Paikallisuutiset
Riskiryhmään kuuluva Tuula Laukkarinen Pietarsaaresta: "Karanteeni on meidän ikäihmisten ja muiden parhaaksi". Kaikki yli 70-vuotiaat karanteenioloihin koko Suomessa.
Pietarsaari
76-vuotiasTuula Laukkarinen piipahti tiistaina lähikaupassa ostamassa mm. leipää ja juustoa. Ruoka ei lopu kaupoista, hän luottaa, vaikka edellisiltana ruisleipähyllyt olivatkin tyhjää täynnä.
Suomen hallituksen toimintaohjeeseen siitä, että yli 70-vuotiaat velvoitetaan pysymään erillään kontakteista muiden ihmisten kanssa, hän suhtautuu iän tuomalla levollisuudella. Laukkarinen ei myöskään pidä karanteenia vastaavia olosuhteita ylilyöntinä.
– Karanteeni on meidän ikäihmisten ja muiden parhaaksi.
"Tytär hoitaa ja huolehtii. En mene katsomaan lapsenlapsia eivätkä he voi tulla minun luokseni. Yhteydenotto hoidetaan vanhanaikaisesti puhelimitse, sillä minulla ei ole tietokonetta".
– Setä kuoli aikoinaan espanjantautiin, isän vei aasialainen 1950-luvulla. Minä en pelkää koronaa, toteaaTuula Laukkarinen.
Hän kuuluusekä ikänsä että terveydentilansa puolesta riskiryhmään, jota valtiovalta haluaa suojella erityisen vahvasti.
Sydäntään poteva ja diabetesta sairastava 76-vuotias Tuula Laukkarinen kokee, ettei hänellä ole mitään hätää.
– Olen raudasta tehty, hän naurahtaa.
– Mielellään haluan säilyttää nykyisen terveydentilani, vaikka elämää alkaakin olla enemmän takana kuin edessä. Minusta on hienoa, että meitä ikäihmisiä ja jotain perussairautta potevia halutaan suojata viruksen vaaroilta näin vahvasti. Missään tapauksessa toimintaohje ei ole ylilyönti. Minun ja aivan kaikkien muiden turvaksi se on annettu, Laukkarinen kiittelee.
Karanteeni rajoittaa liikkumista ja asioiden hoitamista kaikin tavoin. Se ei kuitenkaan ole Laukkariselle ongelma, sillä lääkärinä työskentelevä tytär on tukena ja turvana.
– En jää yksin. Tytär hoitaa ja huolehtii. Kaikilla ei varmaan ole asiat yhtä hyvin.
Jatkossa Laukkarinen aikoo pysytellä kotosalla kerrostaloasunnossaan.
– En mene katsomaan lapsenlapsia eivätkä he voi tulla minun luokseni. Yhteydenotto hoidetaan vanhanaikaisesti puhelimitse, sillä minulla ei ole tietokonetta.
– Aion ulkoilla, sillä sisätiloissa sairastuu. Liikun yksinäni ja pysyn muista mahdollisimman kaukana. Tutuille sanotaan heipat pienen matkan päästä eikä lähikontaktia oteta, kuuluvat omat varmuussuunnitelmat.
Uimahallin sulkeminen harmittaa uintia useamman kerran viikossa harrastavaa Laukkarista. Myös Karjalaisten ja Selkäyhdistyksen riennot jäävät odottamaan parempaa aikaa.
– Kun alkaa ottamaan hermoille se, ettei pääse yhtään mihinkään niin pitää vaan yrittää palauttaa mieleen epänormaalin tilanteen vakavuus. Samassa veneessä ollaan ja kaikesta selvitään. Niin tästäkin, Tuula Laukkarinen luottaa.
Vaikeista ajoista mieleen nousee päällimmäisenä tavaroiden säännöstely sodan jälkeisenä pula-aikana. Laukkarinen muistaa kuinka suuri vastuu ostokortista painoi pieniä harteita kauppareissulla.
– Äiti sanoi, että ostokortti on rahanarvoista tavaraa eikä kukkaroa saa missään nimessä avata ulkona, etteivät kortit lähde lentoon. Silloin tavaroita sai vain korttia vastaan. Kahvi oli kaikista tärkein.
– Tällä hetkellä kaupoissa riittää sentään ruokaa ja muuta tavaraa vapaasti ostettavaksi, Laukkarinen suhteuttaa.
Karanteeniaika kuluu lukiessa, ulkoillessa, uutislähetyksiä ja ulkomaisen tv-poliisisarjan käänteitä seuratessa ja tietenkin kukkia hoitaessa.
– Tykkään kukista valtavasti. Niitä on joka huoneessa. Päivittäin niitä hoitelen aina jollain tavalla, mutta mullanvaihto ei aivan vielä ole ajankohtaista.
Siivooja on tavannut käydä kerran kuukaudessa pesemässä koko huushollin, muutoin huolehdin itse kotini siisteydestä. Omat jalat, kädet - ja pääkin sentään toimivat vielä.
– Nähtäväksi jää voiko siivoja tulla nyt maaliskuussa ollenkaan, Tuula Laukkarinen pohdiskelee.