keskiviikko 6.7.2022 | 04:44
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Vanhan sataman lahdelta huimiin seikkailuihin - Kallisarvoista linnunkakkaakin lastinaan kuljettaneen pietarsaarelaisen parkkilaiva Indian merimatkoista syntyisi vaikka seikkailuromaani tai tv-sarja

Kristian Sundqvist
Ke 15.6.2022 klo 07:10

Pietarsaari

Kansainvälistäkin mainetta saavuttanut Carlholmin veneveistämö aloitti toimintansa Pietarsaaren Vanhan sataman lahden länsirannalla 1700-luvun lopulla. Monta hurjaa tositarinaa Vanhasta satamasta maailman merille lähteneistä ylväistä aluksista on epäilemättä aikojen saatossa unohtunut, mutta onpa niitä säilynytkin.

Vuonna 1864 Carlholmilta valmistuneen India-parkkilaivan matkoilta ainakin syntyisi - jos riittävä budjetti löytyisi - vaikkapa seikkailusarja telkun suoratoistopalveluun. Ja sen sarjan ahmisi yhtenä sadepäivänä.

Mutta mikä ihme oli parkkilaiva? Parkit olivat suuria, mutta nopeita rahtilaivoja, jotka pystyivät pistämään höyrylaivoille kampoihin 1900-luvun alkuvuosikymmenille saakka. Lars Petter Kjäldströmin piirtämä India oli kolmimastoinen siinä kun joissain parkeissa oli jopa viisi mastoa, mutta 16-henkisine miehistöineen silti väkevä ja jylhä valtamerilaiva.

Laivan omistaja oli ensin tupakkatehtailija Philip Ulric Strengberg (kyllä, sama komeapulisonkinen mies jonka kivinen hahmo ikuisesti katsoo pietarsaarelaisia nykyisen kaupungintalon edustalta) sekä myöhemmin Thure Malm, Johan Thodén ja aluksen kapteeni John Blomström.

India lähti neitsytmatkalleen Pietarsaaresta 21. elokuuta vuonna 1864. Ensin se otti suunnan tuolloisen maailman suurimpaan ja rikkaimpaan kaupunkiin Lontooseen. Atlantin yli Havannassa käytyään se suuntasi ensimmäisen kerran Hyväntoivonniemeä kiertämään. Kaikkiaan India ehti kiertää tuon legendaarisen, myrskyjen riepottaman Afrikan eteläisen kärjen kaksitoista kertaa.

Ensimmäisenä määränpäänä Aasiaan tultaessa oli nykyisen Myanmarin Rangoon, jolle brittiläiset siirtomaaisännät olivat vastikään rakentaneet komean ruutukaavakeskustan. Matka jatkui brittiläisen imperiumin sisällä nykyiseen Mumbaihin, josta Eurooppaan otettiin lastiksi riisiä ja rottinkia. Kun vuosi Pietarsaaresta lähdöstä oli kulunut palasi India Lontooseen.

Seuraavat kaksi vuotta India seilasi ensin Välimerellä ja Mustallamerellä jatkaen pian takaisin Kauko-Itään. Eurooppaan tuotavaksi lastiksi otettiin esimerkiksi korkeaan kilohintaan noussutta guanoa eli merilintujen ulostetta. Sitä kerättiin ja yhä kerätään lannoitteeksi ja ruudin valmistukseen.

Entä ne suuret seikkailut, ellei sellaiseksi lasketa kakkalastissa seilaamista aavoilla merillä? Viimeksi mainitun matkan jälkeen India käväisi kotisatamassa ja oli sen jälkeen upota syysmyrskyihin Pohjanmerellä. Kapteeni Blomström kirjoitti laivan päästyä satamaan (Englannin Hull), että laiva koki peräti kolme "todellista hirmumyrskyä", "molemmat pelastusveneet olivat hajonneet ja purjeet repeytyneet rikki".

Liekö Indialle näiden tapahtumien myötä langennut jonkinlainen kirous, sillä huono onni oli myötä monilla tulevilla matkoilla. Seuraavalla matkalla (jälleen Rangooniin) kuoli menomatkalla matruusi ja paluumatkalla miehistöä piinasi keripukki. Pelastukseksi löytyi lopulta St. Helenan saari, jolle India rantautui pelastavia vihanneksia ja hedelmiä saadakseen.

Takaisin Englantiin kuitenkin päästiin ja heti perään India teki ensimmäinen matkansa jo mahtavaan New Yorkiin.

Ja niin edelleen, meret, satamat ja lastit vaihtelivat kun pietarsaarelaisparkki kynti maailman meriä. Kapteenien (Indialla ehti olla peräti kuusi kapteenia) säilyneissä kirjoissa kerrotaan lastien heittämisestä laidan yli myrskyissä ja esimerkiksi uudenvuodenjuhlinnasta ikivanhassa Samarangin kaupungissa nykyisessä Indonesiassa, "värikästä juhlavalaistusta, raketteja heitettiin ilmaan koko yö...". Tuliaisiksi Pietarsaareen Samarangista ostettiin ainakin vaniljaa, teetä, ruusuöljyä ja kahvia.

Kapteeni Wilhelm Fontellin Alma-vaimo - joka siis oli tuolla kertaa mukana purjehduksella - kirjoitti kuvaa eräässä kirjessään, miten mereen pudonnut Indian merimies ja häntä pelastamaan soutuveneellä lähtenyt kollegansa hukkuivat merenkäynnissä.

Samalla matkalla tuli laivan kokin Jakob Hökin jalkaan kuolio. Kaikista traagisista iskuista huolimatta India tiikkipuulasteineen pääsi kuin pääsikin tuolloiseen määränpäähänsä Englantiin.

Merimiehen ammatti oli juuri niin vaarallinen kuin myöhemmistä lauluista ja tarinoista saattaa päätellä. Itse aluskin kului, vahingoittui ja oli enemmän tai vähemmän jatkuvan korjaamisen tarpeessa. Luonnonvoimien lisäksi laivan kunnon päälle ottivat törmäykset ahtailla satamaväylillä.

Indialla oli myös eläimiä. Kapteeni Fontell kuvasi hänellä olleen "kaunis, musta, lapsirakas New Foundlandinkoira". Rottakantoja pitivät kurissa kissat ja mukana seilasi lisäksi välillä ainakin vuohi, sika ja runsaasti kanoja.

Indian tarina pietarsaarelaisena laivana tuli päätökseen vuonna 1885, kun parkki kyseisen vuoden syyskuussa purjehti Pohjalanlahtea etelään viimeisen kerran. Satamakin siirtyi 1800-luvun lopulla Alholmaan; suurten purjelaivojen aika lähestyi iltaruskoaan.

Pintapuolinenkin tutustuminen Indian historiaan houkuttelee googlettamaan asianosaisia. Kapteeni Sven Wilhelm Fontell näyttää vanhemmalla iällään olleen komeapartainen herrasmies, joka eli 71-vuotiaaksi ja kuoli synnyinkaupungissaan Pietarsaaressa. Hänen Helsingissä syntynyt Alma-puolisonsa (os. Bergman) siis päätyi erään pietarsaarelaisen mahtisuvun vesan kanssa maailman ääriinkin saakka.

Mahtisuvuista puheen ollen. Indian kertomuksessa esiintyvät niin Strengbergit kuin Malmit, jotka eivät aina parhaissa mahdollisissa väleissä olleet. Mutta kuka oikeastaan oli Thure Malm?

Tiettävästi ainoa henkilö joka oli Indiassa sekä kapteenina että omistajana - John Blomström nimittäin - on jäänyt historiaan myös eräässä peräti herkullisessa ja merenkulkuun mitenkään liittymättömässä yhteydessä.

Blomström nimittäin kuului 1870-luvulla kansalaistoimikuntaan, joka Pietarsaaren osalta vastasi kaupungin Raatihuoneen rakentamiseen tähdänneestä projektista. Asiaan vaikutti myös Suomen suuriruhtinaskunnan senaatti.

Blomström oli Helsingissä lopulta hyväksyttyjen piirustusten äänekäs vastustaja. Raatihuoneelle suunniteltua ja sittemmin toteutunutta tornia hän nimitti esitetyssä muodossaan suorastaan vastenmieliseksi.

Kaikki liittyy kaikkeen tai ainakin moneen ja Raatihuoneen rakentamisen (kiistellyn rakennuksen ulkoasua uudistettiin voimakkaasti vain kolmetoista vuotta valmistumisen jälkeen) tarina voidaan kertoa toisella kertaa.

Sillä tarinoita Pietarsaaren historiassa riittää.

India-laiva on Pietarsaaren museon kesänäyttelyssä.

Lähteitä: Pietarsaaren museo, Genius Loci, Svenska Yle, Wikipedia.

Merimiehen ammatti oli juuri niin vaarallinen kuin myöhemmistä lauluista ja tarinoista saattaa päätellä.

#