Paikallisuutiset
Korkeakoulutettu Tapio, 53, piipahti kunnanjohtajanakin - valmistuu nyt lähihoitajaksi: ”Kyllästyin työhaastatteluissa kuulemaan olevani helvetin hyvä kakkonen”
Se tapahtui kolme vuotta sitten. Pietarsaarelainen Tapio Salmi, nyt 53, oli tehnyt yliopiston agronomipapereilla työtä jos minkälaista. Muutaman vuoden ajan tarjolla oli ollut kuitenkin vain sekalaisia ja lyhyenläntiä pätkähommia.
Ei niin optimaalista miehelle, jolla on taustaa kunnanjohtajana, tietojärjestelmien myyjänä, talouspuolen hommissa, valtionhallinnossa ja maatalousalan kauppiaana.
– Sillä vanhalla koulutuksella hain jatkuvasti pysyvämpää paikkaa, myynti- ja talousalan töitä. Jossain vaiheessa pysähdyin oikein ajattelemaan, haluanko loppuelämäni kuunnella työhaastatteluiden päätteeksi, että olen ”helvetin hyvä kakkonen, mutta...”, Tapio huokaa.
Te-keskuksessa kerrottiin, että heillä olisi työllistämiskoulutusta sosiaali- ja hoitoalalle. Avopuoliso Sirpan kanssa pidettiin tuumaustauko.
– Täytyy heti kättelyssä sanoa, että tällaiset liikkeet tarvitsevat tuen kotoa. Tosiaan, lokakuussa 2020 aloitin lähihoitajaopinnot, enkä ole päivääkään katunut.
Toholammilta kotoisin oleva Tapio Salmi sai 2000-luvun taitteessa muun muassa kunnanjohtajan viran keskisuomalaisesta Pylkönmäen kunnasta, joka on sittemmin sulautettu suurempaan Saarijärveen.
Pesti jäi vajaan vuoden mittaiseksi perhesyistä. Tuolloinen aviopuoliso ei halunnut muuttaa tuhannen asukkaan pikkukuntaan.
Elämä kulki suht koht tavallisia latujaan. Perhe kasvoi kahdella lapsella, mutta liitto päättyi eroon. Tapion työsuhteet olivat kuitenkin pitkään vuosien mittaisia.
Nyt hän asustaa kihlattunsa ja kolmen kissan kanssa Pietarsaaren keskustassa. Yksi lemmikeistä on huomattavan kiinnostunut toimittajan työvälineistä ja onnistuu näppäilemään haastattelutallentimen hetkeksi junkkeriin.
Tapion mukaan Fia-kissan ja tietotekniikan yhdistelmä tuppaa tuottamaan tulosta.
– Kerran se käveli Sirpan langattoman näppiksen yli ja sai vaihdettua käyttöjärjestelmän Windowsista Appleen. IT-asiantuntijalta kesti päivän selvittää, mitä oli tapahtunut ja miten se korjataan.
Palataksemme varsinaiseen tarinaan, lähihoitajaopinnoista innostunut Tapio ei malttanut olla hakematta toimintaterapeutin koulutukseen Turun ammattikorkeakouluun. Hän pääsi 30 vuoden takaisilla papereilla heittämällä sisään, vaikka kilpailu alan opiskelijapaikoista on kovaa.
Niinpä hän lopettelee nyt kahta tutkintoa. Lähihoitajan paperit ovat taskussa jo tänä syksynä, toimintaterapeutin opinnot hän saa maaliin arviolta ensi keväänä.
Kaiken opiskeluajan hän on tehnyt harjoittelua ja työtä vanhusten kanssa Rauhalan palvelukodissa. Alkuvuodesta hän aloitti Pietarsaaren kotipalvelussa, eli kiertää kotona asuvien vanhusten pakeilla.
– Vien asiakkaille lääkkeitä, huolehdin että he ottavat ne, teen hoitotoimenpiteitä, autan aamu- ja iltatoimissa, katson että he saavat ruokaa. Tykkään kauhean paljon siitä, että asiakkaat tulevat tutuiksi, siinä on sitä sosiaalisuutta, Tapio sanoo.
– Toisaalta tässä on se toinen, vastuupuoli. Joskus pitää tarttua vanhuksen puolesta asiaan, kun on sitä mieltä, ettei häntä voi jättää kunnon puolesta kotiin istumaan.
Puhe hoitohenkilöstön puutteesta on Tapion mukaan valitettavaa faktaa eikä millään muotoa tuulesta temmattua. Vanhusten hoitopaikkoja suljetaan, kun työntekijöitä ei vain ole. Tämä näkyy paineena kotihoidossa.
– Nyt kun kierrän vanhusten kotona, siellä on tapauksia, jotka palavasti tarvitsisivat hoitopaikan. Varsinkin muistisairaat. Arkipäivän toimintakyky ei ole enää millään muotoa sellaisella tasolla, että he voisivat asua yksin. Mutta kun ei ole muuta vaihtoehtoa.
– Itse en ole kokenut, että minulla olisi työssäni palava kiire. Minulla on ollut aina aikaa jutella asiakkaan kanssa, pidän sitä tärkeänä. Tämä työ ei ole sitä, että juokset sisään, annat lääkkeet, sanot heipat ja menet seuraavaan paikkaan. Pitää olla aikaa pysähtyä. Kun olet asiakkaan luona, olet sataprosenttisesti läsnä.
Isona apuna Tapio Salmi pitää ikäänsä ja eritoten sen myötä tullutta elämänkokemusta. Asenne vanhuksia kohtaan kehittyi jo lapsena Toholammilla, maatilalla pienessä kylässä.
– Silloin vielä parahillaan kolme sukupolvea eli samassa talossa. Puolessakymmenessä naapurituvassa oli vanhuksia. Kun vanhemmat olivat tilan töissä, vaeltelin siinä ja kävin naapurissa sanomassa mummolle hei. Opin, että se on normaalia. Vanhukset eivät olleet pelottavia. Nykyaikana heidät jotenkin lykätään sivuun.
Tapio Salmi arvioi, että hakeutuminen hoivatyöhön avasi joitakin vanhoja ovia.
– Olin taas tekemisissä vanhusten kanssa. Se tuntui hyvin luontevalta, siihen ympäristöön oli helppo palata.
Loppujen lopuksi, hän miettii, kaikki kulminoituu omaan asenteeseen ja kykyyn luoda vuorovaikutussuhde asiakkaan kanssa. Siinä auttavat sosiaaliset taidot ja empatiakyky.
– Yksi tärkeä asia, joka tulee vain elämänkokemuksen kautta, on kyky asettua asiakkaan asemaan.
Oli aina hetken saavutus, jos sain asukkaan nauramaan tai reagoimaan johonkin. Se oli aina hieno juttu, ja se on kantanut tähän kotipalveluunkin.
Muistisairaalle vanhukselle paikka hoivakodissa ei välttämättä merkitse sitä, että kaikki on hyvin. Tapion mukaan pidetään liian itsestään selvänä, että heillä on seuraa toisistaan.
– Rauhalassakin, vaikka se on hyvä paikka, on vanhuksia jotka istuvat huoneessaan, käyvät välillä syömässä ja menevät takaisin. Mielestäni se on kamalaa!
– Kun kävin heidän huoneessaan katsomassa, onko kaikki hyvin, pysähdyin juttelemaan. Oli aina hetken saavutus, jos sain asukkaan nauramaan tai reagoimaan johonkin. Se oli aina hieno juttu, ja se on kantanut tähän kotipalveluunkin. Kun olet läsnä, osallistut ja annat aikaasi, otat kontaktia, keskustelet ja vaihdat ajatuksia.
Tapion mielestä se, että saa muistisairaan ihmisen päässä liikkumaan jotain, on aina pois lopullisesta alamäestä.
Toimintaterapeutin työssä on paljon juuri sitä. Tapio Salmi kertoo muistisairaiden kuntoutuksen vetoavan häneen.
– Siinä on mahdollisuus puuttua toimintakyvyn heikkenemiseen. Kyllä minä löydän itseni sen tyyppisestä vanhustyöstä.
Hänellä vain on nyt positiivisena nähtävä ongelma. Mielessä kummittelee valmistuminen kahteen hoitoalan ammattiin.
– Mitä minä sitten teen? Viihdyn oikeasti tässä työssäni nyt, mutta kumpaa haluan jatkossa?
Isoin vahinko olisi tullut, jos olisin vain jäänyt polkemaan paikoilleen, jos ei olisi ollut uskallusta muuttaa asioita.
Hän myöntää, että viisikymppisen Tapio Salmen arvot ovat toisenlaiset kuin kolmikymppisen.
– En ole itse kokenut olevani koskaan mikään rahan perässä juoksija, ei se ole ainut motivaatio työnteossa. Mutta nyt kun alanvaihdosta on lähestynyt toista kautta, eri asiat ovat ruvenneet merkkaamaan.
– Ehkä tähän jollain tapaa suhtautuu kutsumustyönä. Ihmisten hoitaminen palkitsee jo sinällään.
Vaikeitakin hetkiä opiskeluiden ja työn kanssa on ollut, mutta hän on saanut tukea ja vähän eteenpäin potkimistakin läheisiltään.
– Kun näistä hankalista hetkistä on päässyt yli, niin tämä on kannattanut, ehdottomasti.
– Isoin vahinko olisi tullut, jos olisin vain jäänyt polkemaan paikoilleen, jos ei olisi ollut uskallusta muuttaa asioita.
