Mielipiteet

David Petterssonin mielipidekirjoitus: Sitä niittää mitä kylvää

Kirjoittaja on kristillisdemokraattien 3. varapuheenjohtaja ja Euroopan parlamenttivaaliehdokas Pedersörestä.

Päivän politiikan holtittomuus on joskus melko silmiinpistävää.

Tarkoitan tällä Euroopan unionin "vihreää sopimusta" (European green deal), joka on EU:n kestävän kehityksen strategia ja johon kuuluu useita eri osia, kuten ilmasto, biologinen monimuotoisuus ja kiertotalous.

Vihreään sopimukseen sisältyy elintarvikejärjestelmien strategia "Farm to Fork", joka pyrkii hyviin tavoitteisiin. Halutaan muun muassa vähentää antibioottien käyttöä elintarviketuotannossa sekä vähentää lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttöä. Samoja tavoitteita, joita maanviljelijät ovat tavoitelleet jo vuosia.

Kukaan maanviljelijä ei halua sairaita eläimiä, joita on lääkittävä eikä maksaa kalliista lannoitteista turhaan tai käyttää kasvinsuojeluaineita, jos niitä voidaan välttää.

On perusteltua kyseenalaistaa ruoan kuljetuksen järkevyys Eurooppaan, kun ruokaa tarvitaan toisaalla maissa, joissa kärsitään nälänhätää.

Wageningenin yliopiston ja tutkimuskeskuksen raportin mukaan Farm to Fork -strategian ehdottamat toimenpiteet saattavat pitkällä aikavälillä vähentää Euroopan elintarviketuotantoa 10–20 prosentilla.

Tällöin tuonnin tarve kasvaa ja tulemme entistä riippuvaisemmiksi EU:n ulkopuolisista maista elintarviketuotannon turvaamiseksi. On perusteltua kyseenalaistaa ruoan kuljetuksen järkevyys Eurooppaan, kun ruokaa tarvitaan toisaalla maissa, joissa kärsitään nälänhätää ja kun vihreän sopimuksen ajatuksena on vähentää ilmastovaikutusta.

Lisäksi kun maailman väestön arvioidaan kasvavan 3,5 miljardilla ihmisellä vuoteen 2100 mennessä, emme voi lopettaa elintarviketuotantoa, meidän täytyy kehittää sitä. Se on jatkuvaa työtä, jota ei voi tehdä kädenkäänteessä.

Viime vuosien energiamarkkinoiden epävarmuuden on yleisesti katsottu johtuvan Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaan. Kasvava elintarvikekriisi ei ole Putinin tai kenenkään muunkaan syy. Sen aiheuttajia olemme me itse, jotka olemme valinneet poliitikot eri tehtäviin. Poliitikot, joilla on yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin.

Konservatiivisuus ja perinteisten menetelmien noudattaminen voidaan nostaa esiin positiivisena asiana tässä yhteydessä. Sanan, joka on saanut negatiivisen sävyn ja tullut synonyymiksi taantumuksellisille, takana on ajatus siitä, että perinteinen toimii. Sen "uuden, modernin, liberaalin", joka kuulostaa houkuttelevalta ja on positiivisesti latautunut sana, takana on ideologioita ja ajatuksia, jotka eivät välttämättä toimi pitkässä juoksussa.

Kehitys on tarpeen ja sitä tapahtuu jatkuvasti, mutta tarvitaan myös harkintaa ja seurauksien punnitsemista, mikä nykyisessä EU-politiikassa valitettavasti usein loistaa poissaolollaan.