maanantai 18.1.2021 | 18:59
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Teema

Miten kävi Hellelundin raksaurakassa? Kaupat - monen mielestä - purkukuntoisesta hirsitalosta tehtiin maaliskuussa, remonttirumba polkaistiin käyntiin heti huhtikuussa, jotta muuttovalmista olisi juhannukseksi

To 27.8.2020 klo 19:15

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Pirkko Högkulla

Pietarsaari

Maaliskuussa 2020 Marjo ja Jarkko Vuorinen ostivat monen mielestä purkukuntoisen, Hellelund-nimeä kantavan, maalaistalon Skutnäsinkadulta (PS Kotiin päin -liite 10.4.2020). Aikomuksena oli muuttaa sisälle kesällä. Miten kävi?

– Tavoitteemme muuttaa juhannukseksi myöhästyi itse asiassa vain viikolla. Kesäkuun lopussa, neljä kuukautta remontin alkamisesta, pääsimme uuteen kotiin. Tosin elimme kaksi ensimmäistä viikkoa ulkohuussin ja kantoveden varassa. Toisaalta sekään ei tuntunut enää siinä vaiheessa juuri missään kun itse muutto oli henkisesti palkitsevaa, Vuoriset kuvaavat.

– Sähkökaapeliojia kaivettaessa päätimmekin ykskaks tehdä salaojituksen samalla mikä osaltaan hidasti projektia. Samoin se, että hirsiä jouduttiin vaihtamaan odotettua enemmän ja ettei imuautoon mahtunutkaan kaikki eristeenä toiminut hiekka, vaan jouduimme tyhjentämään kaksi huonetta hartiavoimin, sai koko homman tuntumaan ikuisuusprojektilta.

Vanhan talon kunnostusprojekti vastasi pääosin odotuksia.

– Suurempia yllätyksiäkään ei tullut, sillä olimme ikään kuin varautuneet pahimpaan. Voimakkaimpina väsymyksen hetkinä minulta meinasi usko loppua, mutta Jarkon loppumaton positiivisuus ja tekemisen into sai kelkan aina käännettyä, kuvaa Marjo Vuorinen.

– Jarkko teki varsinaisen rakentamisen pitkälti yksin, minä ja lähipiiri annoimme vetoapua lähinnä purkamiseen, raivaamiseen ja yleiseen assisteeraamiseen.

Eristeimu, ulkokaton kunnostus ja maalaus, rännien vaihto sekä kylpyhuone ja lvi-työt ulkoistettiin. Kaikki muu tehtiin omin hartiavoimin.

Talossa on säilytetty vanhaa mahdollisuuksien mukaan. Keittiökalusteet ovat lahjoituskalusteita 1950- ja 60-luvuilta, väliovet ovat talon alkuperäisiä ovia. Puretun väliseinän lankuista Jarkko Vuorinen nikkaroi seitsenhenkiselle suurperheelle pitkän pirttikaluston. Sisäkatot on vain fiksattu ja maalattu.

– Uutta on kylpyhuone, sauna sekä tekniikka kokonaisuudessaan.

Rakentaminen toteutettiin perinteitä ja talon hengittävyyttä kunnioittaen. Tämä näkyi kaikessa tapettivalintoja myöten. Marjo Vuorinen kuvaa kuinka hirret hinkattiin juuriharjalla useampaan kertaan mäntysuovalla ja vedellä minkä jälkeen ne käsiteltiin sävytetyllä vernissalla eli pellavaöljyllä.

– Levytetyissä seinissä käytettiin ns. leijonalevyä eli huokoista puukuitulevyä, saumat tasoitettiin vanhaa kuittinauhaa apuna käyttäen ja tapetiksi valitsimme paperitapetin. Liisterin keitimme itse 10 litran kattilassa vehnäjauhoista ja vedestä suhteella 1 osa jauhoja 9 osaa vettä. Hyvin toimi!

Lattialankkujen entisöinti ja uudelleen asennus oli työlästä.

– Ensin lattiat purettiin varovasti, etteivät tapitukset tai naulaukset halkaise lankkuja. Lankut numeroitiin, kostuneet tai muuten vaurioituneet lankut jätettiin pois laskuista. Sitten lankuista poistettiin valtava määrä nauloja ja harjattiin teräsharjalla lankkujen kyljistä vanhojen pesuvesien jäämät pois. Sen jälkeen alettiin koota lankku-palapeliä ja löytää korvauskappaleita vaurioituneiden tilalle vanhasta keittiöstä puretuista lankuista, koska sinne oli tulossa kylpyhuone kaakelilattioineen, Marjo Vuorinen kertoilee.

Vanhat lankut kuperine pohjineen eivät kerralla istuneet uuteen lattiarunkoon vaan osasta jouduttiin sirkkelöimään pohja suoraksi. Haasteeksi muodostui riittämätön leikkaussyvyys sirkkelissä, minkä vuoksi lankkujen keskikohtaa piti tasoitella kirveellä veistellen. Onneksi se oli tuttua hommaa hirsien veistelystä talon kengityksen yhteydessä.

– Oman mausteensa puuhaan antoi se, että lankkujen leveys vaihteli 12-36 cm välillä, joten ihan yksinkertaista yhteensovittaminen ei ollut.

– Kun palapeli oli valmis, lankut kiinnitettiin kahteen pekkaan: toinen väännätti lankkua piukkaan edellistä vasten ja toinen ruuvasi kiinni. Sitten Jarkko laulatti lattiahiomakonetta kaikki huoneet läpi yhteensä neljä kertaa laikkojen hiomakarkeuksia vaihtaen ja kädet olivat hommasta kiitettävän turtana kahden vuorokauden tärinän jälkeen. Sen jälkeen lattiat maalattiin Virtasen Porstua-pellavaöljymaalilla lähelle alkuperäistä sävyä, kertoo Marjo Vuorinen.

Lämmitysjärjestelmänä pysyi suora sähkö, mitä tukemassa on ilmalämpöpumppu.

Tehtävälistalta löytyy vielä mm. kakluunin ja hellan kunnostaminen. Niiden entisöintiin on vetämässä Ely-keskukselle avustushakemus rakennusperinnön hoidon perusteella.

– Vielä on tekemättä yksi väliseinä, pintoja, listoitusta ja puolen talosta sähköistys.

Pihalla makaa saunamökin runko paketeissa odottamassa rakennuslupaa.

– Veranta ja yläkerta odottavat eristämistään, mutta niiden aika ei olekaan lähitulevaisuudessa.

Myös osa ikkunoista ja ulko-ovet kaipaavat korjausta ja entisöintiä, ulkovuoraus uutta maalikerrosta.

Alkuperäinen budjetti, 50.000 euroa, ylittyi 15.000 eurolla. Ylityksen rahoittamiseen käytettiin säästöjä.

– Budjetin ylityksestä kolmasosa johtui tontista.

Jarkko Vuorinen kertoo, ettei tonttia ollutkaan muodostettu, minkä vuoksi jouduttiin ostamaan ”puuttuvia paloja” naapureilta ja kaupungilta sekä hakemaan lainhuudot.

– Loppuosa selittyy pitkälti saunamökin ostolla ja remonttia varten hankituilla työkaluilla.

Tekisittekö saman uudelleen?

– Monitahoinen kysymys, tuumii Marjo Vuorinen ja pohtii, että projekti oli intensiivinen.

– Viisi lasta, joista pienin vauva ja siihen päälle korona ja kotikoulu ei ollut kovin helppo yhdistelmä liki ympärivuorokautisen työskentelyn kanssa. Silti täällä on nyt niin hyvä olla, ettei muuta enää kelpuuttaisi.

Tällä hetkellä perheen arkeen kuuluu puuhailu varsinaisen unelman kanssa.

– Teemme tiloja kanalalle vanhaan ulkorakennukseen. Lähiviikkoina pihapiiriin on muuttamassa yhdeksän kanaa ja niiden pomo, Vihtori-kukko.

Remontin aikana perhe jo ehti kasvaa yhdellä koiran- ja kahdella kissanpennulla.

– Edelleen on siis monta projektia työn alla, mutta nyt tehdään siihen tahtiin kuin intoa riittää. Pääasia on kiireetön yhdessäolo ja rauhaisa puuhastelu yhdessä perheen kanssa.

Levytetyissä seinissä käytettiin ns. leijonalevyä, saumat tasoitettiin vanhaa kuittinauhaa apuna käyttäen. Liisteri paperitapetille keitettiin itse vehnäjauhoista ja vedestä.

#