Paikallisuutiset

Naissotilas ja pian tv:stäkin tuttu jeppisläinen – Maria Peltokankaalle paljastettiin alokaskauden päätteeksi, miksi intissä yhä tehdään sulkeisharjoituksia

Kolmannen tuotantokautensa 5. lokakuuta avaava Naissotilaat -televisiosarja yhdistää kaksi monumentaalista suomalaista instituutiota eli puolustusvoimat ja Yleisradion. Tällä kertaa mukana on myös pietarsaarelaisväriäMaria Peltokankaan muodossa.

Vuonna 2019 Pietarsaaren lukiosta valkolakkinsa saanut Peltokangas on yksi neljästä nuoresta naisesta, joiden Kainuun prikaatissa Kajaanissa suorittamaa varusmiespalvelusta kamerat seurasivat.

Viime kesänä vuoden palveluksen päätteeksi kotiutunut Peltokangas vaikuttaa silminnähden tyytyväiseltä kokemuksiinsa. Mutta miksi ylipäätään hakeuduit inttiin ja miten päädyit Naissotilaat -ohjelmaan?

– Ajatus mennä armeijaan lähti liikkeelle jo aika nuorena ja harrastuspohja on ollut sitä tukevaa eli partiota, metsästystä ja ammuntaa. Ja olen käynyt vapaaehtoisilla maanpuolustuskursseilla ja kiinnostusta maanpuolustusta kohtaan on ollut. Siitä se lähti.

"Lukiokin oli yksi innoittaja armeijaan lähtemiselle, koska siellä tuli rohkeutta ja kasvoi ihmisenä."

Televisioon päätymisestään Peltokankaan on kiittäminen siskoaan sikäli, että tämä oli huomannut asiaa koskevan ilmoituksen ja innosti Mariaa hakemaan mukaan. Samalla Maria ajatteli, että ohjelman kautta pääsisi näyttämään isovanhemmille, millaista elämä armeijan maastokuvioissa nykyään on.

Mitä inttitodellisuus sitten nykyään on ja miten palvelus eroaa vuosikymmenen tai vuosikymmenten takaisesta?

Peltokangas kertoo, että on saanut vastailla moisiin kysymyksiin varsin usein. Samoin on tullut tutuksi ikuinen olettama siitä, että armeija on nykyään pehmoilua takavuosiin verrattuna.

Luulisi esimerkiksi, että 1800-luvun preussilaisesta sotilasperinteestä ponnistavat aseotteet alkaisivat vähitellen olla vanhentunut osa koulutusta. Eli onko nykyintissä yhä sulkeisharjoituksia?

– Voi kyllä on, Peltokangas nauraa.

Samalla hän tekee tarkennuksen, joka kertoo aikojen Suomen raskaassa todellakin muuttuneen.

– P-kauden [alokaskauden] lopulla alikersantit kertoivat miksi näitä harjoituksia tehdään. Tarkoituksena on opetella noudattamaan käskyjä, vaikka se mitä tehdään ei sillä hetkellä tuntuisikaan hyödylliseltä.

Mekaanistakin tottelevuutta komentoketjussa siis yhä tarvitaan, mutta Peltokankaan puheista voi päätellä, että oma-aloitteisuutta arvostetaan nykyään jopa enemmän.

– Avoimuus on hyödyksi, hän sanoo.

Hän kertoo Pietarsaaren lukion ja sen mukana tulleiden kansainvälistenkin kokemusten valmistaneet myös varusmiepalvelukseen.

– Lukiokin oli yksi innoittaja armeijaan lähtemiselle, koska siellä tuli rohkeutta ja kasvoi ihmisenä. Erasmus-ohjelman kautta oppi miten tullaan toimeen ventovieraiden ihmisten kanssa eli kannattaa olla ulospäin suuntautunut.

Monet tämänkin artikkelin lukijoista ovat käyneet armeijan aikana, jolloin varusmiespalvelusta aivan vakavalla naamalla kutsuttiin miesten kouluksi ja naisilla ei ollut koulutukseen mitään asiaa. Tuo pato murtui jo neljännesvuosisata sitten, mutta kohtaako naissotilas vielä nykyään ennakkoluuloja?

– En ole sellaisia itse kuullut, mutta somessa joskus voi törmätä kaikenlaiseen.

Eräs naisten varusmiespalvelusta vastustanut argumentti oli, että he eivät selviäisi koulutuksen fyysisistä rasituksista.

– Rehellisesti sanottuna tiesin etukäteen, että kestän marssit, Peltokangas sanoo hiljaa ja myöntää, että raskaitakin hetkiä palvelukseen mahtui.

– Palvelusaika vastasi odotuksia eli oli henkisesti ja fyysisesti sopivan haastava, hän jatkaa.

Reserviläinen Maria Peltokangas – sotilasarvo jää vasta ohjelman edetessä paljastuvaksi salaisuudeksi - viettää tällä erää välivuotta opinnoista Pietarsaaren Citymarketissa kassalla työskennellen. Onko ammatillinen sotilasura käynyt mielessä?

– Kyllä kävi, mutta ehkä kolmisen kuukautta ennen palveluksen loppua aloin ajatella, että ei kuitenkaan. Siihen sisältyisi se, että työskennellään siellä, minne on määrätty.

Muita suunnitelmiaan nuori nainen ei tässä vaiheessa paljasta, mutta vihjaa, että niitä on.