Paikallisuutiset

Ryijyt ja raanut ansaitsevat esilläolon - perinnetekstiili elää sukupolvelta toiselle

Vanhat ryijyt ja pohjalaiset raanut ovatMarja-Liisa Othmanista perinteisen käsityötaidon aatelia. Mieluusti hän lisäisikin niiden arvostusta ja käyttöä sisustustekstiileinä - kun vaan tietäisi miten.

Aikoinaan pitkän päivätyön kaupunginmuseon tekstiilikonservaattorina tehnyttä harmittaa myös aina kun kuulee, että perinnetekstiilejä saatetaan säilyttää miten milloinkin - jossain ullakon nurkassa mytyssä tai jopa ulkosäilytyksessä, missä ne ovat alttiita kosteudelle. Tasainen lämpötila, ilman vaihtelua, on a ja o.

– Tekstiilit vaativat hyvät ja tilavat säilytysolot, mitä voi tietenkin olla haasteellista ainakin isompien ryijyjen ja raanujen kohdalla. Seinävaatteen voi kätevästi laittaa vaikkapa pitkälle pahvirullalle, joka on vastaavasti kiinnitetty kummastakin päästä langalla seinään. Näin tekstiili pääsee vapaasti riippumaan niin, ettei siihen kohdistu painoa.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

– Valoa kannattaa karttaa, ettei tekstiili haalistu.

"Hirsiseinällä värikäs raanu on kaunis".

– Ja aina on hyvä välillä tarkistaa, että vanhat käsityöt ja kudonnaiset voivat hyvin, Marja-Liisa Othman huomauttaa.

Oma kokoelma on karttunut hankintoina huutokaupoista, kirppiksiltä ja antiikkikaupoista. Mukana on useita ja erilaisella tekniikalla aikoinaan huolella ja ajatuksella valmistettuja seinävaatteita.

Joukon vanhin kudonnainen on Othmanin arvion mukaan mahdollisesti jopa 1820-luvulta. Värimaailmaltaan harmoninen, kauniin sinisellä maustettu, toistuvista geometrisista kuvioista koostuva ryijy on joka tapauksessa kulkenut porvoolaissuvussa perintönä sukupolvelta toiselle.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Pietarsaarelaiskotia se on vuorostaan koristanut viimeiset kuusikymmentä vuotta. Marja-Liisa Othman huomauttaa, ettei se aivan pääse oikeuksiinsa seinällä piirongin takana, mutta keräilijän kodissa ei oikein muutakaan sopivaa paikkaa löydy.

Entisajan kodeissa raanuja käytettiin mm. peitteinä, kerrossänkyjen edusverhoina ja pöytäliinoina.

– Ajatellaan, etteivät perinteiset villakudonnaiset oikein sovi nykyaikaiseen kotiin. Voivathan ne parhaimmillaan toimia modernissa sisustuksessa kodikkaana vastakohtana.

– Hirsiseinällä värikäs raanu on kaunis.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Yksi aarteista on silmiinpistävän ohuesta villalangasta kudottu täkänä. Kyse on perinteisestä kudonnaisesta erityisesti Pohjanmaalla ja Othmaneilla se juhlistaa joulupöytää.

– Täkänä -tekniikalla valmistettu tekstiili on kaksinkertainen kangas, jossa ja ylä- ja alakangas vaihtavat aina kuvion kohdalla paikkaa, Othman kuvailee.

– Eikä vaan voi olla ihastelematta tekstiilin tekijän kudontataitoa ja siinä käytettyä villalankaa, niin ohuenohueksi kehrättyä.

Taidon ja työn määrä herättää kunnioitusta niin ikään pienessä paimenpoika -ryijyssä.

– Tämäntyyppiset työt olivat huudossa 1900-luvun alussa. Samalla tavalla tehtiin sisustustekstiilejä matonkuteista.

– Käytettyyn tekniikkaan on olemassa erikoisneulansa, mutta virkkuukoukku ajaa saman asian. Sillä vedetään lankasilmukka säkkikankaan läpi minkä tuloksena oikealle puolelle syntyy nystyröitä.

Laakapistoilla huolella ommeltu Tuhkimo 1900-luvun alkupuolelta on puolestaan löytänyt paikkansa kellariin johtavan rappukäytävän seinältä, missä se on liialta valolta visusti suojassa.

Henkilökohtaisesti tärkeä muisto on äidin 1930-luvulla tekemä kirjontatyö; pala metsänelämää hirvineen ja puineen herää henkiin langoilla muodostettujen kuvioiden voimin.

Rakkaus tekstiileihin heräsi Marja-Liisa Othmanilla jo pikkutyttönä kun oma äiti teki ahkerasti käsitöitä pitsin nypläämisestä lähtien.

– Käsite Rauman pitseistä tuli itselleni varhain tutuksi.

– Ei siis ollut vaikeaa keksiä mikä minusta tulee isona.

Hän kouluttautui tekstiilityön opettajaksi. Museoalalle tekstiilien pariin tie vei 1970-luvun puolivälissä.

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä