lauantai 6.3.2021 | 04:30
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Päivyri

Pulkkisen perhe eleli sydän syrjällään syksyn 2016. Jouluna uskalsi taas hengittää 910 gramman painoisena syntyneen lapsen voinnin kohentuessa vauhdilla

Pirkko Högkulla
Ti 22.12.2020 klo 15:30 | päivitetty ti 15:33

Pietarsaari

Syntyi pieni tyttö elokuussa 2016. Niin pieni, että babyborninkin vaatteet olivat väljät alle kilon kokoiselle ja 34-senttiselle ihmeelle.

Syntyi pieni poika kesäkuussa 2019. Ei mitenkään poikkeuksellisen pieni, mutta ennen aikojaan hänkin maailmaan tullut.

Äiti, Mira Pulkkinen, nauraa miettineensä esikoisen jälkeen, ettei salama iskisi samaan paikkaan kahdesti. Toisin kävi.

Sekä Mimosa-tytär että Paavo-poika ovat keskosia, jotka tänä päivänä nauttivat normaalista lapsen elämästä terveinä ja täysillä.

– Tilanteet olivat kovin erilaiset. Ensimmäistä odottaessani sain raskausmyrkytyksen, minkä vuoksi jouduin synnyttämään raskausviikolla 27+3. Synnytys tapahtui Oulussa keisarinleikkauksella kolme kuukautta ennen laskettua aikaa. Toinen lapsi puolestaan päätti tulla aikaisemmin. Hän syntyi Kokkolassa noin kuusi viikkoa liian aikaisin, viikolla 34+4.

Sydän syrjällään ja henkeään pidätellen Mira ja Jammu Pulkkinen muistelevat elelleensä alle kilon kokoisen esikoisen ensimmäiset elinpäivät vauvan hennosta ensiparkaisusta asti.

Joulua 2016 kohti alkoi epävarmuus ja huoli helpottaa vauvan voinnin kohentuessa.

Äkkilähtö sairaalaan neljä vuotta sitten syksyllä ei tullut vanhemmille aivan täytenä yllätyksenä.

– Raskausmyrkytys oli näkynyt kropassa turvotuksena ja verenpaineen nousuna. Alipaine huiteli sadan paikkeilla ja virtsassa oli valkuaista.

Tila oli tukala, mutta jokseenkin tasainen, kunnes 8. elokuuta 2016 valkuaisen määrä pongahtikin ylös, mikä huomattiin perusneuvolakäynnillä Pietarsaaressa.

– Konsultaatiossa Kokkolan sairaalan kanssa tuli päätös lähdöstä sinne - ja sieltä matka jatkui ambulanssilla Ouluun.

Tunteet menivät huolten vuoristorataa. Päällimmäiseksi mieleen on kuitenkin jäänyt osaava ja turvallinen hoito joka vaiheessa.

– Heti Kokkolassa annettiin ensimmäinen kortisonipiikki vauvan keuhkojen kehittymistä varten, toinen sitten Oulussa. Oulussa sain lisäksi suonensisäisesti magnesiumia, jolla torjutaan käsittääkseni mahdollisia neurologisia vaurioita. Olin jatkuvassa seurannassa ja suureksi osaksi petipotilaana.

Odottaminen konkretisoitui jokaiseen hetkeen.

– Onneksi oli menossa yleisurheilun olympialaiset, niin sain muuta ajateltavaa ja katseltavaa, Mira Pulkkinen naurahtaa.

Synnytyksen aika koitti kahdeksan sairaalassaolopäivän jälkeen.

– Valkuaisen määrä oli ruvennut nousemaan. Lääkäri tuli sanomaan tuolloin 16. elokuuta aamupäivällä, että vauva syntyy tänään iltapäivällä. Siitä heti soittamaan Jammulle, joka oli juuri menossa nukkumaan yövuoron jälkeen. Vanhempani lähtivät mukaan kuskiksi ja tueksi. Kolmistaan he sitten saapuivat Ouluun ja Jammu ehti vierelle.

Jammu Pulkkinen muistelee olleensa valvotun yön jälkeen valmiiksi kuin koomassa.

– Oli valtava helpotus kun vauva nousi, ääntäkin kuului ja hän sai hyvät pisteet. Vauva käärittiin lämpöä ja kosteutta ylläpitävään pussiin. Sain mennä mukaan vastasyntyneiden teho-osastolle. Hetki oli suuria tunteita täynnä, silti muistan selvästi vain pari käytävää osastolta.

Henkistä turbulenssia kuvaa se, että tuore isä joutui sittemmin jäämään sairauslomalle uupumuksen vuoksi.

– Tuo kaikki - valvominen, epävarmuus, huoli, avuttomuus ja niitä seurannut helpotus - veivät yhdessä kaikki mehut.

Mira Pulkkinen kokee synnytyksen hetkellä pysyneensä kutakuinkin rauhallisena ja luottavaisena aina h-hetkeen asti.

– Sain epiduraalin enkä tuntenut jalkojani, kuten asiaan kuuluu. Koin sen inhottavaksi ja aloin panikoida. Tunsin että olen ansassa enkä saa henkeä. Jammu tuumi vierestä rauhallisesti, ettei niitä jalkoja tarvitakaan juuri nyt, Mira Pulkkinen nauraa.

Painoa pikku-Mimosalla oli syntymähetkellä vain 910 grammaa ja pituutta 34 senttimetriä, mutta siihen mahtui kaikki mikä pitikin - päästä sormiin ja varpaisiin.

Seurasi tiivis hoitojakso lisähappineen, nenämahaletkuineen ja valohoitoineen. Kuusi viikkoa ensin Oulussa, toiset kuusi Kokkolassa.

– Tytön kehitys ja kasvu edistyivät hyvin alusta asti. Pientä takapakkia tuli alkumetreillä oikeastaan vain suoliston kanssa ja sitten neljä kuukautta myöhemmin leikattiin nivustyrä Oulussa.

Laskettu aika täyttyi ja vaadittu paino saavutettiin kahdentoista sairaalaviikon jälkeen. Se merkitsi pääsyä kotiin.

– Kun happiviikset poistettiin rupesi Mimosa heti itse hengittämään, mikä oli käsittämättömän ihanaa, muistelee Mira Pulkkinen yhtä pitkän matkan ilonhetkiä.

– Tuttipullostakin hän oli oppinut syömään niin, että nenämahaletku voitiin poistaa. Kotiutumishetkellä painoa oli jo 1,995 grammaa. Lapsi oli meidän mielestä suuri.

Muiden silmissä vauva oli pitkään kuin lilliputti nukke, josta hädin tuskin erottui nenänpäätä pientä pienemmässäkin haalarissa.

Keskoskontrollit ovat taakse jäänyttä aikaa. Kehitys kulki ensin omaa tahtiaan, sitten kiri kiinni käyrät ja kirjat.

– Mimosa oppi kävelemään 1,4-vuotiaana. Nyt yli 4-vuotiaana hän on kova puhumaan. Hän rakastaa temppuilua, uintia. On kiinnostunut sanoista, osaa laskea kymmeneen suomeksi ja englanniksi sekä kirjoittaa oman ja pikkuveljen nimen.

Siitäkin Pulkkiset jaksavat iloita, ettei heille jäänyt traumaa tai pelkoa keskosuudesta.

– Juuri sen ansiosta uskalsimme toivoa toistakin lasta.

Mira Pulkkinen nautti uudesta raskaudesta täysillä, vaikka raskausmyrkytyksen uusinnan mahdollisuus istui olkapäällä.

– Ei ollut turvotusta eikä ongelmia verenpaineen kanssa. Raskausviikosta 20 alkaen kävin säännöllisesti tarkastuksessa Kokkolassa.

– Lapsivedet lähtivät yks kaks yllättäen raskausviikolla 34. Kokkolaan piti tälläkin kerralla lähteä ambulanssilla kun oli niin pienet viikot. Tulimme osastolle illalla ja Paavo syntyi seuraavana päivänä alkuiltapäivästä, normaalisti. Paavolla oli painoa 2900 grammaa ja pituuttakin 47,5 senttiä. Sairaalassa olimme vain kymmenen päivää eikä mitään keskosuuteen viittaavaa ilmennyt myöhemminkään.

Odotetun ensiparkaisun vauva jätti tosin väliin, mutta visiitillä virkistyshuoneeseen ääni irtosi ja hengitys lähti kulkemaan.

– Siitä tiesimme, että tässäkin käy hyvin.

Tuohon 910 grammaan ja 34 sentin pituuteen mahtui kaikki mikä pitikin - päästä sormiin ja varpaisiin.

Mira ja Jammu Pulkkinen

Kahden keskoslapsen vanhemmat Pietarsaaresta. Keskosella tarkoitetaan lasta, joka on syntynyt ennen raskausviikkoa 37.

Ensimmäinen lapsista syntyi elokuussa 2016 raskausviikolla 27+3 Oulussa keisarinleikkauksella, painoa pikkuisella oli 910 grammaa ja pituutta 34 senttiä.

Toinen lapsista syntyi kesäkuussa 2019 raskausviikolla 34+4 Kokkolassa normaalisti, painoa vastasyntyneellä oli 2900 grammaa ja pituutta 47,5 senttiä.

Mimosa 4v 4 kk ja Paavo 1v 6 kk, nauttivat tänä päivänä tavallisesta lapsen elämästä tarhapäivineen eikä keskosuudesta näy jälkeäkään.

Mira Pulkkinen on koulutukseltaan merkonomi ja työskentelee Vestersundinkylän Salessa myyjänä, Jammu Pulkkinen on alkujaan putkimies ja suorittaa prosessiteollisuuden ammattitutkintoa UPM:llä.

#