Pääkirjoitukset

Toimitellen: Historioita on yhtä paljon kuin kertojiakin

Kirjoittaja on Pietarsaaren Sanomien päätoimittaja.

Sukupolvia eläneillä tarinoilla on uskomaton voima. Tästä kuultiin esimerkkejä viime perjantaina Pietarsaaren Palokunnantalolla, kun yleisötilaisuudessa avattiin kaupungin eri historioita. Suomenkielisellä väestöllä on omansa samoin kuin ruotsinkieliselläkin.

Niitä on kirjoitettu rinta rinnan toista sataa vuotta. Pietarsaari oli lähes puhtaasti ruotsinkielinen pikkukaupunki noin 1800- ja 1900-luvun vaihteeseen saakka. Teollistuminen ja työvoiman tarve alkoi tuolloin tuottaa Pietarsaareen asukkaita myös kielirajan takaa, ja kaupunki kasvoi huimaa vauhtia.

Kivutonta muutos ei suinkaan ollut. Asuntopula oli hirveä ja ennakkoluulot toista kieliryhmää kohtaan kukoistivat. Suomenkielisen koulun pystyttäminen oli työn ja tuskan takana. Oma lukunsa oli vuoden 1918 sisällissodan aikainen verilöyly, jossa suomenkielisiä työväen miehiä teloitettiin tekaistuin perustein.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Ei ole mikään ihme, että suomen- ja ruotsinkielisten käsitykset kaupungista eroavat. Sadassa vuodessakaan ei ole tapahtunut sellaista integraatiota, joka olisi poistanut rajamuurit kokonaan.

Näin ei välttämättä tarvitse käydäkään. Perjantaina historiaillassa vieraillut yhteisösovittelija Miriam Attias toteaa PS:n haastattelussa, että ihmiset voivat vallan hyvin jäädä kupliinsa. Sille on Pietarsaaressa tarvetta jo oman kielen ja elämäntavan säilyttämiseksi.

Avainsana on dialogi eri ryhmien kesken. Niiden luonteva kohtaaminen on terveellistä. Samalla voidaan avata keskustelua siitä, mikä on pielessä – jos on – ja mitä itsekukin voisi tilanteelle tehdä.

Yksittäisessä suvussa sattunut kokemus elää vielä vuosikymmeniä myöhemmin.

Suomalaiset eivät ole homogeenista joukkoa, eivät myöskään Pietarsaaren suomen- ja ruotsinkieliset keskenään. Historiaa kirjoitetaan viime kädessä ihan perhetasolla. Hämmentävääkin on kuulla, miten yksittäisessä suvussa sattunut kokemus elää vielä vuosikymmeniä myöhemmin.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Jos joku on saanut huonoa palvelua ja epäreilua kohtelua Sokoksen ruotsinkieliseltä myyjältä joskus 60-luvulla, tarinaa kerrotaan suvussa edelleen. Tämä ei arvatenkaan ole voinut olla vaikuttamatta myöhempien sukupolvien asenteisiin.

Jotta turhista yleistyksistä ja ennakkoluuloista päästäisiin, vaatisi se oikeastaan yksilötason sovittelua. Siihen ei taida yhteisöllä olla nykymaailmassa rahkeita. Itsetutkiskelulla voi sitä vastoin jokainen aloittaa.

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä