Paikallisuutiset

Kantajengi kahvittelee ja palaveroi taas Teebeellä: "Olen käynyt täällä vuodesta 1955 lähtien”

Seija Mäenpää palasi kahvilayrittäjäksi Teboilin huoltoasemalle todistaakseen huiman pitkiä asiakassuhteita.

Teboilin huoltoasema Koulukadun ja Pohjanlahdentien kulmassa on herännyt uuteen päivään. Aamuyhdeksältä kahvin tuoksua sävyttää tasainen puheensorina.

Tätä ei ole tapahtunut yli vuoteen. Edelliset yrittäjät laittoivat lapun luukulle juhannuksena 2022.

– Heillä oli todella huonoa säkää. Tuli korona ja Ukrainan sota, pahoittelee uusvanha kahvilayrittäjä Seija Mäenpää.

Hän on henkilökuntineen avannut Teebeen uudelleen aivan hiljattain. Paikka ja työ on Mäenpäälle tuttua, sillä hän pyöritti samaa toimintaa 17 vuoden ajan, kunnes lopetti kuutisen vuotta sitten.

– Silloin viisikymppiset läheni ja ajattelin, että jos jotain muuta vielä meinaan elämässäni tehdä, nyt olisi sen aika. Kello soi ennen neljää sen 17 vuotta, ja sekin oli kovaa hommaa, Mäenpää kertoo.

Välivuodet hän onkin viettänyt aivan muissa puuhissa, viimeksi Helsingissä kotitalousopettajana.

Kiinteistön omistavalta Teboililta tuli tammikuussa puhelu ja tarjous lähteä taas kerran mukaan.

– Mietin sitä tietysti kauan. Mutta lopulta en nähnyt järkeä jatkaa Helsingissäkään, kun täällä on aviomies ja talo. Tulin sitten takaisin.

Pientä helpotusta hän on halunnut entiseen. Töihin tullaan vasta puoli kuudeksi, ja sunnuntaisin puoti on kiinni.

– Nyt ovat päivät olleet vähän ympäripyöreitä, mutta pyrin siihen, että 7 - 8 tuntia päivässä pitää riittää.

Toimintaa pyörittää yhteensä kahdeksan henkilöä, joista osa tekee lyhyempiä jaksoja.

Mäenpää painottaa, että hänellä ei ole Teboilin kanssa muuta tekemistä, kuin että hänen yrityksensä Kahvitella Oy vuokraa tilat venäläistaustaiselta öljy-yhtiöltä. Hän huolehtii kahvilasta ja autopesulasta, Teboil hoitaa polttoainemyynnin.

Kukaan ei ole haastanut ketään nurkan taakse. Kyllä tässä melkein kättä lyödään olkapäälle kun samasta ovesta lähdetään.

Teebee on kantapaikka monille, usein varttuneemmille herrasmiehille. Seija Mäenpää iloitsee siitä, että vakijengi on löytänyt niin runsaslukuisesti takaisin.

– Yksi asiakas sanoi, että on käynyt täällä vuodesta 1969, ja että onpa kiva kun taas pääsee takaisin.

Keskellä kahvilaa on pöytä, jonka ääreltä löytyvät eläkeläiset Vilho Periaho ja Raimo Annola. Aamun sääntömääräinen kokous on jo lopuillaan, muut ryhmän miehet ovat lähteneet tahoilleen.

– Täällä jokainen on oma puheenjohtajansa, Annola vastaa toimittajan kysymykseen pöydän työjärjestyksestä.

Seuraavaan kysymykseen, eli vaaditaanko istunnon päätteeksi yksimielisyyttä vai sallitaanko eriävät mielipiteet, Periaho vastaa hieman poliitikonomaisesti:

– Kukaan ei ole haastanut ketään nurkan taakse. Kyllä tässä melkein kättä lyödään olkapäälle kun samasta ovesta lähdetään.

– Mitään traumoja ei ole jäänyt, Annola säestää.

Miehet ovat pitkäaikaisia Teebeen asiakkaita. Vilho Periaho sanoo käyneensä säännöllisillä aamukahveilla kymmenisen vuotta. Raimo Annola laittaa paremmaksi.

– Muutin Pietarsaareen vuonna 1955. En nyt oikein muista, oliko tämä jo silloin auki, mutta heti kun oli, aloin käydä.

Kyllä vain oli. Vaikka alunperin Teboilin edeltäjälle, Trustivapaa Bensiini Oy:lle rakennetun, V. Kudrazhevin piirtämän huoltoaseman pystytysvuodesta onkin kahta eri tietoa, se on avannut ovensa joko 1950 tai 1955. Upea, bensapumppulippojen varjostama funkkisrakennus tullaan jatkossa suojelemaan.

Annolaa ja Periahoa viehättää erityisesti paikan sijainti. Kummallakaan ei ole pitkä matka aamunavauksiin.

Välivuonna he joutuivat hakemaan korvaavaa pöytää hieman kaupungista ulkona olevalta huoltoasemalta. Matkaa kertyi turhan paljon, eikä sinne oikein tullut kotiuduttua.

– Tämä on ihan tarpeellinen paikka, Vilho Periaho kiteyttää.