Paikallisuutiset

Joku nämäkin huoneet aikoinaan rakensi – Pynttärien koti Hämeenkadulla on ehkä 1850-luvulta, monen Skata-talon syntyhistoria on unohtunut ajan sumuihin

Satu Pynttäri istuu kotisohvalla puolisonsaPasi Pynttärin kanssa ja pohtii perheen rakkaan talon vanhempaa historiaa.

– Enemmän siinä on epäselvää kuin selvää. Taloa ostaessamme saimme käsityksen, että tämä olisi rakennettu 1860-luvulla, pyörittelee Pasi.

– Vintillä oli kuitenkin sanomalehtivuorauksessa 1850-luvun lehtiä, tarkentaa Satu.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Pynttärit muuttivat Hämeenkadulle huutomatkan päähän Aleksanterinpuistosta vuonna 2002. He olivat aiemmin asuneet vuokralla nurkan takana Pohjoisnummikadulla, mutta perheen kasvaminen synnytti kaipuun omaan Skata-taloon.

"Nukuttiin joka huoneessa vuorotellen. Pienet lapset, putkiremontti ja kylmä vintti." Satu Pynttäri

– Sehän oli ensin lapsen silmiin kovinkin kivaa kun kannettiin tavaroita talosta toiseen, mutta kun ei sitten palattukaan enää vanhaan kotiin niin pääsi Onnilta itku, Pynttärit muistelevat.

Perhe kasvoi Hämeenkadulla nelilapsiseksi ja samalla taloa remontoitiin ja palautettiin alkuperäisempään henkeen.

– Satun isä on ollut niin suurena apuna, ettei oikein sanoja löydy, sanoo Pasi Pynttäri ja viittaa muun muassa kaakeliuuneihin.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Uunit on tuotu Hämeenlinnasta ja vetävät mainiosti. Niiden muuraaminen kokoon savilaastilla on erityistä osaamista ja tarkkuutta vaativaa työtä, joka onnistuu Suomessa enää harvoilta.

Alkuperäiset uunit, muurit ja hormit oli talosta joko hävitetty tai ne olivat menneet huonoon kuntoon.

Vuosien vieriessä Pynttärien talo sai yhä uusia vai pitäisikö sanoa vanhoja yksityiskohtia. Hyvinkin satavuotiaat lattialistat löytyivät Evijärveltä ja eteisen sisäovet Pietarsaaren keskustan viimeisestä bingohallista.

– Eivätkä muuten maksaneet mitään.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Satu Pynttäri muistelee perheen ruuhkavuosia ja miettii, että kuinka sitä jaksoi.

– Nukuttiin joka huoneessa vuorotellen. Pienet lapset, putkiremontti ja kylmä vintti.

– Ja vessanpöntöllä ollessa piti pitää huoli että on ulko-ovi kiinni, säestää Pasi.

Nyttemmin talossa asuvat jälkikasvusta enää teini-ikäiset Aapo ja Helmi, joilla on omat valtakuntansa vintillä.

Helmin huoneesta avautuvat panoraamanäkymät yli Skatan kattojen. Lukio, Strengberg kelloineen ja vesitornikin muistuttavat katselijaa, että Pietarsaaressa ollaan.

Pynttäreille on koko ajan ollut itsestäänselvyys, että koti on Skatassa ja vanhassa hirsitalossa. Talon terveydestä on remontoidessa huolehdittu.

– Eristeenä olemme käyttäneet pellavaa ja purua, kuvaa Satu.

Lasivillaa ei talosta löydy kourallistakaan. Hengittävä rakennus toimii nyt kuten sen on alunperin suunniteltukin toimivan ja on oikein asuttuna käytännössä ikuinen.

– Esimerkiksi hometta tässä ei kyllä sisään muuttaessammekaan ollut, Satu tarkentaa.

Aikakautensa Skata-talon tapaan on Pynttärien valtakunnassa paljon pienehköjä huoneita semminkin kun vintti on heidän toimestaan rakennettu asuinhuoneiksi.

Sellaisenkin mahdollisuuden perinteinen rakennustapa on näille taloille varannut; tämän rakennuksen osalta tosin meni arviolta 150 vuotta, ennen kuin varaus pantiin täytäntöön.

– Ennen oli ahdasta ja nyt tuntuu, että tilaa on kohta liikaakin, hymyilee Pasi.

Sellainen on elämän kierto, mutta tilan ja ehkä ajankin lisääntyessä kelpaa katsella ympäröivän Skatan kehitystä. Onko alue muutoksessa?

– Aleksanterinpuistohan on nyt hyvä, mutta meillä taisivat lapset tulla sen kannalta 10-15 vuotta liian aikaisin. Eihän siinä puistossa välillä ollut kuin mopopoikia, Pynttärit muistelevat.

Joitain Skatan mittapuulla arvioiden lähihistoriasta periytyviä kauneusvirheitä yhä löytyy.

– Valotolpat ovat aika karun näköisiä, Kokkolan Neristanista voisi ottaa mallia, Pasi puntaroi.

Entä paikoin hyvinkin kosteiksi äityvät hiekkakadut? Pynttärit myöntävät niiden joskus aavistuksen ärsyttävän, mutta ei Skataan asfalttikaan sopisi. Lisäksi vettä imevien katujen tukkiminen voisi olla talojen kannalta vaarallista.

Vanhan kaupunginosan kuuluu elää vanhan maailman tapaan, mutta entä tämän nimenomaisen talon syntyhistoria? Onko Pynttärien korviin kantautunut minkäänlaista perimätietoa?

He myöntävät, että jotkut muut saattaisivat tietää paremmin, mutta eräs tällainen muisto heiltäkin löytyy.

– Ehkä viisitoista vuotta sitten meille tuli juttelemaan eräs vanha mies, joka muisteli, että hänen isoisänsä olisi rakentanut tämän talon.

Aikajana ei oikein täsmää, jos ja kun talo on rakennettu viimeistään 1850-luvulla. Teoriassa toki voisi täsmätä.

Asia jää ehkä ikuisiksi ajoiksi yhdeksi Skata-mysteeriksi monien joukossa.

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä