Viihde

"Koittihan minullekin päivä jolloin sain tavata elämäni rakkauden, mennä naimisiin ja tulla ensimmäistä kertaa isäksi - viisikymppisenä" - Rolf Pajukangas haluaa auttaa muitakin tiellä takaisin yhteiskuntaan ja työelämään

Pietarsaari

Tahto auttaa toiRolf Pajukankaan lopulta 56-vuotiaana käynnistelemään auttamistoimintaa yksinäisten ja elämässä sivuraiteille joutuneiden parissa.

– Haluan kanssakulkijana tukea ihmistä tiellä takaisin yhteiskuntaan ja työelämään sekä päivittää työhistoria, mikäli tämä itse sitä haluaa. Haluan palauttaa ihmisarvon ja valaa muihinkin uskoa siihen, että aivan jokaisen loppuelämällä on väliä, että tämä on yhtä tärkeä kuin muutkin.

Uuden yrityksen nimi on Viljan - att hjälpa - Tahto auttaa. Pajukangas kertoo, että toiminnan kohteena ovat työttömät, päihderiippuvaiset, eläkeläiset, mielenterveysongelmia potevat.

"Oman aikansa vie pelkästään se, että huonommassa jamassa olevat ihmiset omaksuvat ja ylipäätään tulevat tietoiseksi mahdollisuudesta osallistua tällaiseen toimintaan".

– Liikumme erityisen herkällä alueella ja siirroissa pitää edetä varoen. Paljoa ei tarvitse kompastella, että tapahtuu paluu entiseen, Pajukangas tietää.

Yritys on polkaistu käyntiin starttirahan turvin. Toimintaa on alkuvaiheessa kerran viikossa oman seurakunnan, metodistikirkon, tiloissa Choraeuksenkadulla. Tarjolla on kahvia ja lounasta pientä maksua vastaan, ruoka-apua sekä juttuseuraa torstaisin kello 11-14.

Samalla etsitään isompaa kiinteistöä, noin sadan neliön tiloja. Ideana on startata myös mm. erilaisia työpajoja, joissa takaisin työmarkkinoille pyrkivät voisivat herättää eloon jo unohtuneita taitojaan tai opetella kokonaan uusia. Vahvana viestinä on, että jokainen kelpaa vielä johonkin.

Pajukangas kertoo, että mukana yrityksen kuvioissa on taustalla laajempi yhteistyöverkosto.

– Siitä ei tässä vaiheessa enempää, sillä moni asia on vielä auki, hän toteaa.

Edessä on pitkä sarka kynnettävänä, ennen kuin päästään tositoimiin.

– Kyse on pitkäjänteisestä työstä, jossa luottamus rakennetaan hissun kissun. Oman aikansa vie pelkästään se, että huonommassa jamassa olevat ihmiset omaksuvat ja ylipäätään tulevat tietoiseksi mahdollisuudesta osallistua tällaiseen toimintaan.

Missio kumpuaa yrittäjän omasta historiasta, johon kuuluu "kaikki mahdollinen" päihdetausta - ja kuiville selviytyminen.

– Tiedän, mitä on kun haluaa kekkuloinnista eroon.

Työnsä Rolf Pajukangas kertoo hoitaneensa aina. Kaikki muu ympärillä olikin sitten yhtä raitantaitaa vuosikausia.

Kun oppilas oli valmis opettaja saapui - ja kovana jätkänä itseään pitäneelle vielä yllättävästä suunnasta. Yläkerrasta.

Paluu oikeaan elämään, kuten Pajukangas asian kokee, tapahtui ryminällä motoristien Kokkotreffeillä kymmenkunta vuotta sitten. Herätys oli niin voimakas, että tälläkin kertaa hän avasi korkin, mutta vain kaataakseen hetkeäkään epäröimättä loput viinasta maahan. Eikä sen koommin ole korkattu kuin korkeintaan vissyä.

– Viina jäi siihen paikkaan. Käytännössä sisälläni oli jo pitkään kytenyt halu rimpuilla kohti parempaa. Halusin alkaa rakentaa itseäni enkä enää jatkaa itseni hajottamista.

– Usko on mukanani koko ajan. Voin jutella uskonasioista muidenkin kanssa, mikäli toinen niistä haluaa puhua ja asian ottaa esille.

Riippuvuutta Rolf Pajukangas kuvaa vain yhdeksi ongelmaksi.

– Yksi pulma riippuvaiselle on se, miten saa pään sekaisin. Tilanne vaan tuppaa tuottamaan kymmenen muuta ongelmaa arjessa, ihmissuhteista rahojen riittämiseen vuokraan, ruokaan ja laskujen maksamiseen, hän pohdiskelee.

Motoristi asui Rolf Pajukankaassa jo pikkupoikana.

– Isä toi kotiin kaikenlaisia härpäkkeitä ja niistä ruuvattiin yhdessä moottori mun fillariin. Siitä se lähti, yksi parhaista asioista elämässä, rakkaus moottoripyöräilyyn.

Tällä hetkellä alla on Honda Shadow, kyljessä sivuvaunu. Matkamittari ei ole hirveästi pyörinyt tänä kesänä, mutta parhaimpana vuotena on tullut taitettua kymmenenkin tuhatta kilometriä.

Pajukangas kuuluu kristilliseen God´s squad moottoripyöräkerhoon ja toimii tällä hetkellä Suomen länsiosaston presidenttinä.

Ruotsissa, Lundin ja Malmön maastossa syntynyt ja varhaisimmat lapsuusvuodet viettänyt Pajukangas kertoo ennen Suomeen ja Kruunupyyhyn muuttoa viimeisimmäksi muistokseen maan siirtymisen vasemmanpuolisesta oikeanpuoliseen liikenteeseen. Se tapahtui syksyllä 1967.

– Varhaisin muistoni uudesta kotipaikasta on puolestaan suuri öljypalo Ykspihjalan satamassa.

Yläasteen jälkeen tie vei maailmalle. Kokkina hän teki pitkään töitä ravintolaketjun palveluksessa eri puolilla Suomea. Ravintolakeittiö vaihtui vähitellen metsämaisemaksi ja eräkokiksi opiskeluun Oulussa.

– Eräkokkina tein asiakkaille ruokaa metsässä. Viihdyin siinä.

Matkan varrelle mahtuu muitakin ammatteja ja ammattitutkintoja. Hän on toiminut ulkoilukeskuksen yrittäjänä Perhossa ja bussikuskina Oravaisten seudulla useita vuosia.

– Rekkakorttikin tuli ajettua, mutta äkkiä huomasin, että rekkamieheksi minusta ei sentään ole. Lähihoitajan ura katkesi puolestaan työharjoittelujaksolla olkapäävammaan ennen kuin oli oikein alkanutkaan, Pajukangas naurahtaa.

Juuri lähihoitajan opinnot olivat tuoneet Pajukankaat muuttokuormassa Pedersören Sansundiin Oravaisten saaristossa ja Vähässäkyrössä vietettyjen vuosien jälkeen.

Kun yksi ovi sulkeutui niin ikkuna avautui.

– Löysin uuden polun auttamistoimintaan keskittyvästä yrittämisestä.

Rolf Pajukangas ei malta olla ihastelematta sitä kuinka harvinaista perää on ajatuksessa jokaisesta päivästä uutena alkuna.

– Koittihan minullekin päivä jolloin sain tavata elämäni rakkauden, mennä naimisiin ja tulla ensimmäistä kertaa isäksi - viisikymppisenä.