torstai 25.4.2019 | 21:07
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Harvinainen näyttely esittelee tarkoin varjeltuja kuva-aarteita museolla: Arkiston kätköistä tuotiin esille oikein vanhat.

Pirkko Högkulla Pietarsaaren Sanomat+
To 11.4.2019 klo 18:00

Pietarsaari

Daguerrotypia, ambrotypia, ferrotypia, panotypia. Varhaiset valokuvaustekniikat ja niiden avulla ikuistetut kuvat on pääosassa Pietarsaaren kaupunginmuseon näyttelyssä, joka on esillä kesän yli aina elokuulle asti. Kun teemaksi valittiin "oikein vanhat kuvat" oli mukaan pääsevien valokuvien ja esineistön valinta helppo. Vain murto-osa huimasta 500 000 kappaleen kuva-arkistosta näet edustaa historian ensimmäisiä, menestyksekkäästi toteutettuja valokuvauksellisia prosesseja. Vanhoja kuvia on aikoinaan kulkeutunut Pietarsaareen asti mm. merimiesten matkassa.

Varhaisissa valokuvaustekniikoissa riittää digiajan ihmiselle ihmettelemistä. Esimerkiksi daguerrotypialla valokuvattavat saivat käyttää niskatukea pitääkseen päänsä paikoillaan pitkän valotusajan aikana.

HerrasmiesAnders Gustaf Brunberg katselee vakavana vuodelle 1847 päivätyssä kuvassa, siis daguerrotyypissä. Valokuva-amanuenssi (v.t.) Silvia Rinne ottaa sen hansikaskäsin vitriinistä varoen ulos ja esittelee aarretta kameralle muutaman sekunnin ajan. Siinä se on, museon vanhin kuva. Daguerrotypialla 172 vuotta sitten tehdyssä kuvassa hahmo häipyy kokonaan näkyvistä tietyssä katselukulmassa. Kuva on näet negatiivi, mutta tietyistä kulmista katsottuna se näyttäytyy taas positiivisena. Daguerrotypian kemiallinen prosessi oli monimutkainen ja vaati useita vaiheita. Menetelmään liittyy mm. ohuella hopeakerroksella päällystetty kuparilevy, jodia ja elohopeaa. Daguerrotyyppi oli vaurioitumisherkkä, kosketusherkkä ja sinistyi nopeasti ilman vaikutuksesta.

– Daguerrotyyppi oli uniikki eikä sitä voitu jäljentää. Ainoa tapa saada kuvasta vedos oli valokuvata alkuperäinen kuva, sillä negatiivi puuttui.

Daguerrotypian keksijä oli ranskalainen Louis Jacques Mandé, joka esitteli keksintönsä elokuussa 1839. Ennen valokuvauksen läpimurtoa taiteilijat loivat kuvia niin ihmisistä, maisemista kuin tapahtumistakin. Muotokuvamaalaus oli monelle taiteilijalle merkittävä tulonlähde. Pienoismuotokuvat olivat muistoja sukulaisista, ystävistä tai rakkaasta. Juuri niiden suosi laski 1840-luvulla daguerrotypian kehittyessä. Maalaustaide ei kuitenkaan kuollut, kuten ranskalaisen taidemaalarin Paul Delarochen kerrotaan huudahtaneen nähtyään ensimmäisen esimerkin daguerrotypiasta.

Menetelmästä tuli ensimmäinen kaupallisesti käyttökelpoinen valokuvaustekniikka. Ankara kylmyys ja päivänvalon puute talvisin tekivät siitä harvinaisemman pohjoisemmilla leveysasteilla. Menetelmä vaati pitkiä valotusaikoja, jopa puoli tuntia, vuodenajasta, vuorokauden ajasta ja yleisistä sääolosuhteista riippuen.

Edullisempi ambrotyyppi muistutti erehdyttävästi daguerrotyyppiä; siitä oli vaikea tehdä vedoksia ja usein sekin sijoitettiin vaikkapa koristeltuun rasiaan, mikä koristi kuvan merkitystä. Ambrotyypin kuva näkyy sitävastoin yhtä selkeästi katselukulmasta riippumatta.

Ambrotyyppi koostuu alivalottuneesta, ohuesta lasinegatiivista, joka on laitettu esimerkiksi mustaa kangasta vasten. Negatiivi muuttuu daguerrotyypin lailla mustaa taustaa vasten positiivikuvaksi kun valo heijastuu kuvan hopeakerrokseen, esittelee valokuva-assistentti Jens-Ole Hedman.

Vuonna 1857 patentoitu ferrotypia oli puolestaan ensimmäinen pikakuvamenetelmä; kuva valmistui muutamassa minuutissa. Suomessakin se oli ensijaisesti käytössä 1890-1920- luvuilla.

– Ferrotypiasta tuli suosittu edullisuutensa vuoksi. Tosin valokuvien otattaminen itsestä, saatika lemmikeistä oli suurelle osalle ihmisistä vielä liian kallista. Tämä ferrotypia koirasta on siitäkin syystä harvinainen, esittelee Silvia Rinne.

Löytyypä museon kokoelmista kaksi esimerkkiä myös panotypiasta. Niitä valmistettiin mustalle vahakankaalle, mustalle nahalle ja emaloidulle paperille vuodesta 1850 lukien parikymmentä vuotta.

Materiaalin katoavaisuuden vuoksi panotypioita ei ole säilynyt montakaan. Näyttelyssä on yksi, mustalle nahalle valmistettu kuva naisesta.

Oikein vanhat kuvat -näyttelyssä alkuperäiset kuvat ovat vitriinien suojassa. Vitriinit peitetään yöksi mustalla kankaalla ja huoneen verhot pidetään kiinni koko näyttelyn ajan kesän yli elokuulle asti. Seinällä on useita suurennoksia alkuperäisistä kuvista.

Daguerrotypialla 172 vuotta sitten tehdyssä kuvassa hahmo häipyy kokonaan näkyvistä tietyssä katselukulmassa.

#