Paikallisuutiset

Ruusulehdossa raikaa viimeinen Suvivirsi alakouluna

Tilanne olisi rehtori Keijo Paanasen mukaan toinen, mikäli kaupungin strategian toteutuksessa olisi pysytty alkuperäisessä, kaksikielisyyttä tukevassa ajatusmaailmassa.

Pietarsaari

EkaluokkalaisetNella jaJasmine kävelevät käsikynkkää viimeisiä päiviä Ruusulehdon pihalla Grannabbassa. Syksyllä paikaksi vaihtuu Länsinummi Lapinnevalla. Muutos tuntuu parhaista kaveruksista ”vähän oudolta” ja ”ei-kivalta”. Samaan hengenvetoon luotto on lujaa; hyvä siitä varmaan tulee.

Ruusulehdon tarina alakouluna päättyy lauantain kevätjuhlaan. Suomenkielisen koululaitoksen käytössä vuonna 1927 valmistunut rakennus on ehtinyt palvella 52 vuotta, vuodesta 1966 lukien. Tavaroita on hiljalleen pakattu luokissa. Opetusmateriaalista osa, kuten vanhat kartat, kirjoja, piirustuksia, on haettu säilöön museon kokoelmiin. Osa opetusvälineistä ja kalusteista seuraa muuttokuormassa uuteen osoitteeseen Länsiväylän varrelle, loput jätetään seuraavan vuokralaisen, Resurssikoulun, käyttöön.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Sekä Ruusulehdon että Länsinummen rehtorin virkaa hoitavaKeijo Paananen suhtautuu lähtöön rauhallisesti.

”Kielikylpykoulu on maksanut suomenkielisille ensin musiikkiluokat, sitten Ristikarin ja nyt Ruusulehdon”. Rehtori Keijo Paananen

– Näin ovat poliittiset päättäjät tuumineet. Sulkeminen tapahtuu meistä riippumattomista syistä. Me olemme täällä vain töissä ja elämme sen päätöksen mukaan, mikä on annettu.

LuokanopettajaMaria Byggmästar huomauttaa, että toisaalta olo on helpottunut kun asialle lyötiin sinetti.

– Ympäristöä ja koulun sijaintia kaupungin rauhallisella laitamalla tulee ikävä. Luontoa on käytetty maksimaalisesti hyväksi monilla oppitunneilla, on suunnistettu, hiihdelty, luisteltu. Länkkärillä on taas omat hyvät puolensa; ympäristöä ajatellen löytyy iso piha ja asfalttia, jota pystyy hyödyntämään sitten toisella tavalla. Lisäksi on mahdollisuudet eriyttävään opetukseen, mikä on Ruusulehdosta puuttunut oppilasmäärän ollessa näin suuri, Byggmästar huomauttaa

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Oppilaspohjan perusteella Paananen ymmärtää päätöksen sulkea yksi koulu.

– Ruusulehtoahan ei suljeta siksi, että se on pieni koulu. Kokonaisuus ratkaisee - ja Länsinummella on tilaa. Tyhjillään seisovat neliöt tulevat kaupungille kalliiksi. Pitäähän niistäkin maksaa vuokraa.

Realismia on Paanasesta sekin, etteivät oppilaat kielikylpymallin ulkopuolella millään riitä kolmeen kouluun.

– Hyvä, jos riittää kahteenkaan parin vuoden päästä. Oppilasmäärän väheneminen heikentää tietenkin koko koulun kehittämisen mahdollisuuksia. Mitä vähemmän on oppilaita, sitä vähemmän on tarjottavaa kuten valinnaisaineita sekä mahdollisuuksia eriyttämiseen ja tukeen, Paananen pohdiskelee.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Tilanne olisi hänen mukaan toinen, mikäli kaupungin strategiatyön käytännön toteutuksessa olisi pysytty alkuperäisessä, kaksikielisyyttä tukevassa ajatusmaailmassa.

– Kielikylpymalli olisi ollut mahdollinen toteuttaa aikanaan kaikissa koulussa. Poliittiset päättäjät päättivät keskittää kielikylpyopetuksen yhteen, erilliseen kouluun. Kielikylpykoulu on maksanut suomenkielisille ensin musiikkiluokat, sitten Ristikarin ja nyt Ruusulehdon. Kielikylvettäminen kaikissa alakouluissa olisi tukenut strategian mukaista ajatusta paitsi kaksikielisyydestä myös lähikouluperiaatteesta - ja nyt meillä olisi 420 oppilasta sijoitettavaksi eri alakouluihin, toteaa Keijo Paananen.

– Ajatus lähikoulusta alkoi puolestaan rapautua jo Ristikarin sulkemisen myötä. Koulumatkojen pidentyminen onkin todella ikävää niin oppilaiden kuin vanhempien kannalta.

Miten Pietarsaareen saadaan lisää lapsiperheitä ja miksi muuttoliike Pietarsaareen on niin pientä, sitä pitäisi Paanasen mielestä pikaisesti pohtia kaupungin strategiatyössä.

– Kun on lapsiperheitä, tarvitaan palvelujakin.

Itkuvirren veisaamisen sijaan Ruusulehdon koulun viimeiseksi jäävässä kevätjuhlassa kaikuu Suvivirsi, kukaties kauniimmin kuin koskaan.

– Emme halua tehdä koulun sulkemisesta numeroa. Uusi sivu käännetään vanhojen muistelun jälkeen luottavaisin mielin ja positiivisella ajatuksella, Keijo Paananen kuvaa.

Pirkko Högkulla

ps@pietarsaarensanomat.fi

Pietarsaaren maalaiskunnan koulusta Ruusulehdoksi

Ruusulehto nousi vuonna 1927 pitkällisen sijoituskiistan jälkeen Grannabbaan T. Granbergin ja A. Westerlundin maille Pietarsaaren maalaiskunnan kouluksi. Se on rakennettu samojen piirustusten mukaan kuin Heimbackan koulu Pedersören Kolpissa. Muun muassa Svedjenabbassa oli jo 1920-luvun alusta lähtien rakennettu vilkkaasti ja maalaiskunta tarvitsi koulutiloja.

Tyyliltään rakennus edustaa 1920-luvun klassismia, arkkitehtinä Lars Sonck.

Suomenkielisen koululaitoksen käyttöön koulurakennus siirtyi vuonna 1966.

Vielä 1970-luvun alussa käytössä olivat ulkohuussit. Varsinainen liikuntasali puuttui. Oppilaita kuljetettiin bussilla kouluun pitkin Kirkkorantaa, Karhusaarta ja Skataa. 1980- ja -90 -luvuilla on suuria, jopa 34 oppilaan yhdysluokkia,

Koulunjohtajina ovat toimineet Mikko Ahonen, Erkki Sorila, Raimo Lapiolahti, Jorma Tarvula, Olavi Näntö, Jyrki Mikkonen, Keijo Paananen.

Rakennus on suojeltu. Vuonna 1987 valmistui lisäsiipi, johon sijoittui luokkien lisäksi liikuntasali. Vuonna 2013 toteutui pienempi laajennus

Nykyisestä sadasta oppilaasta Etelänummelle siirtyy 13 kuudesluokkalaista ja 20 seitsemäsluokkalaista. Länsinummelle loput 65.

Lähteenä: Pietarsaaren historia osa IV, koulun pitkäaikainen opettaja Leena Näntö.

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä