Paikallisuutiset

Veteraani- ja maanpuolustustyö palkittiin: pietarsaarelaiselle Alpo Koivuniemelle myönnettiin korkea kunniamerkki

Pietarsaarelainen Alpo Koivuniemi saa Puolustusvoimien lippujuhlan päivänä 4. kesäkuuta Tasavallan Presidentin myöntämänä Suomen Leijonan I luokan ritarimerkin. Kunniamerkki on hierarkiassa viidenneksi korkein, ja tänä vuonna sen saa 104 ansioitunutta kansalaista.

– Tämä tuli nyt niin puskista kuin olla ja voi. Kun minulle esitettiin, että haemme sinulle jotain valtiollista kunniamerkkiä, niin pyysin unohtamaan koko jutun ja käyttämään ajan muuhun. En oikeastaan uskonut, että tällainen olisi mahdollista, Alpo Koivuniemi naurahtaa.

Ehdottajana oli Suomen rintamaveteraanien liitto ja sen paikalliset toimijat, joten siitä voi hyvin päätellä, mistä ensisijaisista ansioista tunnustus on annettu.

– Yllätys oli iloinen, ja arvostan sitä kovasti. Se on kai näin, että omassa arjessa tekeminen on sitä arkista puurtamista, ja siitä on vähän vaikea itse kehitellä mitään menestystarinoita. Se vaatii melkein ulkopuolisen tarkkailijan.

Eläkkeellä oleva Koivuniemi on koulutukseltaan insinööri, jonka viimeiseksi jäänyt ansiotyömaa oli Pohjois-Ruotsissa sijaitsevan rikastamon putkiston ja pumppaamon rakentaminen.

Hän on tehnyt pitkän rupeaman vapaaehtoisessa maanpuolustustyössä ja vaikuttanut niin Pietarsaaren reserviupseerikerhossa kuin piirin ja reserviupseeriliiton valtakunnallisessakin toiminnassa. Sotilasarvoltaan Alpo Koivuniemi on majuri.

– Olen jalkaväen miehiä. Tai oikeastaan varusmiespalveluksen olen suorittanut Uudenmaan rakuunapataljoonassa, eli periaatteessa olen hevosmies. Kyllä mä hevosen siellä olen kerran nähnyt, Koivuniemi muistelee.

Mitä veteraanit esittävät, siitä on hyvin vaikea kieltäytyä.

Pietarsaaren rintamaveteraanit ry:n vanhan kaartin vetäjiltä tuli takavuosina pyyntö, että Koivuniemi ryhtyisi yhdistyksen puheenjohtajaksi. Hänen ei tarvinnut motivaatiota kauan hakea.

– Varmaankin kuulun siihen sukupolveen, joka elää sen periaatteen varassa, että mitä veteraanit esittävät, siitä on hyvin vaikea kieltäytyä.

Eräs aikakausi yhdistyksen historiassa sai juuri päätöksensä. Viimeinen rintamalla palvellut veteraanijäsen sai, Koivuniemen sanoin, viimeisen iltahuutonsa vain kolmisen viikkoa sitten.

Veteraanijärjestöjä ollaan väistämättömistä syistä ajamassa pikku hiljaa alas. Sotaveteraanien muiston jatkajaksi perustettiin jo parikymmentä vuotta sitten Tammenlehvän perinneliitto.

Alpo Koivuniemi odottelee, että jossain vaiheessa sen toiminta käynnistyy myös Pohjanmaalla.

– Veteraanien perinnön vaalimista se on, mutta miten se tulee tapahtumaan, jää nähtäväksi.

– Ja kyllä sitä pitää vaalia. Sitä varten Tammenlehvän perinneliittokin on olemassa, että veteraanien arvot muistettaisiin jatkossakin. Ja ehkä pyrkisimme elämäänkin niiden periaatteiden mukaan, Koivuniemi kiteyttää.