Paikallisuutiset

Ajamisen ilo pitää motoristin tiellä - ei kilometrien keräily: Annika Lepola nauttii kesäisin köröttelystä omalla moottoripyörällä ja perheen klassikkoautoilla

Luoto

Heti pihapiiri paljastaa ohikulkijalle, mitä Lepolan perheessä ainakin harrastetaan. Vanhoja autoja.

Alkutekijöissään olevalle pyöreälyhtyiselle Ladalle 1970-luvun alusta tekee seuraa pienen korjaamon edessä 244-sarjaan kuuluva Volvo aikojen takaa. Peremmällä navetan nurkalla seisoskelee pari muuta autovanhusta, nekin laittoa vaille valmiita.

Cadillac vuodelta 1980 odottelee lähtövalmiina kesän kruisailuja, klassikko Ford Cortina vuosimallia 1971 venttaa puolestaan moottoria konepeltinsä alle.

"T-paidassa ja

– Tarkoitus on, että myös Cortina liikkuu tänä kesänä, kertooAnnika Lepola.

Ruuvimeisseli pysyisi myös omassa kädessä, mutta hän sanoo jättäneensä ruuvailut perheen kahdelle pojalle ja puolisolle.

– Tytärtä ei moottoriharrastus kiinnosta - vielä.

shortseissa

Moottoripyöräily on veteraaniautolla ajelun lisäksi yksi Annika Lepolan mielipuuhista kesäisin ja kauniilla säällä. Edessä on neljäs kausi omalla motskarilla.

Lisäksi käsityöt, kuten Strömsö-villapaitojen neulominen, tarjoavat palkitsevaa vastapainoa toimistotyölle Luodon kunnan palkkasihteerinä.

Uuden ajokauden Annika ja Markku Lepola starttasivat viime sunnuntaina suuntaamalla Kawasakiensa keulat kohti Pietarsaarta.

Ensin mainitulla on allaan ER-5, 500 kuutioita ajomukavuutta vuodelta 2000, toiseksi mainitulla VN 1500 vuodelta 1991. Siihen Annika Lepola ei äkkiä keksi mitään hyvää selitystä, miksi hän muutama vuosi sitten halusi oman moottoripyörän ohjaksiin.

– Ei ollut neljänkympin - tai sen puoleen muutakaan - ikäkriisiä.

Vastausta ei löydy nuoruusvuosiltakaan kun ei ollut omaa mopoa eikä tullut edes istuttua kyydissä.

Kipinä moottoripyöräilyyn taisikin syttyä puolison takapenkkiläisenä.

– Ehdin olla kyytiläisenä pari vuotta kunnes päätin ajaa oman kortin - tai siskon kanssa mentiin yhdessä autokouluun kesällä 2017.

– Kannattaa muuten kokeilla, jos on vähäkään moottoripyöräilystä kiinnostunut. Saattaa yllättyä yhtä iloisesti kuin minä, Lepola kannustaa.

Kun lähtee moottoripyörän selässä, kahvaa hiljalleen kääntäen, saa näet kokea ainutlaatuisen vapauden tunteen.

– Samaa fiilistä ei tule auton ratissa. Tiehen ei ole hytistä käsin samaa kosketusta - eikä saa nauttiakseen luonnon huumaavista tuoksuista samalla tavalla.

Pyörät käynnistyvät yleensä ennalta suunniteltua päämäärää kohti, minne useimmiten päädytään mutkien kautta.

– Voisimme periaatteessa lähteä milloin vain, koska meillä on moottoripyörävakuutukset voimassa koko vuoden. Vertailimme hintaa ja päädyimme siihen, ettei jatkuva vakuutus tule hirveän paljon kalliimmaksi. Kätevää myös kun ei tarvitse miettiä muistiko poistaa pelin seisonnasta.

Kelin mukaan kuitenkin mennään.

– Sateella en ole hirveästi liikkunut, mutta ei ajaminen täydessä ajovarustuksessa ole suurta herkkua 30 asteen helteelläkään. Selkä ja kädet joutuvat kovassa kuumuudessa koetukselle.

– T-paidassa ja shortseissa taas ei olisi turvallista ajaa motskarilla - eikä istua tarakalla, tuumii Annika Lepola, joka naurahtaa kuunnelleensa autokoulun opea tarkalla korvalla.

Motoristivaatetuksessaan hän kertoo luottavansa vahvaan cordura-kankaaseen.

Tie vie yleensä pitkin poikin Pohjanmaata. Kilometrejä ei kerätä eikä juuri lasketa.

– Ilokseni ajelen.

Tähänastisista pisin matka on 150 kilometrin päähän Haapajärvelle appivanhempien mökille. Vielä ei olla tehty yön yli reissuja, mutta haaveena on lähteä moottoripyörillä siskon luokse Uumajaan. Todennäköisesti mentäisiin laivalla yli Vaasasta, missä säästää pitkän kiertomatkan Haaparannan kautta.

Liikenteessä saa olla varuillaan, sillä Annika Lepolan kokemuksen mukaan autoilijat eivät näe motorista samalla tavalla kuin toista autoa.

Veteranbilssällskapetin torstaiajoissa Lepolat ovat tuttu näky Cadillacissaan.

– Useimmiten teemme sillä extempore reissuja vaikkapa cruisingeihin. Viimeksi käytiin vappuna Kauhavan autotapahtumassa.

Automaattivaihteistolla varustettua klassikkokaaraa Annika Lepola pitää hyvänä ajettavana. Ja bensahan sille maistuu; maantieajossa menee vähintään kaksitoista litraa satasella. Arkiajot hoituvat siis useimmiten toisella ajopelillä.

– Tämä on siitäkin erikoinen, että isossa autossa on tilaa neljälle. Takapenkkiläisille tilaa löytyy ruhtinaallisesti.