Kulttuuri

Tieto-Finlandia-ehdokkuus vetää nöyräksi: Ville Mäkipellon pohjaton uteliaisuus ihmisten tekemisiin syttyi Pietarsaaren lukiossa

Nöyräksi vetää. Siinä pietarsaarelaissyntyisen Ville Mäkipellon ensi tiivistys kysymykseen, miltä nyt tuntuu. Ja kysymykseen aiheen antaa tuore tieto siitä, että Mäkipellon yhdessä Paavo Huotarin kanssa kirjoittama Sensuroitu on yksi tämän syksyn tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaista.

– Tuntuu myös hyvin epärealistiselta ja pysäyttävältä. Tämä on kuitenkin esikoiskirjani. On aika hurjaa, että heti saa valtakunnan arvostetuimman palkintoehdokkuuden, Ville Mäkipelto kuvailee.

Nöyryys kumpuaa siitä, että ammattilaiset ovat kirjan lukeneet ja arvioineet sen sille tasolle, että sen voi nostaa parhaiden joukkoon.

Tietofinlandia-ehdokkaat julkistettiin tiistaiaamuna. Mäkipellon ja Huotarin teos on ollut viime maaliskuisesta ilmestymisestään asti suuren huomion kohteena. Sensuroidun alaotsikko Raamatun muutosten vaiettu historia kertoo aiheesta, joka on omiaan sytyttämään niin uskovaiset kuin uskonnottomatkin.

Teologian tohtori ja psykologiasta väitöskirjaa valmisteleva Ville Mäkipelto sekä pappi ja väitöskirjatutkija Paavo Huotari työskentelivät Helsingin yliopiston huippuyksikössä, jossa tutkittiin Raamatun tekstien muutoksia kautta aikojen.

– Ystävystyimme samalla. Hankkeen jälkeen Paavo ehdotti, että näin mielenkiintoisista jutuista pitäisi tehdä isolle yleisölle kirja. Minähän innostuin heti, Mäkipelto taustoittaa.

Kuten tekijät kirjan takakannessa kertovat, Raamatun lauseita on läpi historian valjastettu politiikan ja vallankäytön perusteiksi, ja moni uskoo edelleen, että pyhä kirja on muuttumatonta Jumalan sanaa.

Meille ei ole säilynyt mitään alkuperäistä Raamattua, vaan kopioita ja kopioiden kopioita.

Raamattu on kuitenkin muovautunut jatkuvasti kirjureiden käsissä. He ovat tehneet virheitä ja muokanneet sanomaa tarkoitusperiensä mukaan.

Mäkipelto ja Huotari etsivät alkuperäistekstejä ja käänsivät ne originaaleista kielistä. Rinnakkain aseteltuna ne paljastavat, miten viesti on kerta kerralta elänyt ja muuttunut.

Esimerkiksi monijumalaisuutta on sensuroitu ja naisten asemaa häivytetty sangen patriarkaalisten olojen vallitessa.

– Periaatteessa se löydös on sama, mitä koulun uskontotunnilla opitaan. Meille ei ole säilynyt mitään alkuperäistä Raamattua, vaan kopioita ja kopioiden kopioita, toisistaan poikkeavia käsikirjoituksia.

Mäkipelto on itse opiskellut latinaa, hepreaa ja kreikkaa. Salapoliisityö paljasti suuretkin muutokset samaa asiaa käsittelevissä teksteissä.

– Yksi hyvä esimerkki on viidennestä Mooseksen kirjasta, jonka varhaisimmissa käsikirjoituksissa mainitaan useita jumalia. Korkein jumala antaa joka kansalle oman jumalan. Myöhemmissä käsikirjoituksissa muut jumalat on muutettu Israelin pojiksi. Monijumalaisuus on haluttu poistaa sieltä.

Kun puhutaan naisen asemasta kirkossa, monesti viitataan Paavalin ensimmäisen korinttilaiskirjeen lauseeseen ”nainen vaietkoon seurakunnassa”. Ville Mäkipellon mukaan tämä näyttää olevan myöhäinen lisäys, eikä suinkaan tekstiä Paavalin omasta kynästä.

– Jakeet ovat vähän eri paikoissa, ne eivät näytä sopivan siihen kohtaan ja niitä on siirrelty.

– Raamattu on tosi moniääninen tässä asiassa. Siellä on naisvihamielisiä kohtia, mutta myös yllättävän voimakkaita naishahmoja, jotka saavat paljonkin palstatilaa. Yleisesti ottaen Raamattu on syntynyt varsin patriarkaalisessa ajassa. Sen takia naista vaiennetaan varhaisessa kirkossa, eikä heillä haluta olevan sellaista roolia kuin miehillä, Mäkipelto sanoo.

Tämän kirjan kanssa voi olla täysin eri mieltä, ja se on ihan ookoo. Emme ole kirjoittaneet mitään jumalan sanaa, jota ei saa kritisoida.

Sensuroitu-kirjassa käsitellään aiheita, jotka nostattavat tunteita. Somemyrskyistä ei ole ollut pulaa tälläkään kertaa.

Ville Mäkipellon mukaan osa eri mieltä olevista tarjoaa asiallista kritiikkiä, kuten että olisitte voineet tutkia vielä sitä ja sitä.

– Sitten on ihmisiä, jotka pitävät tutkimuksellista lähestymistapaa Raamattuun vääränä, koska heille se on Jumalan sanaa ja oikeasti tärkeä asia, joka vaikuttaa heidän elämänvalintoihinsa ja identiteettiinsä isosti. Kun siihen tuodaan tällaista inhimillistä näkökulmaa, joitakin se häiritsee.

Mäkipelto antaa ohjeeksi lukea Sensuroitu-kirjaa avoimin mielin. Hänen mukaansa sitä ei ole kirjoitettu hyökkäykseksi uskontoa vastaan, vaikka jossain piireissä näinkin on tulkittu.

– Toivottavasti kirja haastaa vähän kaikkia lukijoita, olivat nämä sitten uskovaisia tai uskonnottomia. Silloin tapahtuu oppimista.

– Ja tämän kirjan kanssa voi olla täysin eri mieltä, ja se on ihan ookoo. Emme ole kirjoittaneet mitään jumalan sanaa, jota ei saa kritisoida. Hyvä, jos se herättää keskustelua.

Tieto-Finlandian valitsee tänä syksynä kirjailija Linda Liukas. Kisa ratkeaa 29. marraskuuta.

Seuraavaa Ville Mäkipellon kirjaa ei tarvitse odotella pitkään. 1. joulukuuta ilmestyvässä Kierot mielet -teoksessa sukelletaan toiseen syvään päähän. Kirja kertoo kahdeksan tositarinaa maailmalla riehuneista oudoista sarjamurhaajista ja heidän uhreistaan.

– Tähän kirjaan olen yrittänyt tuoda psykologitaustaani, näkökulmaa joka selittäisi sitä, miksi ihmiset ovat hairahtuneet tällaisiin tekoihin. Jos ymmärtäisimme sitä paremmin, voimmeko yhteiskunnassa vetää johtopäätöksiä, miten näitä voisi ennaltaehkäistä? Kirjan lopussa on myös pohdintaa ja viestiä yhteiskunnalle, Mäkipelto sanoo.

Vaikka Ville Mäkipelto on tänään erittäin ajankohtainen kirjallisten töidensä kautta, elantonsa hän saa tubettamisesta. Järvenpäässä vaimoineen asuva Mäkipelto valmistaa neljänä päivänä viikossa tietovideoita, joilla on tähän mennessä 192 000 tilaajaa.

Ville Mäkipelto vieraili kotikaupungissaan Pietarsaaren Jeppis Lit -festivaalilla maanantaina.

Mäkipellot ovat aika positiivisia ja elämäniloisia ihmisiä. Voihan sekin johtua Pietarsaaren vedestä.

Vuonna 1988 syntynyt monilahjakkuus pitää kaiken maailman asioihin tarttumisensa juurisyynä Pietarsaaren lukiota. Erityisesti hän mainitsee opettajansa Airi Kuusniemen ja Marja Seppälän.

– Molemmat saivat minut kyllä innostumaan täysillä. Uskonto, psykologia ja filosofia olivat kovimmat aineet lukioaikoina. Niitä yhdistävät ihmisten ajattelu, käyttäytyminen ja sen ymmärtäminen, erilaiset maailmankuvat, uskomukset ja tavat asennoitua maailmaan.

Mäkipelto sanoo kasvaneensa perheessä, jossa uskonnollinen ajattelu oli vahvasti läsnä.

Kuvailisitko itseäsi tällä hetkellä uskovaiseksi?

– En kyllä käyttäisi sitä sanaa. Olen luterilaisen kirkon jäsen, mutta en osaa lokeroida uskonnollista maailmankatsomustani. Se on mennyt koko ajan tieteellisempään suuntaan.

– Kunnioitan suuresti kirkon työtä ja eri uskontoja ja näen niissä paljon hyviä elementtejä, mutta toisaalta paljon myös sellaista, mitä en voi allekirjoittaa. Minulla on aika avoin, kriittinen asenne.

Onko Pietarsaaren vesijohtovedessä jotain, mikä siivittää yhä uusiin yrityksiin ja saavutuksiin?

– Varmaan se on persoonallisuuskysymyskin. Mäkipellot ovat aika positiivisia ja elämäniloisia ihmisiä. Voihan sekin johtua Pietarsaaren vedestä, Ville Mäkipelto pohtii hymynkare suupielessään.