Paikallisuutiset

Pietarsaaren Näyttämö antaa Juurihoitoa: "Miika Nousiaisen teksti ja huumori tarjoavat itsessään runsaasti impulsseja ja virikkeitä näytelmän toteutukselle".

Pirkko Högkulla

Pietarsaari

OhjaajaGöran "Jösse" Sjöholm kävelee vanhan palokunnantalon saliin rakenteilla olevaa catwalkia ja ajattelee ääneen muita esitystilaa koskevia ratkaisuja.

Korotetun käytävän kumpaankin päähän asennetaan skriini, joihin saadaan kuvia viittaamaan tapahtumiin ja aikoihin. Tuohon projektori. Käytävän keskelle tulee katsojaystävällisesti pyörivä osa, jonka mekaniikkaa pitää vielä pohtia. Tuolta Pekka ja Esko hölkkäävät, tekevät kierroksen ehkä katsojien takaa, vai sittenkin ulkokautta? Improvisaatioryhmä lähestyy tästä.

"Pidän luovasta duunista. Kipinä kytee ja roihahtaa vielä. Kun jään tekemään ohjaustyötä istuvaltani ja paikoiltani on aika vaihtaa miestä". Göran "Jösse" Sjöholm

Näyttämön väki valmistaa esityskuntoon Miika Nousiaisen romaaniin perustuvaa näytelmää Juurihoito. H-hetki koittaa näillä näkymin 9. tammikuuta.

Ensi-iltaa on jo kertaalleen siirretty eteenpäin. Alkujaan esitysten piti pyörähtää käyntiin marraskuussa. Korona ja palokunnan talossa käynnissä oleva remontti muuttivat suunnitelmia.

– Vielä elokuussa näytti siltä, että ensi-ilta toteutuu marraskuun puolivälissä. Noudatamme korona-aikana kuitenkin ohjeistusta, että pienessäkin nuhassa jäädään kotiin, Sjöholm huomauttaa.

Lukuharjoituksia käynnisteltiin kesäkuun alussa ja näytelmän annettiin muhia kesän yli. Harjoitukset aloitettiin elokuussa ja niitä jatkettiin koko syyskuun. Lokakuun harjoitukset ovat tauolla, mutta toimettomana Näyttämön väki ei ole.

– Nyt tehdään lavasteita, valaistusta, teknisiä ratkaisuja, puvustusta, rekvisiittaa ja maskeja, joita käytetään tässä näytelmässä, Sjöholm kertoo.

Katsoja saa nautti monista muistakin perinteisimmistä teatteri-ilmaisun tavoista. Tarinaa viedään estradilla eteenpäin puolimaskien lisäksi mm. nukketeatterin, varjoteatterin ja suoran kerronnan keinoin.

– Näytelmä itsessään mahdollistaa teatterin eri ilmaisujen ja menetelmien yhdistämisen. Miika Nousiaisen teksti ja huumori tarjoavat itsessään runsaasti impulsseja ja virikkeitä toteutukselle, Göran Sjöholm iloitsee.

Kerronnassa näkyy vahvasti ajatus road-teatterista, missä mennään ja tullaan.

Eri ilmaisumuodot korostavat Sjöholmin mukaan viihteellisyyttä ja leikkimielisyyttä näytelmässä, joka on komedia vakavalla juonella. Juurihoito kertoo kadonneen isän etsinnästä aina Lieksasta Ruotsiin, Thaimaahan ja Australiaan saakka.

– Tippa linssissä, hymy ja nauru huulilla, veikkaa Sjöholm yleisöltä odotettavissa olevaa vastaanottoa.

Näyttelijät ja tekniikasta vastaavat ovat ohjaajan mukaan ottaneet eri ilmaisukeinojen heittämät haasteet hyvin vastaan.

– Näyttelijät saavat olla mukana luomassa rooleja. Teemme muun muassa maskit itse maskiverstaassa käsityönä, muotista alkaen.

Ennalta määrätyn nuotin mukaan ei Sjöholmin mukaan edetä.

– Minäkään en tiedä lopputulosta prikulleen.

– Ehdotuksia kohtauksiin saa mielellään tulla jo harjoitustilanteessa - kuten on tullutkin. Minä olen niille kuuliainen ja valpas. Itse en paljon funtsi etukäteen enkä ylipäätään halua mennä varmaan päälle. Yllätyksellisyys tekee työn hauskaksi. Muutoksia tulee todennäköisesti vielä päivää ennen ensi-iltaa, arvelee Göran Sjöholm hymyssäsuin.

– Teemme yhdessä tästä hyvän proggiksen ja lopputulos on meidän näköinen.

Näinäkin aikoina ihmiset tarvitsevat Sjöholmin mukaan kulttuuria ja taidetta.

– Teatterin yhtenä tehtävänä on antaa katsojalle voimia jatkaa ja olla tässä tilanteessa, missä ollaan. Tarkoitus ei suinkaan ole, että vaikeat ajat unohdettaisiin ja niiltä ummistettaisiin silmät.

Ei ole aivan helppoa poikkeusoloissa työstää näytelmää esityskuntoon. Oma pulmansa on aikanaan miten esitykset voidaan järjestää turvallisesti esiripun molemmin puolin.

– Tässä vaiheessa tammikuuhun on vielä aikaa emmekä tiedä, mikä on tilanne koronan osalta tuolloin.

Juurihoito on Sjöholmin neljäs peräkkäinen produktio Pietarsaaren Näyttämön kanssa.

Vuonna 1977 näyttelijäksi valmistunut Göran Sjöholm on tehnyt teatterin parissa pitkän päiväntyön. Ikää on karttunut 72 vuotta, mutta ihmisläheinen työ jaksaa innostaa.

– Pidän luovasta duunista. Kipinä kytee ja roihahtaa vielä. Kun jään tekemään ohjaustyöstä istuvaltani ja paikoiltani on aika vaihtaa miestä, Sjöholm naurahtaa.