Paikallisuutiset

Taidetta sieluin ja sydämin: Kaupunginmuseon kesänäyttelyssä Karin Sidorowin töitä.

Pietarsaari

"Ei voi antaa mitään, innostaa ketään ilman, että itse näkee ympäröivän kauneuden, omaperäisen, oleellisen ympäröivässä elämässä", kuuluu Karin "Siddan" Sidorowin sanoneen. Niinpä pietarsaarelaistaiteilija/opettaja (1891-1978) maalasikin sitä, mitä tuntee.

Sidorowin tuotantoon kuuluu noin 200 öljyvärimaalauksen lisäksi tuntematon määrä akvarelleja ja luonnoksia. Pietarsaaren kaupunginmuseon taidekokoelmassa niistä on yli 170 lahjoituksen ansiosta. Tupakkamakasiinilla esillä olevassa näyttelyssä on mukana lähinnä öljy- ja akvarelliteoksia Sidorowin aktiivisimmalta kaudelta, joka ajoittuu vuosille 1919-1961. Näytteillä on myös piirustuksia ja luonnoksia.

Näyttely on v.t. museoamanuenssi Sara Johanssonin käsialaa. Hän kiittelee myös tekstiilikonservaattori Pippi Knif-Sandelinilta ja edeltäjältään Kristina Lundström-Björkiltä saamansa eksperttiapua näyttelyn toteuttamisessa.

Hän oli itse erittäin ujo esittelemään omaa tuotantoaan.

Sidorowin teokset omana näyttelynään on harvinaista herkkua. Ensimmäisen kerran suuri yleisö sai tutustua niihin vasta vuonna 1974 kun Sidorow piti suuren retrospektiivisen näyttelyn kaupunginmuseolla Malmin talossa 83-vuotiaana. Tuolloin näytteillä olleet teokset kattoivat 50 vuotta hänen taiteilijanurastaan.

– Vaikka Karin Sidorow maalasikin koko elämänsä ajan, hän oli itse erittäin ujo esittelemään omaa tuotantoaan, kuvaa Sara Johansson.

– Silmäsairautensahan vuoksi hän ei voinut juurikaan maalata enää viimeisen kymmenen elinvuotensa aikana.

Sidorowin vaikutusta Pietarsaaren taide-elämään pidetään merkittävänä pitkän ajanjakson aikana. Ensimmäisen työpaikkansa opettajana hän sai Realläroverket -koulusta vuonna 1917.

Kahdeksan vuotta myöhemmin, 1925, hänet palkattiin vakinaiseksi piirustuksen, muotoilun ja kalligrafian opettajaksi Jakobstads samlyceumiin (entinen Realläroverket). Ruotsinkielisessä yhteislyseossa hän työskentelikin aina eläköitymiseensä, 1960-luvun alkupuolelle, asti.

– Sidorow veti lisäksi piirustuskursseja ruotsinkielisessä työväenopistossa innostaen muitakin mielekkään harrastuksen pariin. Hän oli yksi Pietarsaaren Taiteenystävien perustajista vuonna 1950, seurasi muutoinkin taidemaailman tapahtumia tarkalla silmällä ja kuului Pietarsaaressa kaikkien näyttelyjen avajaisyleisöön, kertoo Johansson.

Suuret taiteilijat kuten Hugo Simberg, Eero Järnefelt ja Väinö Blomstedt, allekirjoittivat ahkerana ja lahjakkaana oppilaana tunnetun Karin Sidorowin päästötodistuksen Suomen Taideyhdistyksen koulusta vuonna 1912. Hänellä oli kymppi lähes kaikissa aineissa ja hänet palkittiinkin upeaksi mainitulla teoksella "Duret, Impressionisten geschicht". Peruskoulutuksensa Sidorow oli saanut neiti Forsmanin yksityisessä ruotsalaisessa tyttökoulussa, joka niin ikään sijaitsi taiteilijan synnyinkaupungissa Helsingissä.

Valmistujaisvuoteen kuului mm. auskultointi Svenska Fruntimmersskolan -koulussa sekä professori Eero Järnefeltin johdolla yliopiston piirustussaleissa jatkuneet taideopinnot.

– Vuonna 1913 hän sai pätevyystodistuksen piirustuksenopettajana valtion kouluissa. Sidorow läpäisi myös pedagogiikan ja didaktiikan tentit Helsingin Svenska Fortbildningsverketissä. Muotoilussa häntä opetti kuvanveistäjä Into Saxelin 1917. Seuraavana vuonna Sidorow suoritti mm. koko kurssin miesten puutöissä ja sai siitäkin hyvän todistuksen. Tuohon aikaan nainen puutöitä tekemässä oli arvatenkin melkoisen epätavallinen suoritus, naurahtaa Sara Johansson.

Taidemaalarin ammattielämästä Karin Sidorow haaveili, mutta piti perusteltuna hankkia niin sanottu porvarillinen ammatti. "Ajat olivat kovat" ja pitihän oma elanto ansaita. Unelmastaan hän ei kuitenkaan hevillä luopunut.

– Sidorow anoi mm. virkavapaata koulusta opintomatkaa varten vuonna 1925 hakeakseen lisäinspiraatiota taiteen tekemiseen. Kohteeksi valikoituivat Italia ja Ranska. Piirustuksen opetuksessa hän auskultoi Roomassa ja Pariisissa sijaitsevissa koulussa, opiskeli piirustusta ja maalaamista pääosin kahdessa eri oppilaitoksessa Pariisissa.

Sara Johansson kuvailee tuosta 1920-luvun puolivälistä peräisin olevien maalausten hieman poikkeavan tummalta väritykseltään muista töistä.

– Italiassa innostivat maisemat ja arkkitehtuuri, mitkä ovatkin nähtävissä useissa hänen akvarellitöissään.

Voi vain kuvitella sitä inspiraation määrää, josta taiteilija nautti erityisesti Montmartren kaupunginosan taiteilijakortteleissa ja elämästä Pariisin siltojen alla.

– Ulkomaanmatkoilta syntyi myös useita muotokuvia.

Fäboda-maalauksistaan Karin Sidorow tunnetaan.

– Vuonna 1936 Sidorow hankki Fäbodasta rantamökin, josta tuli hänelle hyvin tärkeä paikka. Fäboda-maalaukset ajoittuvat luonnollisesti sitä seuranneeseen aikaan.

Kankaalle piirtyivät luonto, meri, hiekka ja männyt.

– Fäboda-maalauksista tuli erittäin suosittuja ja hän myi niistä useita, Johansson kertoo.

Myös kaupungin kirkot, ensimmäinen apteekki ja mm. Pigkärringsgränd kuuluivat Pietarsaari-aiheiseen tuotantoon.

Sadut kuuluivat myös aihepiiriin mieluisina. Joitakin hänen kuvittamistaan saduista ovat Hannu & Kerttu, Punahilkka ja Lystikäs kisälli. Yksi kuvituksista on Saapasjalkakissa, joka lentää Pietarsaaren ylitse nopein askelin. Tomtebon päiväiväkodista löytyy useita Sidorowin lapsille maalaamia tauluja, sillä siellä lastentarhaopettajana työskennellyt Laine Sjöblom oli Sidorowin ystävä.

Entäpä tyyli? Se oli erityinen ja omanlaisensa.

– Sidorowin siveltimenkäyttö oli karkeaa. Harvoin hän maalasi pieniä yksityiskohtia. Värit ovat harvoin voimakkaasti murtuneita vaan päinvastoin eli kirkkaita. Väriskaala on klassinen.

Sara Johansson huomauttaa lisäksi, että sama maalaustyyli esiintyy monessa Sidorowin taulussa, aiheesta riippumatta.

– Hän työskenteli pääosin öljyväreillä pellavaliinalle, jonkin verran vesiväreillä, lyijyllä, hiilellä, pastellilla ja tusseilla luoden ainoastaan esittävää taidetta.

Kiinnostus maalaamista kohtaan oli koko ajan olemassa taiteilijan elämässä alitajuisena. "Aina ollessani vapaa koulutyöstä maalasin, osittain koska maalaaminen oli elämänkiinnostukseni, osittain siksi, että voidakseen opettaa muita on itse tehtävä työtä, paneuduttava tehtäväänsä täysin sieluin ja sydämin, tunnettava maalaamisen iloa, nähtävä luonto, ihminen, kaikki meitä ympäröivä, oikein silmin".