Paikallisuutiset

Digin tahti kiihtyy lehdistössä​ – Hilla Groupin toimitusjohtaja Mikko Luoma: "On varauduttava tilanteeseen, jossa maakuntajulkaisu voi joskus olla pelkästään digitaalinen"

Tehdään heti yksi asia selväksi. Suuressa osassa Suomen Yleisradion ulkopuolista mediatodellisuutta asiat ovat juuri nyt hankalalla tolalla. Tulot pienenevät ja kulut kasvavat.

Tällä kaavalla tulee pää vetävän käteen ellei jotain tehdä. Tarkoitus on tehdä – ja tehdäänkin.

Haaste-sana on kokenut aika päiviä sitten reippaasti suuremman inflaation kuin Suomen talous loppuvuoden aikana, mutta käytetään sitä silti. Mediatalojen haasteet ovat juuri nyt poikkeuksellisen suuret.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Se ei tarkoita, että huomenna sunnuntaina (4.12.) 105 vuotta täyttävä maakuntalehti Keskipohjanmaa ei jatkaisi ilmestymistä sekä painettuna että digitaalisessa muodossa. Muutoksen aikoja sekin silti elää. Sen vuoksi, että on elettävä.

Jotain on liikkeellä. Jotain aika isoa, aika vakavaa ja aika pitkäkestoista. Mikko Luoma Hilla Groupin toimitusjohtaja

Niin rajuksi on ajan riento ennen kaikkea maakuntalehtien kohdalla käynyt.

– Jotain on liikkeellä. Jotain aika isoa, aika vakavaa ja aika pitkäkestoista. Tämä kehitys ei tule yhtäkkiä kääntymään ylöspäin. Perinteisen sanomalehtimedian tulot ovat pienentyneet selvästi sitten finanssikriisin (2007–2009). Mainosmyyntitulot ovat nyt noin puolet silloisesta tasosta. Tilausmyyntitulot (levikit) ovat myös vähentyneet, joskin hitaammin.

"Jotain on liikkeellä. Jotain aika isoa, aika vakavaa ja aika pitkäkestoista. Tämä kehitys ei tule yhtäkkiä kääntymään ylöspäin", Mikko Luoma sanoo.
"Jotain on liikkeellä. Jotain aika isoa, aika vakavaa ja aika pitkäkestoista. Tämä kehitys ei tule yhtäkkiä kääntymään ylöspäin", Mikko Luoma sanoo. Kuva: Jukka Lehojärvi

Näin Keskipohjanmaan lisäksi Kainuun Sanomia sekä 14 paikallislehteä, yhdeksää kaupunkilehteä ja yhtä monta matkailulehteä julkaisevan Hilla Groupin toimitusjohtajaMikko Luoma kuvaa kymmenen viime vuoden kehitystä.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Ukrainan sodan vaikutukset näkyvät joka puolella yhteiskuntaa, mutta siihen kun lisätään paperin hinnan massiivinen kallistuminen, jakelukustannusten nousu, hyppäys sähkön hinnassa sekä kansainvälisten ns. mediajättien (Google, Facebook...) tarjoamat mainoskanavat, vitsit suomalaisten mediatalon johtajien kammareissa ovat käyneet vähiin.

Digitaalisuus on se ”Iso D”, jonka on viimeistään nyt tehtävä läpimurtonsa sielläkin, missä se ei ole sitä vielä tehnyt. Hukattavaksi kelpaava aika on jo mennyt.

Julkiselta vallalta ei ole apuja juuri herunut. Tai ei ole herunut lainkaan. Tilanne on toinen Pohjolan naapurimaissa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

– Sanomalehtimedian tuki Suomessa on nolla euroa. Ainut selvää tukea saava media Suomessa on Yleisradio, Luoma pelkistää.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Ei Ylen sättiminen ainuttakaan lehtitaloa auta, mutta onhan se eri asia saada puolen miljardin verran vuodessa veroeuroja toiminnan pohjaksi kuin tulla toimeen ilman latinkaan valtion tukea.

Ei todellakaan ns. lopullinen ratkaisu, mutta yksi konkreettinen apu olisi mediatalojen vapauttaminen 10 prosentin arvonlisäverokannasta. Se toive on Medialiiton voimin päättäjille toimitettu. Vaikutusta mitataan tulevan hallituksen ohjelmassa.

Muutama valittu sana Mikko Luomalta menee sinne jonnekin, jossa – jos rehellisyyttä harjoitetaan – näille puheille ei korvaa lotkauteta.

– Pääsyynä (sanomalehtimedian tuottojen laskulle) on kansainvälisten ns. mediajättien tarjoamat mainoskanavat ja niiden ylivertainen kyky kerätä mainostajille arvokasta dataa suoraan kuluttajilta. Sisältöä nämä mediajätit eivät itse tuota. Siinä perinteinen uutismedia on ylivoimainen toimija.

Jotain on siis tehtävä. Omalla painollaan asiat menevät vain yhteen suuntaan, joka ei ole parempi.

Hilla Groupin toimitusjohtaja Mikko Luoma kehottaa lukijoita "entistä enemmän digitaalisten julkaisujen kuluttamiseen".
Hilla Groupin toimitusjohtaja Mikko Luoma kehottaa lukijoita "entistä enemmän digitaalisten julkaisujen kuluttamiseen". Kuva: Jukka Lehojärvi

Kenenkään tajunta ei räjähdä, kun toteaa digitaalisuuden olevan yhä oleellisempi osa mediankin tulevaisuutta. Sen on oltava. Esimerkit muilta aloilta kertovat, että kerran digiin siirtynyt ei sieltä takaisin haikaile.

Vai haluaisiko joku paluuta aikaan, jossa paperirahoja kannettiin pankkitiskille ja odoteltiin virkailijan kirjoittavan talletuksesta merkinnän pankkikirjaan?

Suomen lehdistössä – keski-iältään toiselle satasellaan kääntynyt – pitkä linja on ollut kirjoittaa juttuja, ottaa valokuvia ja tehdä niistä paperille painettavia sivuja. Lopuksi jakaa tuote perimmäisillekin kylille.

Ei se aika ole loppumassa, se on syytä todeta. Edelleen lehtiä painetaan, mutta levikkien suunnan kääntäviä poppakonsteja ei yksinkertaisesti ole.

Lehdillä ja lehdillä on toki eroja.

– Kaupunki- ja paikallislehdet eivät kärsi tilanteesta yhtä paljon. Tämä on ennen kaikkea maakuntalehtien kehitys, Mikko Luoma huomauttaa.

Painettu lehti on tänä päivänä tuote, jonka hinnasta kolmasosa muodostuu painamisesta ja toinen kolmannes jakelusta. Se viimeinen kolmannes on se, jonka vuoksi lehti on tilattu: sisältö.

Jokainen voi miettiä asetelman järkevyyttä. Ainakin sitä on ollut pakko miettiä mediataloissa.

– Sanomalehtipaperin hinta on vuoden aikana yli tuplaantunut. Laskua ei ole odotettavissa, sillä sanomalehtipaperia tuottaa Suomessa vain yksi toimija (UPM Jämsänkosken tehtaallaan), Luoma toteaa.

Hän sanoo suoraan, että demokratian kannalta aivan oleellisen tärkeään asiaan eli tiedon jakamiseen on oltava joku muukin tapa. Se tapa on jo olemassa. Se ei tarkoita, etteikö painotöillä olisi edelleen kysyntää ja painoilla asiakkaita.

– Koko lehtipainamisen ala pienenee, mutta samalla mukana olevien painotalojen määrä vähenee. Siitä jotkut hyötyvät, Luoma sanoo.

Eli painamisessa kakku pienenee, mutta samaan aikaan sen jakajat vähenevät?

– Juuri näin. Yleensä tehottomimmat häipyvät ensimmäisenä. Jos Hillaa ajatellaan, meidän edellytyksemme olla mukana painotoiminnassa ovat edelleen varsin hyvät. Meille on eduksi, jos alalla tapahtuu karsintaa, Luoma pelkistää markkinatalouden ehkä tylyltäkin kuulostavan realismin.

Varsinkin maakuntalehdistön tie tulevaisuuteen on digitaalinen.
Varsinkin maakuntalehdistön tie tulevaisuuteen on digitaalinen. Kuva: Jukka Lehojärvi

On lopultakin puhuttava asioista niiden oikeilla nimillä. Vaikka ehkä tekeekin kipeää.

– Siirtymä digitaalisuuteen tapahtuu joka tapauksessa. On toinen asia missä ajassa se tapahtuu, sitä ei voi tietää. Meidänkin tehtävämme on ymmärtää tämä ja tehdä omalta osaltamme siirtymä niin joustavaksi kuin mahdollista, Hilla Groupin toimitusjohtaja sanoo suoraan.

Kesti siirtymä viisi, kymmenen tai 15 vuotta, sellainen on vääjäämätön.

– On varauduttava tilanteeseen, jossa maakuntajulkaisu voi joskus olla pelkästään digitaalinen. Olen varma, että siirtymän toteuttaminen tulee vaikuttamaan meidän toimintaamme jo ensi vuonna.

Mitä tämä tarkoittaa – tai voi tarkoittaa?

– Ensisijaisesti se tulee tarkoittamaan meillä enemmän ja monipuolisempaa digitaalista sisältöä. Ne asiakkaat, jotka ovat jo tottuneet kuluttamaan meidän tuotteitamme digitaalisesti näkevät entistä paremmat julkaisut.

Toimitusjohtajalta tulee ihan selvä lupaus ja sen perään myös ilmainen vinkki.

– Vuoden 2023 aikana digitaalisen sisällön määrä tulee moninkertaistumaan. Isoa osaa uusista sisällöistä ei edes voi seurata muutoin kuin digitaalisten laitteiden kautta. Jokaisen lukijan kannattaa siirtyä entistä enemmän digitaalisten julkaisujen kuluttamiseen. Näin hyöty uudistuksista on suurin, Luoma kannustaa ja lupaa, että mediayhtiö tulee antamaan konkreettista apua digitaalisen tarjonnan käyttöönotossa.

Sanomalehtien painaminen ei ole loppumassa. Sitä tapahtuu jokainen päivä esimerkiksi Hilla Groupiin kuuluvassa Botnia Printin painotalossa Kokkolassa.
Sanomalehtien painaminen ei ole loppumassa. Sitä tapahtuu jokainen päivä esimerkiksi Hilla Groupiin kuuluvassa Botnia Printin painotalossa Kokkolassa. Kuva: Jukka Lehojärvi

Historiasta ei välttämättä opi mitään eikä ehkä hyödykään, mutta historian ymmärtämisestä ei tiettävästi haittaakaan ole. Eväitä tulevaisuuteenkin historia voi oikein oivallettuna tarjota.

Jos leikitään, että nykypäivä ja lähimenneisyys ovat se historia, jota esimerkiksi 10–15 vuoden kuluttua tarkastellaan, mahtaa uutisten painaminen paperille ja jakaminen kerran vuorokaudessa vaikuttaa melkoisen hölmöltä touhulta. Valtaosalla ihmisistä kun on jo pitkään ollut taskussaan tai käsilaukussaan reaaliaikaisen ikkunan niin maailman kuin oman lähiseudun tapahtumiin tarjoava väline eli puhelin?

Jos ihan syvimpään ytimeen mennään, Johannes Gutenberg kehitteli kirjapainotaidon 1400-luvun puolessa välissä. Sanomalehdistön historia ei toki näin pitkä ole ja niin lehtiä kuin painotekniikkaakin on kehitetty monella lailla. Silti Gutenbergin keksinnön jälkilöylyillä edelleen mennään. Aikaa on kulunut kuutisensataa vuotta.

Onko ala reagoinut ja havahtunut digitalisaatioon liian hitaasti?

– Ala on kyllä reagoinut muutokseen. Perinteisen uutismedian sisällä on ollut skarppeja tekijöitä ja johtajia, jotka ovat haistelleet digitalisaatioita jo silloin kun se näytti ensimmäisiä sarastuksiaan. Samaan aikaan on kuitenkin ylläpidetty tosi voimakasta printtiä. On sitäkin toki kehitetty. Sen tuotanto- ja painomenetelmät ovat parantuneet, mutta itse tuote on silti enemmän sama kuin eri, Luoma vastaa.

Sekin pitää muistaa, että painettujen lehtien kustantamisessa on tietysti ollut pitkään oma kiistaton bisnesjärkikin. Ennen netin ja digitaalisuuden vallankumousta sanomalehtien painaminen paperille ja jakaminen tilaajille oli tuottoisaa liiketoimintaa. Sitä kannatti kehittää ja ylläpitää. Omistajien sijoittama pääoma sai pitkään messevän tuoton.

Vaan nyt on nyt. Miten se Junnu Vainio riimittelikään vanhan salakuljettaja Laitisen tarinan: Aika entinen ei koskaan enää palaa...

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä