Kulttuuri

Ennätysten rikkominen mystinen juttu Satu Rämölle: ”Tämä on sen kaiken kirjoitustyön arvoista”

Pietarsaaren kirjastossa nähtiin Jeppis Lit -kirjallisuusfestivaalin merkeissä erittäin ajankohtainen vieras, kun kirjailija-dekkaristi Satu Rämö kertoi Päivi Jokitalon haastattelussa itsestään ja urastaan.

Rämö on noussut raketin lailla suomalaisten rikoskirjailijoiden eturiviin Hildúr-sarjallaan. Trilogian nimiosa julkaistiin vasta reilu vuosi sitten, ja juuri näinä päivinä WSOY:ltä tuli myyntiin jo kolmas sarjan romaani Jakob.

Tilauspalvelu BookBeatin mukaan Jakobin vastaanotto on ollut jotain ennennäkemätöntä, ja ensi päivinään äänikirjan tilaukset ovat lyöneet kaikki ennätykset.

Monipuolisen kirjailijauran jo tehnyt Satu Rämö on yllättynyt dekkareidensa suosiosta.

– Se on ollut niin ihmeellistä, ja olen tosi iloinen siitä. Suosio on jotenkin mystistä minulle. Ihania ovat palautteet, kuten että en yleensä lue dekkareita, mutta tämän luin ja tykkäsin, Rämö kertoi.

– Ja sitten nuoret lukijat. Kirjamessuilla muutamat varmaan 15-vuotiaat pojat tulivat ja sanoivat lukeneensa Hildúrin ja Rosa & Björkin, ja odottavat nyt sitä kolmatta. Tulivat koulusta kuuntelemaan esitystäni, vaikka opettaja ei käskenyt. Joku tulee myös sanomaan, ettei ole koskaan lukenut kirjaa loppuun, mutta luki tämän viikossa.

– Tällainen kuulostaa ihanalta. On sen kaiken kirjoitustyön arvoista saada ihmisiä kirjojen pariin.

Trilogian tapahtumat sijoittuvat Islantiin, missä Satu Rämö on itse perheineen asunut vuosia. Päähenkilö, rikospoliisi Hildúr saa työparikseen suomalaisen poliisiharjoittelija Jakobin. Yhdessä kaksikko joutuu ratkomaan rauhallista lintukotoa järkyttäviä rikoksia.

Rämö hurahti islantilaisiin kansantaruihin ja uskomuksiin ollessaan kauppakorkeakoulusta vaihto-oppilaana maassa. Koska yllättäen oman alan opintoja ei löytynytkään englanniksi, hän meni kursseille, joilla kerrottiin menninkäisistä ja piilokansoista.

– Piilokansa koostuu näkymättömistä ihmisistä, jotka näyttäytyvät kenelle haluavat. Menninkäiset auttavat pulaan joutunutta ja tekevät vähän kiusaa sellaisille, jotka sen ansaitsevat.

Kansantarut elävät tänäänkin islantilaisten arjessa. Satu Rämö kirjoittaa niistä osana islantilaista kulttuuria, mikä lienee yhtenä syynä kirjojen vetovoimaan.

Tarinat ovat toki realistisia ja Rämön mukaan hyvin tarkkoja faktojensa osalta.

Tässä piilee myös kirjailijaa itseään piinaava jännitysmomentti: dekkareiden tapahtumat sijoittuvat hänen omaan, Länsivuonoilla sijaitsevaan kotikyläänsä. Hildúr on päätetty kääntää myös islanniksi, ja tämä saa Satu Rämön ihon kananlihalle.

– Asteikolla yhdestä kymmeneen jännittää ysin verran. Olen käyttänyt tarinoita ja hahmoja, joihin olen saanut vaikutteita todellisuudesta. Jotkut asiat tulevat ehkä vähän lähelle, joten voi tulla kysymyksiä.

– Vielä jännittävämpää on, miten kirjoittamaani islantilaista rikosviihdettä käsitellään arvioissa. Minähän olen maahanmuuttaja siellä. Islantilaiset itse kirjoittavat tosi paljon hyviä rikoskirjoja, Rämö sanoi.

Näistä hahmoista olisi niin paljon kerrottavaa. En haluaisi laittaa niitä hyllylle pölyttymään.

Hildúr-trilogiasta ollaan muokkaamassa myös tv-sarjaa. Tässä hankkeessa Satu Rämöllä ei ole mitään roolia, paitsi jälleen kerran jännittäminen.

– Olen sanonut, että tehkää mitä haluatte, tulen katsomaan sen sitten kun se on valmis. Televisio on kuitenkin erilainen formaatti.

Trilogian kolmas osa Jakob on tätä kirjoitettaessa juuri ilmestynyt. Mutta jatkuuko tarina tästä vielä?

– Näistä hahmoista olisi niin paljon kerrottavaa. En haluaisi laittaa niitä hyllylle pölyttymään.

– Minusta tuntuu, että niissä on vielä jotain tiristettävää. Mitä enemmän kirjoittaa, sitä enemmän syntyy tarinaa pinnan alle. Kun kirjoitan, varasto ei tyhjene vaan täyttyy. Tämä on tosi kiitollinen havainto.