Paikallisuutiset
Tehon ja tuottavuuden vaatimus ylittää aivojemme kapasiteetin
Kolmen yrittäjän muodostama Terapiatalo Resurssi tarjoaa tukea hektiseen arkeen ja ahdistukseen.
Jaakonkadulle Pietarsaareen on avattu uusi tuki- ja terapiapalvelu, joka kantaa nimeä Terapiatalo Resurssi. Kyse on kolmen itsenäisen yrittäjän yhteenliittymästä, joka tarjoaa terapeuttipalveluja yhteistyössä.
Pietarsaaren seudulla uutuutena lanseerataan ryhmämuotoinen terapia.
– Yksi tai kaksi terapeuttia kokoavat ryhmän ja tietyn aiheen, jonka ympärillä työskennellään. Kyse voi olla tunteiden sääntelystä, ahdistuksesta tai mistä tahansa muusta. Toiminta on terapiapainotteista ja tavallaan myös vertaistuellista, Iina Mäkipelto kertoo.
Hän on sairaanhoitaja ja opiskelee parhaillaan traumaterapeutiksi.
Yhteistyörinkiin kuuluvat lisäksi psykoterapeutti Hanna Hongell, jolla on myös maisterintutkinto kehityspsykologiasta, sekä ratkaisukeskeinen lyhyt- ja kuvataideterapeutti Stina Sandström.
Kaikilla on pitkä työkokemus muun muassa hoito- ja mielenterveysaloilta.
Terapiatalo on kynnyksetön, eli sinne pääsee myös ilman lähetettä. Omatoimisuus periaatteessa riittää.
Asiakkaalle ryhmäterapia näyttäytyy myös edullisempana keinona päästä psykoterapiaan kiinni. Joukossa kustannukset jakautuvat useammalle.
Terapiatalo Resurssi sanoo voivansa toimia yleistä psykiatrista avohoitoa täydentävänä toimijana. Paineet alalla ovat tänä päivänä kovat.
– Usein ajatellaan, että terapeutille hakeudutaan vasta, kun jotain mullistavaa on tapahtunut. Ei sen tarvitse olla niin. Mieluummin kannattaakin tulla ennaltaehkäisevässä mielessä, ennen kuin asiasta tulee tosi iso, Mäkipelto sanoo.
Omaa arkea ja elämää häiritsevä asia on riittävä syy ottaa yhteyttä. Masennus, ahdistus, loppuunpalaminen, trauma, kriisi ja yksinäisyys ovat esimerkkejä tällaisista.
Meillä on nykyään liian kiire, jokaisen pitää olla tehokas ja tuottava. Tässä ei ole otettu huomioon ihmisen rajallisuutta, sitä mihin riitämme.
Mainitun tyyppiset ongelmat ovat kasvamaan päin. Se ilmenee terapeuttien silmin monin tavoin.
– Meillä on nykyään liian kiire, jokaisen pitää olla tehokas ja tuottava. Tässä ei ole otettu huomioon ihmisen rajallisuutta, sitä mihin riitämme, Stina Sandström sanoo.
Yhteiskunta kehittyy koko ajan suorituskeskeisempään suuntaan. Hanna Hongellin mukaan ihmisaivoja ei ole suunniteltu sellaiseen, vaan kaikki se mikä tunkee ulkoa sisään, kuormittaa ihmistä valtavasti.
– Meidän pitäisi ehtiä mukaan, pysyä kyydissä ja kehittyä. Meiltä vaaditaan nyt aika hurjasti. Koko ajan pitäisi suorittaa enemmän, mutta samalla hoidon palveluja kiristetään ja vähennetään. Se ei käy yhteen, kun ihmisten pitäisi saada tarvitsemaansa apua ja tukea, Hongell sanoo.
– Nuoret ihmiset kasvavat tähän. Heillä ei ole perspektiiviä eikä kykyä nähdä kokonaisuutta. Heidän päälleen putoaa aika kova taakka. Ja nämä pehmeät arvot, ne ovat häipymässä jonnekin, Sandström jatkaa.
Iina Mäkipelto nostaa esille tunteiden ilmaisemisen vaikeuden, jolle hän löytää ylisukupolviset juuret, Suomen käymät sodat.
– Se on ollut hyvin kammottava ja traumaattinen kokemus koko yhteiskunnalle. Sota-ajan eläneille ei ollut riittävää tukea, eikä kokemuksista ole pystytty puhumaan. Vältteleviä kiintymyssuhteita on kehittynyt tosi paljon.
Termi avautuu lähinnä tunteista puhumattomuudeksi, perustarpeiden välttelyksi ja pinnallisuudeksi.
Jos kotona ei ole totuttu puhumaan tunteista avoimesti, se itsessään lisää riskiä siihen, että ihmiset voivat huonosti eivätkä ehkä tule nähdyiksi ja kuulluiksi.
Kotiolojen ei ole tarvinnut olla mitenkään huonot. Sotasukupolven oli vain pakko keskittyä pärjäämiseen ja jälleenrakennukseen, jossa tunteiden osoittamiselle ei jäänyt paljoa tilaa. Malli on siirtynyt seuraaville sukupolville.
– Jos kotona ei ole totuttu puhumaan tunteista avoimesti, se itsessään lisää riskiä siihen, että ihmiset voivat huonosti eivätkä ehkä tule nähdyiksi ja kuulluiksi. Kun yhteiskunnan vaatimukset lisätään päälle, ei ole aina helppoa, Mäkipelto sanoo.
Hanna Hongellin mukaan ihmiset ovat kadottaneet paljolti perusarvojaan. Mitä tarvitsen oikeasti ihmisenä? Miten elän tällä hetkellä? Onko elämäni oikeasti minun? - siinä muutamia kysymyksiä, joita voi esittää itselleen.
Yhteisöllisyys, johonkin kuuluminen, kommunikointi ja kokemusten jakaminen ovat myös heikohkossa hapessa. Hongellin mukaan eletään kuitenkin murrosvaihetta.
– Nuoret aikuiset lähtevät työstämään periaatteessa vanhempiensa ja isovanhempiensa traumoja. Monet puhuvat terapioissa, että he eivät halua jatkaa tätä ketjua enää. Tiedostaminen on tapahtunut. Se on edellytys sille, että pystyy tekemään tarvittavia muutoksia, ettei omien lasten tarvitse kantaa sitä samaa taakkaa.
Kuvataideterapiasta voi hakea myös yhteisöllisyyttä.
– Taiteen voimahan on juuri siinä, että tehdään ja koetaan yhdessä. Vuorovaikutus on ryhmässä erittäin voimaannuttava kokemus, Stina Sandström kertoo.
Taideterapiassa voi muuten olla puhumattakin, ellei halua nimenomaan ilmaista itseään sanallisesti. Muuten tapaamiset hoituvat sekä suomeksi että ruotsiksi.
Terapiatalo Resurssin yrittäjät vakuuttavat, että jokaisella on toivoa, oli ongelman nimi mikä hyvänsä.
– Kun on päässyt siihen pisteeseen, että tiedostaa ongelmansa ja löytää motivaatiota työstää näitä asioita, niin ilman muuta on, Hanna Hongell sanoo.
– Tiedostamattakin voi tulla. Ei ole epätavallista, että ihmiset hakeutuvat terapiaan sanoen, etteivät tiedä yhtään mikä vaivaa, on vain sellainen olo. Siitä lähdetään sitten tutkimaan, Iina Mäkipelto huomauttaa.