Kolumnit

Pia Forsmanin kolumni: Ruokaviraston koirarekisteri tarjoaa hämmennystä koiranomistajille

Kirjoittaja on yrittäjä ja koirankasvattaja, joka työskentelee päivisin Pietarsaaren Cityryhmässä.

Vanhan eläinsuojelulain korvannut eläinten hyvinvointilaki tuli voimaan vuodenvaihteessa. Suurin tavallista koiranomistajaa koskeva muutos on koirien rekisteröintipakko. Koirat tulee rekisteröidä Ruokaviraston koirarekisteriin. Rekisteröinnin tekee koiran haltija, eli se, jonka luona koira asuu. Koiran omistajuudella ei ole koirarekisteriä ajatellen väliä. Eikä sillä, onko koira rekisteröity Suomen Kennelliiton rekisteriin.

Rekisteröintipakkoa perustellaan mm. sillä, että sen avulla voidaan paremmin taistella pentutehtailua vastaan.

Käytännössä kuitenkin koirarekisterin avulla on hankalaa puuttua pentutehtailuun tai ylipäätään koiranpitoon sen nykyisessä muodossa, sillä kyseessä on viranomaisrekisteri, johon pääsy on pelkästään viranomaisilla.

Suomen Kennelliiton rekisteri on julkinen rekisteri, jonka tietoja jokainen pääsee katsomaan vapaasti KoiraNet-tietokannasta. Jokaisen koiran viralliset rekisteritiedot, kuten sen tunnistusmerkintä, rekisteröidyt jälkeläiset, sukutaulu, Kennelliiton viralliset terveystutkimukset ja Kennelliiton alaisten kilpailujen tulokset, ovat tarkasteltavissa KoiraNetistä.

Ruokaviraston rekisteriin taas eivät pääse edes tavalliset eläinlääkärit. Ruokavirasto on aika kädetön siinä, miten koirien rekisteröintiä valvotaan. Jokainen voi varmasti ymmärtää, että pentutehtailijat ja pentujen salakuljettajat eivät sankoin joukoin lähde koiria rekisteröimään. Koirat kuuluvat kotirauhan piiriin, joten vain eläinsuojeluvalvonnan yhteydessä voidaan tarkistaa, onko koira rekisteröity vai ei.

Viime viikolla uutisoitiinkin siitä, kun turkulaismies oli rekisteröity koiraviraston rekisteriin keksityllä mikrosirunumerolla afghaaninvinttikoiraksi.

Kun koiranomistaja rekisteröi koiransa ruokaviraston rekisteriin, hänen tulee tunnistautua pankkitunnuksilla tai mobiilivarmenteella, mutta sen jälkeen hän voi ilmoittaa rekisteriin täysin keksittyjä tietoja.

Viime viikolla uutisoitiinkin siitä, kun turkulaismies oli rekisteröity koiraviraston rekisteriin keksityllä mikrosirunumerolla afghaaninvinttikoiraksi. Aikaisemmin on myös uutisoitu siitä, että usea koiranomistaja ei ole voinut rekisteröidä omaa koiraansa, sillä joku on jo rekisteröinyt koiransa heidän koiran mikrosirunumerolla.

Se tarkoittaa sitä, että pentutehtailijat tai koiranpentujen laittomat maahantuojat voivat kiertää mikrosirutuspakkoa sillä, että rekisteriin ilmoitetaan satunnainen mikrosirunumero. Harva pennunostaja kuitenkaan varaa kauppahetkellä mikrosirulukijan matkaan mukaan ja tarkistaa mikrosirun.

Suurta keskustelua on myös käyty koirarekisterin maksuista ja tuplarekisteröinnistä. Nykyinen rekisteröinnin hinta on 10 euroa. Kun koiranpennut syntyvät, kasvattaja rekisteröi ne ensin ja maksaa maksun. Kun pentu muuttaa uuteen kotiin, tulee uuden haltijan tehdä uusi rekisteröinti ja maksaa luonnollisesti uusi maksu. Samoin tehdään joka kerta, kun koiran haltija muuttuu.

Tästä onkin laskettu, että jos on arvioitu, että Suomessa on 800 000 koiraa, tekee ruokavirasto rekisterillä huomattavaa tiliä. Tuplarekisteröinnistä tiedottaminen on kuitenkin hieman ristiriitaista, sillä Ruokaviraston verkkosivustolla lukee, että 1.1.23 jälkeen syntyneet koirat tulee rekisteröidä viimeistään 3 kk:n iässä tai aiemmin, jos pentu luovutetaan uudelle haltijalle ennen 3 kk:n ikää.

Vasta usein kysytyistä kysymyksistä selviää, että pentu tulee rekisteröidä sekä kasvattajan että uuden haltijan toimesta. Tästä saavatkin niin sanottujen pimeiden pentujen myyjät hyvä perusteen sille, miksi pentua ei ole rekisteröity.

Koirarekisterin idea on hyvä ja jostain aina täytyy aloittaa. Rekisteri kuitenkin valmisteltiin aivan liian nopealla aikataululla ja rekisterin avautuminen venyi kuukausilla. Olisi mielestäni ollut hyvä, jos näin mittavalle projektille olisi annettu ainakin vuoden verran enemmän aikaa kerätä tietoa toimivista käytännöistä.

Hieman sama ongelma on uuden eläinten hyvinvointilain asetuksissa, joiden piti tulla voimaan tämän vuoden alusta. Mutta esimerkiksi koirien jalostusasetuksia ei ole vielä edes julkaistu. Myös kissoille kaavaillaan omaa rekisteriä ja mielestäni ainakin silloin kannattaa miettiä uudelleen tuota hinnoittelun politiikkaa.