Kolumnit
Pia Forsmanin kolumni: Olen päässyt taas lehteen!
Kirjoittaja on yrittäjä ja koirankasvattaja, joka työskentelee päivisin Pietarsaaren Cityryhmässä.
Nimeni löytyy kesällä Centria-ammattikoulusta valmistuneiden listasta. Valmistuin kevätlukukauden viimeisenä mahdollisena päivänä. Opiskelin monimuotoryhmässä iltaisin ja viikonloppuisin työn ohessa. Opiskeluiden aikana työpaikkakin vaihtui pariin otteeseen, mikä välillä lisäsi stressitasoja.
Mutta kaikesta selviää, jos on hieman päättäväisyyttä ja joustavuutta. Olin jo joitain vuosia miettinyt, että haluaisin päivittää koulutustasoa, mutta päätoiminen opiskelu ei ollut taloudellisesta näkökulmasta mitenkään mahdollista. Löysin kuitenkin monimuoto-opiskeluna järjestettävän tradenomilinjan, joka vieläpä toteutettiin täysin etäkoulutuksena. Hauska juttu tietenkin oli, että koulutuksen kotipaikka sattui olemaan juuri Pietarsaari.
Eipä siinä sitten muuta kuin hakemusta sisään. Valinta tehtiin valintakurssin avulla ja sen suoritettuani pääsin sisään.
Opinnot alkoivat tammikuussa 2021 ja alussa valtavalla innolla hamstrasin paljon ylimääräisiä kursseja opintosuunnitelman mukaisten kurssien lisäksi. Näin myöhemmin ajateltuna se ei ollut ihan järkevää, sillä toisena vuonna kursseja jäi niin paljon vähemmän suoritettavaksi, että opinnoissa oli vaikeaa päästä vauhtiin. Olinhan tottunut paljon kovempaan tahtiin!
Suurin osa luennoista oli ajoitettu kahdelle arkipäivälle klo 17.00–19.30. Toki jos minulla oli ylimääräisiä kursseja, luentojakin saattoi olla enemmän kuin kaksi. Sen lisäksi oli tehtäviä ja muutamia tenttejä.
Muistan, kun opiskelin merkonomiksi 90-luvulla, ihmettelin, kuinka silloiset iltalinjalaiset jaksoivat istua töiden jälkeen opiskelemassa. Etäluennot olivat kuitenkin huomattavan paljon helpompia. On aivan eri asia istua kotona ja osallistua luennolle, kuin lähteä erikseen luentosaliin istumaan. Silti luennoilla useimmiten tuli myös osallistua ja olla mukana ryhmätehtävissä, joten niistä ei voinut luistaa.
Mitä enemmän kursseja oli samaan aikaan, sitä enemmän oli tietysti myös luentoja ja tehtäviäkin palautettavana. Opiskellessa keksi monta kätevää tekniikkaa siitä, kuinka kaiken sai organisoitua mahdollisimman tehokkaaksi.
Tärkein työkalu itselleni oli vanha kunnon paperinen kalenteri, johon kirjoitin ylös kaikki deadlinet. Siten pysyin kärryillä siitä, mitä tehtäviä minun täytyi tehdä missäkin järjestyksessä, jotta sain kaikki palautettua ajallaan.
Toinen työkalu oli mindmap, eli kirjoitin tehtävän aiheen keskelle tyhjää paperia ja kirjoitin mieleen tulevia avainsanoja aiheen ympärille ja edelleen jokaisen avainsanan ympärille uusia avainsanoja. Siitä oli helpompi alkaa kirjoittamaan tekstiä auki.
Usein myös tein niin, että heti luennon jälkeen muokkasin ja tallensin valmiiksi tehtävän Word- tai PowerPoint-dokumentin, jotta sitten, kun minulla olisi aikaa alkaa kirjoittamaan, pääsisin suoraan alkuun, eikä minun tarvinnut tuhlata aikaa enää siinä vaiheessa dokumentin muotoiluun.
Olen kiitollinen siitä, että Suomessa on mahdollista opiskella korkeakoulututkinto ilmaiseksi ja vieläpä työn ohessa.
Opiskelu töiden ohella vaatii itsekuria ja verkkokurssien suorittaminen vaatii itseohjautuvuutta. Toisaalta kun opiskeltava aihe on itselle mielenkiintoinen ja opiskelun tarkoitus pysyy mielessä, on helpompi pitää yllä motivaatiota. Myös kaipuu niin sanottuun normaaliin elämään auttoi nopeuttamaan opintojen loppuun saattamista.
Vaikka työelämässä pärjää varmasti hienosti ilman korkeakoulututkintoa, olen iloinen, että minulla oli mahdollisuus päivittää tutkinto tässä vaiheessa uraa. Olen myös kiitollinen siitä, että Suomessa on mahdollista opiskella korkeakoulututkinto ilmaiseksi ja tämä koulutus oli vieläpä mahdollista tehdä työn ohessa, joten se ei vaikuttanut taloudelliseen tilanteeseen. Tsemppiä kaikille opiskelijoille ja varsinkin töiden ohessa opiskeleville syksyn opintoihin!
