Kolumnit
Linda Lindroosin kolumni: Voitaisko hengailla vähän enemmän?
Kirjoittaja on matkailu- ja kulttuurialan moniosaaja, joka havainnoi maailmaa avoimin mielin.
Tänään tuli mieleeni eräs keskustelu, jonka kävin kauniina kesäkuisena päivänä tyttäreni kanssa jo monen monta vuotta sitten. Ajelimme autolla kohti vanhempieni kesämökkiä ja radiossa soi muistaakseni joku Kaija Koon hiteistä, joka sai tytön pohtimaan syvällisiä. Keskustelu silloin noin 7-vuotiaan tyttäreni kanssa sujui kutakuinkin näin:
Tytär: Äiti, miksi naiset usein laulavat miehistä ja miehet naisista? Onko se sen takia, kun ne ei uskalla kertoa, että ovat rakastuneita toisiinsa ja sanovat sen sitten lauluissa sen sijaan?
Minä: Niin se varmaan on.
Tytär: Aikuiset on vähän tyhmiä, mä ainakin sanoisin sen suoraan.
Minä: Sä siis sanoisit vaan suoraan, hei mä tykkään susta?
Tytär: No en mä niin, vaan sanoisin sen vähän toisella tavalla.
Minä: No miten?
Tytär suu leveässä hymyssä: No mä vaan sanoisin hei kuule, voitaisko hengailla vähän enemmän?
Olen monta kertaa miettinyt tätä keskustelua, ja minua on huvittanut tyttäreni tomera vastaus. Kuinka oikeassa hän olikaan ja miten tarkkanäköisiä lapset joskus ihan vahingossa ovat. Asiahan on loppujen lopuksi tosi looginen. Kun tykkää toisesta, haluaa viettää aikaa hänen kanssaan ja miksi ihmeessä tehdä asioista monimutkaisempia kuin ne oikeasti ovat? Mitä sitä kiertelemään tai kaartelemaan kun voi pyytää suoraan sitä mitä haluaa.
Olemalla aito, oma itsesi et oikeastaan voi menettää mitään. Lapset osaavat tämän taidon usein aivan luonnostaan. Heitä ei pelota, että menettävät kasvonsa, jos kertovat miltä heistä tuntuu ja ilmaisevat ajatuksensa usein hyvin suoraviivaisesti.
Tämä pätee siis kaikkeen, ei ainoastaan ihastumiseen ja rakastumiseen, vaan jokaiseen hetkeen ja jokaiseen asiaan. Monta hyvää kokemusta, ystävyyttä tai kenties juuri elämäsi rakkaustarina voi vahingossa sujahtaa ohitse, jos pitää suunsa kiinni väärässä kohdassa.
Älä jätä kysymättä ”voitaisko hengailla”, koska sinua ujostuttaa. Uskalla myös ilmaista mielipiteesi ja tarpeesi jo olemassa olevassa parisuhteessa, työpaikalla tai kaveriporukassa. Olemalla aito, oma itsesi et oikeastaan voi menettää mitään. Lapset osaavat tämän taidon usein aivan luonnostaan. Heitä ei pelota, että menettävät kasvonsa, jos kertovat miltä heistä tuntuu ja ilmaisevatkin ajatuksensa usein hyvin suoraviivaisesti. Sanotaankin, että lasten suusta se totuus tulee.
Jotain kuitenkin tapahtuu, kun kasvaa aikuiseksi. Kyselin nyt jo teini-iän kynnyksellä olevan tyttäreni mielipidettä keskustelusta, jonka kävimme silloin vuosia sitten. ”En todellakaan sanoisi enää noin” hän vastasi ”vähänkö noloo”.
Niin. Monimutkaisempi ajattelu ja suodattimet ovat jo astuneet kuvaan. Toisaalta on kyllä myös hyvä, että opimme suodattamaan ajatuksiamme ja tiedämme, mitä missäkin tilanteessa on korrektia sanoa. Emme (toivottavasti) enää aikuisina paukauta kovaan ääneen uimahallin saunassa, että onpas tädillä isot tissit tai kauppajonossa, että sedän korvista kasvaa karvaa. Suorapuheisuudellakin on siis rajansa, eikä koskaan pitäisi tahallaan loukata toista.
Pidetään kuitenkin huoli siitä, että aikuisina emme suodata ihan kaikkea, varsinkaan niitä positiivisia juttuja tai ennen kaikkea omia tunteitamme. Toivottavasti uskallamme avata suumme oikealla tavalla oikeassa paikassa. Näin edistämme niin omaa kuin muiden hyvinvointia. Ja löydämme kenties sen, jonka kanssa haluamme hengata enemmän kuin muiden kanssa.
