Paikallisuutiset
Kiekkoilusta oppeja tehtaan johtamiseen – Simon Fagerudd luottaa joukkuepeliin UPM:n sellun tuotannon ohjaksissa
Pentti Höri
Ihmisten johtaminen on nyt tärkein tehtäväni.
Näin sanoo Simon Fagerudd, joka reilut kolme kuukautta sitten aloitti UPM:n Pietarsaaren sellutehtaan ja tehdasintegraatin johtajana.
Nyt nelikymppinen Fagerudd opiskeli teknistä kemiaa Uumajassa. Ruotsalainen siviili-insinöörin tutkinto vastaa suomalaista diplomi-insinööriä.
– Koulussa jäin kemiaan koukkuun. En ikinä ollut oikein hyvä siinä... mutta tuli halu oppia uutta sen ympäriltä. Ehkä siinä on ollut se alkuperäinen draivi, jolla tähän prosessiteollisuuteen on päädytty, Fagerudd kertoo uranvalinnastaan.
Hän myöntää auliisti, ettei tiedä kaikkea sellunkeitosta, mutta se ei olekaan tarpeen. Riittää, että saa tehtaan muut asiantuntijat pelaamaan hyvin yhteen.
Jääkiekko on ollut Fageruddin intohimo pienestä pitäen. Hän pelasi seudun joukkueissa puolustajana, kunnes armeija ja opiskelut kutsuivat. Myöhemmin kilpaurheilu on vaihtunut sosiaaliseen harrastekiekkoon alasarjoissa ja junioreiden valmentamiseen.
Kyllä joukkuepeli opettaa, Simon Fagerudd sanoo.
– Ihmisten pitää osata toimia toistensa kanssa, ja kaikilla on oltava tavoite kirkkaana mielessä. Sama koskee liike-elämääkin. On oltava selkeät rajat, mitä saa tehdä ja mitä ei, ja yhteinen innostuksen kohde – siitä se lähtee.
Hän innostuu kuvailemaan työelämää ja johtamista lätkäkielellä.
– Täytyy pystyä luomaan sellainen tila, jossa kaikilla on pelirohkeutta. Sitten vain mennään, eikä puristeta mailaa niin kovasti. Joskus on tehtävä rohkeita päätöksiä. Pitää olla riittävästi itseluottamusta, ettei tilanne jännitä, vaikka sen tekee tosissaan.
Sellu on Fageruddille tuttu juttu jo kesätöistä poikavuosina. Valmistuttuaan hän työskenteli UPM:llä tutkijana ja teknisen asiakaspalvelun parissa.
Viimeksi kuluneet 4,5 vuotta hän työskenteli muoviteollisuudessa, Rani Plastilla tuotantojohtajana ja tuotekehityksessä.
Maailma tarvitsee nyt selluloosaa. Aasialaisten elintaso nousee ja kulutus kasvaa, kartonki ja pehmopaperit viedään käsistä. Paperia tehdään Kiinassakin, mutta puusta siellä on pulaa toisin kuin Suomessa. Suomalainen sellu kelpaa.
Kasvava nettikauppa vaatii pakkausmateriaalia, joksi uusiutuva ja biohajoava paperi käy mainiosti.
Pietarsaaren sellutehdas pyörii täysillä, yli 800 000 tonnin vuosivauhdilla.
Tuotanto menee vientiin Eurooppaan ja Aasiaan sekä tonttinaapuri Billerud Korsnäsille.
Työturvallisuus on erityisen lähellä Simon Fageruddin sydäntä. Haastatteluhetkellä on menossa 308. peräkkäinen päivä, jona ainutkaan tehtaan työtekijöistä ei ole ollut sairaslomalla työtapaturman vuoksi.
Jakso on historiallisestikin katsoen pitkä.
– Tehtaalla on jo pitkään panostettu työturvallisuuteen aivan valtavasti. Se on nostettu kaikkein tärkeimmäksi asiaksi. Mitä tahansa lähdetään tekemään, ensimmäiseksi tulee riskien arviointi. Kaikki on saatu mukaan, ja jokainen tuntee vaatimukset ja standardit. Jokainen työtapaturma on estettävissä, ja kaikki pystyvät tekemään jotain sen eteen.
Piakkoin UPM:n tehtaalla alkaa 10 päivän vuosihuoltoseisokki, joka on melkoinen organisoinnin taidonnäyte. Tehtaalla työskentelee silloin yli 1 000 ulkopuolista ammattilaista.
– Kaikki saavat työturvallisuuskoulutuksen tullessaan.
Metsäyhtiö selvitti viime kesänä UPM:n taloudellisia vaikutuksia Pietarsaareen ja lähialueelle.
Sellutehdas, Alholman saha ja UPM Metsä työllistävät 390 ihmistä. Puun hankinnassa ja kuljetuksissa työskentelee noin 400 ihmistä arviolta 150 kilometrin säteellä Pietarsaaresta.
Paikalliset verotulot ja kulutusvaikutukset ovat liki 30 miljoonan euron luokkaa. Rahassa ajateltuna merkittävimmin UPM säteilee ulospäin: puuta ostetaan 200 miljoonalla eurolla vuosittain.
Tehtaan merkitys Pietarsaaren ja seudun työllistäjänä on ollut historian saatossa ainutlaatuinen. Selluloosaa on valmistettu Alholmassa yli 80 vuotta. Tehtaan laajennusten yhteydessä se on työllistänyt kerrallaan tuhansia ihmisiä, ja Pietarsaari on 1900-luvulla kirjaimellisesti kasvanut sen ympärille.
Simon Fagerudd tuntee vastuunsa perinteikkään tuotantolaitoksen johdossa.
– Ihan rauhallisella mielellä sitä kannan. Meillä on erityisen hyvä ja osaava henkilökunta. Ihmisiä, jotka ovat erikoistuneet omaan lajiinsa, ja joihin voi luottaa. Sen se vaatii.
Liikunta ja urheilu täyttävät edelleen Fageruddin vapaa-ajan. Lapset, 16- ja 13-vuotiaat tytöt ja 9-vuotias poika harrastavat kaikki urheilua.
– Vanhin ja nuorin pelaavat kiekkoa ja futista, keskimmäinen harrastaa telinevoimistelua ja futista. Aika menee edestakaisin roudaamiseen ja mokkaruutujen leipomiseen, tätä peruskuviota.
– Itse yritän liikkua pallon tai kiekon kanssa, ja pyöräily metsässä on aika kiva harrastus kanssa.
