Pääkirjoitukset

Toimitellen: Hengenveto ja syvä huokaus

Syvä huokaus. Sehän oikeastaan riittäisi tämän palstan täytteeksi tässä ja nyt, kun ilmiön aiheuttaa kouluverkkoasian ultrapitkänmatkan estejuoksun eteneminen lopultakin kalkkiviivoille.

Nelisen vuotta eli tuollainen olympiadi siihen tällä kertaa meni. Loppuratkaisu häämötti jo alkumetreillä, mutta kymmenet alkuerät ja semifinaalit piti vain käydä, kestää ja jaksaa. Se kestävyysurheilun kielikukkasista.

Kaupunginhallitus päätti maanantaina muodollisen yksimielisesti ehdottaa, että Länsinummen koulusta tulee suomenkielisten alakoululaisten yksi yhteinen koulu ja että ruotsinkielisen koulutoimen uutta alakoulua aletaan suunnitella. Tämä asetelma tuskin enää muuttuu ensi maanantain kaupunginvaltuustossa. Jos muuttuisi, puhuisimme kaikkien takinkääntöjen äidistä.

Kieli- ja muihin riitoihin ei vain ole varaa.

Paikallisjournalistin näkökulmasta aiheella on ollut suorastaan ylityöllistävä vaikutus. Totta puhuen venkoilu ja päättämättömyys ovat alkaneet kyllästyttää jo ajat sitten. Mieluummin sitä kirjoittaisi uusista tuulista ja tulevaisuudesta kehittyvässä koulussa.

Tällä palstalla muistelen useampaan kertaan vedonneeni siihen, että oli loppuratkaisu mikä hyvänsä, se olisi yksimielinen. Tällä kaupungilla ei ole totisesti minkäänlaista varaa kieli- eikä muihin riitoihin. Eletään sentään 2020-lukua, jonka kuluessa monet jyvät erottuvat akanoista myös paikkakuntaista ja seudullista vetovoimaa mittailtaessa.

Huokailu on muuten verrattain helppoa konvertoida puhaltamiseksi vaikkapa yhteen hiileen.