Paikallisuutiset

Sähköasentajan työ jäi kun hautausala vei: Henry Marjamäki on toiminut hauturina jo viidellä vuosikymmenellä

Henry Marjamäki kuvattuna tutussa baskerissaan vanhan hautausmaan portilla.
Henry Marjamäki kuvattuna tutussa baskerissaan vanhan hautausmaan portilla. Kuva: Pirkko Högkulla

Pietarsaari

Työlle onHenry Marjamäen sydämessä erityinen paikka. Niinpä hän on jaksanut ja viihtynyt hautausalalla jo viidellä vuosikymmenellä.

Kokeneen hauturin puheessa vilahtavat elämäntyyli ja kutsumus, nuo vuodesta toiseen kantavat voimat yhdessä yksinyrittämisen vapauden, ilojen ja epävarmuuksien kanssa.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

– Hautausurakoitsijana sitä on periaatteessa aina töissä ja puhelin mukana. Kuolema ei katso kelloa. Kuolemantapauksen sattuessa halutaan nopeasti tietää, miten nyt toimitaan ja kaivataan konkreettisia neuvoja, Marjamäki kuvaa.

"On useita uurnia, joita ei ole laskettu eikä siunattu koska omaiset ovat ulkomailla eivätkä pääse koronarajoitusten vuoksi Suomeen".

Toukokuun 17. päivänä tuli kuluneeksi tasan 50 vuotta siitä kun silloinen Pietarsaaren Hautaustoimisto siirtyi Nanna Marjamäen omistukseen vuonna 1971.

Koulukadulla sijainnut toimisto oli Henry-pojallekin entuudestaan tuttu paikka, sillä hän oli tavannut kipaista äidin töihin koulun jälkeen jo 1960-luvun lopulta lukien.

– Toimiston tausta ulottuu vuoteen 1949. Perustajana on ähtäväläinen Reinhold Sandbacka, joka myi toiminnan Carl Rotille. Äiti ehti olla ensin työntekijänä kuusi vuotta ennen kuin osti liikkeen itselleen. Auttelin minäkin sitten vähän vanhempana aina kun pystyin, ensin ammattikouluopintojen, sitten sähköasentajan vuorotyön ohessa.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Siinä vainajaa viimeiselle matkalle laittaessa ja paareilta arkkuun apuna nostaessa Henry Marjamäki tuli ajatelleeksi, ettei hänestä vakituista hautatoimiston pitäjää kuitenkaan tule.

Ei sen puoleen, että kuolema olisi mitenkään kavahduttanut tai pelottanut, mutta voisi kumminkin jättää Pietarsaaren ja Schaumanin taakseen. Lähteä vaikka Ruotsiin töihin - Västeråsissa oli tarjolla varma paikka.

– Toisin kävi, Marjamäki naurahtaa.

– Aloitin äidillä kokopäiväisesti 22-vuotiaana, syksyllä 1977.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Äidin neuvo oli alusta asti, ettei käy liikaa ajatella - muuten palaa itse loppuun.

– Keskityn kuuntelemaan, en kyselemään.

Keskustelussa nousee usein esille merkitys, joka lähteneen elämällä ja työllä on ollut omaisille ja yhteisölle.

Kuuntelemisen taito, aito empatia ja teeskentelemättömyys ovat Marjamäestä tärkeimpiä ominaisuuksia hauturille.

– Hautajaiset ovat osa surutyötä.

– Yleensä jokainen tuntee surua ja kaipausta menettäessään läheisen. Tunteet purkautuvat kovin eri tavalla.

Kysyttäessä Henry Marjamäki laskeskelee hoitaneensa uransa aikana arviolta kymmenen tuhatta hautausta.

– Hautauskulttuuri muuttuu vähitellen etenkin tuhkausten yleistyessä. Koronahan on jo suuresti vaikuttanut hautausjärjestelyihin eri tavoin. Muistotilaisuuksia ei järjestetä, kukkalaitteet ovat pienempiä ei enää juuri osteta muistoadressejakaan, on Marjamäki pannut merkille.

– Tälläkin hetkellä on useita uurnia, joita ei ole laskettu eikä siunattu koska omaiset ovat ulkomailla eivätkä pääse koronarajoitusten vuoksi Suomeen.

Käsi sydämellä kuuskutonen hauturi myöntää myös, että viime vuosina hän on etsinyt toiminnalle jatkajaa.

– Tykkään palvella ja olla ihmisten kanssa tekemisissä. Tuntuisi kuitenkin hyvältä löytää jatkaja, olla itse järjestelemässä omistajanvaihdosta ja näkemässä, että yritys, joka toimii ja tuottaa menee eteenpäin.

Myynti kävi ensimmäisen kerran vakavasti mielessä kun pitkäaikainen työntekijä lopetti kahdeksan vuotta sitten.

– En jaksanut enää ensin etsiä ja vielä opettaa uutta työntekijää. Aioin myydä yrityksen, mutta mönkään meni. Sopivaa ostajaa ei ole löytynyt, vaikka renkaanpotkijoita onkin riittänyt, Marjamäki naurahtaa.

Onneksi Gunvor-vaimo tuli hätiin ja lupasi väliaikaisesti auttaa toimiston pidossa. Henry Marjamäki tuumii hymyssäsuin, että väliaikaisuus jatkuu edelleen.

Henry Marjamäki, 66

Aloitti hautausalalla vuoden 1971 toukokuussa kun äiti, Nanna Marjamäki osti silloisen Pietarsaaren Hautaustoimiston.

Toimi alkuvuodet apulaisena ensin ammattikouluopintojen, sitten sähköasentajan vuorotyön ohessa, siirtyi hautaustoimistolle kokopäiväiseksi työntekijäksi syksyllä 1977 lukien.

Otti myöhemmin toimiston ohjakset käsiinsä ja mm. muutti yrityksen nimen Marjamäen Hautaustoimistoksi vuonna 1982.

Etsii toiminnalle jatkajaa.

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä