Paikallisuutiset
Sotaorpojen kohtaloista vaiettiin pitkään
Pohjanmaan Sotaorpojen yhdistys vieraili Pietarsaaressa keskiviikkona.
Pietarsaari
Talvi- ja jatkosodan seurauksena oli 90 000 kaatunutta, 36 000 leskeä ja 55 000 orvoksi jäänyttä lasta. Pohjanmaan yhdistyksellä on 467 jäsentä, joista viitisenkymmentä saapui päiväretkelle Pietarsaareen. Vierailukohteina olivat Rosenludin pappila ja puutarha, Nanoq sekä kaupunkikiertoajelu.
Pohjanmaan Sotaorvot ry:n sihteeriTommi Sinko Kalajoelta kertoo, että yhdistyksen piiriin kuuluu 40 kuntaa.
– Alue ulottuu Kalajoelta Vaasaan ja mukana ovat myös Pietarsaari ja Uusikaarlepyy. Jotkut väittävät, että ei ruotsinkielisissä kunnissa paljoa suomenkielisiä sotaorpoja ole, mutta siinä he ovat väärässä.
”Äitini sai pientä leskeneläkettä, joka herätti myös kateutta. Jotkut eivät tajunneet, että kyllä äitini olisi mieluummin miehensä pitänyt. Sirkka Keskitalo
Yhdistyksen puheenjohtajaSirkka Keskitalo Kannuksesta sanoo, että sotaorvot olivat pitkään vaiettu ja kipeä asia. Edes vanhoissa tietosanakirjoista ei käsitettä löytynyt. Vasta yhdistyksen perustamisen myötä 2002 avautuminen alkoi.
– Kokouksessa tapasin miehen, jonka olin tuntenut jo 20 vuotta. Silloin huomasimme, että olemme molemmat sotaorpoa. Asia oli sellainen, jota ei arkipäivän keskusteluissa otettu esille.
Keskitalo oli vain vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäinen, kun musertava tieto tuli. Isä oli kaatunut 28.6. 1944 Tali-Ihantalan taistelussa ilmapommituksessa.
– Enhän minä niin pienenä vielä ymmärtänyt, mutta jälkeen päin riipaisi kovasti ja riipaisee edelleenkin. Eräs kälviäläinen mies kertoi 1995, nähneensä isäni viimeksi. Komppania oli lepovuorossa, kun pommit tippuivat päälle. Isä oli miehen kertoman mukaan sanonut viimeisinä sanoinaan: ”Nyt sattu.” Äiti jäi yksin kolmen tytön kanssa, joista minä olin keskimmäinen. Kun ei isäntää talossa ollut piti oppia nopeasti käyttämään sahaa, kirvestä ja tekemään muita miesten töitä.
Yhdistys järjestää matkoja eri puolelle Suomea ja käyty on mm. Tali-Ihantalassa. Mäkitalo ei ole halunnut siellä vielä käydä.
– Menen kyllä käymään siellä, kun siltä tuntuu.
Tommi Sinko menetti molemmat isoisänsä talvisodassa, jolloin molemmat isoäidit jäivät sotaleskiksi.
– Jättihän se suuren tyhjiön, kun minulla ei ollut isoisää. Jähmetyn vieläkin, kun kuulen jonkun sanovan pyytävänsä neuvoa isoisältään.
Useissa perheissä oli lapsia paljon ja laki olisi myöntänyt heille koulutustukea, mutta vain murto-osa sotaorvoista sai kunnastaan tietoa tukimahdollisuuksista.
– Äitini sai pientä leskeneläkettä, joka herätti myös kateutta. Jotkut eivät tajunneet, että kyllä äitini olisi mieluummin miehensä pitänyt, sanoo Keskitalo.
Keskitalo sanoo, että hän on kiitollinen kaikesta huolimatta. Äitin kahvila Himangalla antoi perustoimeentulon ja lapset olivat apuna.
– Meistä tuli ihan ihmisiä. Monien muiden sotaorpojen kohtalo oli paljon karumpi.
Sotaorvoista viimeisetkin ovat jääneet tai jäämässä eläkkeelle. Kaatuneiden Omaisten Liitto ajaakin ikääntyvien pienituloisten sotaorpojen kuntoutukseen ja kotona asumiseen liittyvää tukea.
– Alkuun riittäisi jo sekin, että sotaorvot saisivat apua tavallisissa kotiaskareissa, Mäkitalo miettii.
Kimmo Rudnäs
Pohjanmaan Sotaorpojen puheenjohtaja
Paikallisuutiset
