keskiviikko 22.1.2020 | 14:15
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Aamukuudeksi marjaan, iltaviideksi kotiin: - Oma vauhti on hidastunut takavuosista. Nuorempi kaveri poimii samassa ajassa viisikymmentä kiloa, tuumii Cong Do Vo.

Pirkko Högkulla Pietarsaaren Sanomat
To 8.8.2019 klo 18:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Pedersöre/Sansund

Aamukuudeksi marjaan, iltaviideksi kotiin on Cong Do Von normaali viikonloppu mustikka aikaan. Sitten alkaa vaimo Tina Nguyen urakka. Hän näet puhdistaa ja myy marjat sekä organisoi toimitukset. Työtä riittää kummallekin, sillä viime vuonna mustikkasaalis oli yhteensä 2000 kiloa. Nyt jäädään alle, vaikka ihan kohtuulliselta tämäkin kausi näyttää, vaikka on ollut kuumaa ja kuivaa, kuuluu arvio.

Suuri marjamäärä selittyy sillä, että mustikoita ostetaan ulkopuolelta ja myydään eteenpäin.

– Tällä hetkellä meille toimittaa mustikoita kahdeksan, kymmenen poimijaa, Tina Nguyen kertoo.

Marjastaminen on pariskunnalle tuttua puuhaa. Kesällä viisikymppisiään viettänyt Cong Do Vo naurahtaa viettäneensä marjametsässä puolet elämästään. Suomalaisen metsän antimet hän löysi alkujaan Torniossa saavuttuaan sinne ensimmäisten vietnamilaisten pakolaisten ryhmässä vuonna 1992.

– Tuntui ihmeelliseltä, että näin hyviä ja monipuolisia marjoja kasvaa metsässä, valmiina ja siitä vaan vapaaksi poimittavaksi.

Pohjoisessa hän oppi hyvin tuntemaan sikäläiset lakka-apajat.

– Kun muutimme kymmenkunta vuotta sitten työn perässä Pohjanmaalle, ensin Uuteenkaarlepyyhyn sitten Pedersöreen, saimme opetella uudet marjapaikat.

Lähihoitajan työvuorojen välillä joutuukin liikkua metsässä ahkerasti, että saa noukittua 25-30 kiloa aina kerralla.

– Oma vauhtini on kyllä hidastunut takavuosista. Nuorempi kaveri poimii samassa ajassa helposti viisikymmentä kiloa, Cong Do Vo tuumii.

– Itse olen poiminut todella vähän tänä kesänä. Marjaan pääsy on välillä vaikeaa kun kumpikin tekee vuorotyötä, toinen hoitoalalla, toinen teollisuudessa ja perheessä on kaksi alle kymmenvuotista lasta.

Parhaat apajat sijaitsevat Cong Do Von mukaan Vaasan ja Uudenkaarlepyyn seudulla, puhtaiden vesistöjen läheisyydessä. Poimintamatkat vievätkin helposti sadan kilometrin säteelle, Seinäjokeakin myöten.

– Uusia paikkoja on vaikeaa löytää, sillä vanhasta paikasta ei marjaa välttämättä löydy seuraavana vuonna - tai sitten joku muu on ehtinyt ensin. Poimijoita riittää.

Autoteiden varsilla kasvavia marjoja ei mukaan kelpuuteta, pitää mennä metsään, kauaksi tiepölystä.

– Joskus paikalle osuu maanomistaja, ajaa pois ja sanoo, ettei hänen maillaan saa poimia. Marjat tai sienet eivät kuitenkaan ole maanomistajan omaisuutta. Ne ovat jokamiehenoikeutta. Pitää tietysti pysyä riittävän kaukana talosta.

Pitkävartinen metallinen marjaharava on Cong Do Vosta poimijan paras apurii. Se säästää selkää ja sen avulla on kätevä kerätä marjat kevyeen, avarasuiseen ja kovapohjaiseen kantokassiin.

– Kassiin mahtuu tosin vain muutamia litroja, joten mukana täytyy kuitenkin pitää ämpäreitä, johon poimitut marjat voi kaataa. Ämpäreitä ei saa laittaa liian täyteen, muutoin alimmaiset marjat pakkautuvat mehuksi. Juuri siitä syystä ei selässä kannettava kassi käy.

– Kannattaa pysytellä sopivan kävelymatkan päässä autosta, että voi käydä viemässä täydet sangolliset sinne. Helpostihan sitä vaan poimii ja poimii ja äkkiä löytääkin itsensä viiden kilometrin päästä autosta. Kokemusta on, naurahtaa Cong Do Vo.

Do Vo-Nguyen -perheen kotipihalle muodostuu välillä pientä autoruuhkaa kun asiakkaat käyvät sovitusti hakemassa varaamiaan mustikoita. Mukaan lähtee yleensä laatikollinen, viisi kiloa, tällä hetkellä 8 euron kilohintaan.

– Ensimmäiset viiden kilon mustikkalaatikot maksoivat alkukaudesta 35 euroa, sitten sato väheni ja nostimme hintaa 40 euroon. Viime vuonna alkukaudesta pystyimme myymään saman määrän 30 eurolla, Tina Nguyen vertailee.

Marjakaupalla ei hänen mukaansa kääritä suuria voittoja, vaan lähinnä tervetullutta tulonlisää. Sen voi käyttää ruokakauppaan, lasten vaatteisiin ja laittaa loput sukanvarteen yllättävien kulujen varalta.

– Toissaviikolla hajosi auton akku.

Tina Nguyen kertoo, että poimijoilta ostettavista marjoista itselle jäävä tienesti vaihtelee 0,50 eurosta 1,50 euroon kiloa kohden, riippuen siitä, onko kyse valmiiksi puhdistetuista vai ei-puhdistetuista.

– Viiden kilon puhdistaminen kestää yleensä puolesta tunnista tuntiin. Yhtenä päivänä puhdistin 25 kiloa ja siitä jäi käteen 40 euroa.

– Jokainen voi myös laskea, mitä jää kun ostaa marjakilon seitsemällä eurolla ja myy eteenpäin kahdeksalla.

Puhdistus hoituu koneellisesti, lehtipuhaltimen voimin.

– Yhdistämme puhaltimen itse rakennettuun puhdistuspöytään. Marjat tipahtavat omaan laatikkoon, joukkoon kuulumattomat roskat lentävät pääosin toiseen, Nguyen esittelee.

Keinoa hän kehuu perinteistä marjasiivilää nopeammaksi ja sutjakkaammaksi.

– Loppusilaus, kuten kantojen irrottaminen, on silti tehtävä käsityönä. Kaikki laatikot käydään käsin läpi.

Enemmistö mustikasta jää seudulle, mutta ostajia löytyy pitkin Pohjanmaata, Vaasaa, Kokkolaa ja Alahärmää myöten.

– Meillä on useita vakiasiakkaita, jotka tulevat vuosi toisensa jälkeen. Tilaukset Vaasaan ja Oravaisiin ajan itse autolla keskitetysti. Kun on useita tilauksia lähden matkaan. Niitä reissuja kertyy useita kesässä. Tähän mennessä tänä kautena Vaasaan on mennyt päälle 60 laatikkoa, Tina Nguyen kertoilee.

Puolukka kypsyy jo hyvää vauhtia, mutta sitä ei perheessä poimita itse.

– Ostamme puolukkaa kyllä muilta poimijoilta ja välitämme sitä eteenpäin, viime vuonna käsittelimme noin 1500 kiloa. Puolukkaa haetaan mm. mehustamoille Etelä-Suomeen.

Joskus paikalle osuu maanomistaja, ajaa pois ja sanoo, ettei hänen maillaan saa poimia.

#