Kulttuuri

Riitta Palovuoren arvio Teater Jacobin näytelmästä: Meissä kaikissa palaa tuli

Teater Jacobin tämän syksyn ensi-ilta on itseoikeutetusti Wava Stürmerin näytelmä Så som elden. Näytelmää on esitetty Svenska Teaternissa ja Wasa Teaterissa, ja onpa Pietarsaaren Näyttämökin sen esittänyt. Wava Stürmerin poistuttua vuosi sitten keskuudestamme, hänen kotiteatterinsa on ottanut tämän puhuttelevan tekstin ohjelmistoonsa.

Ensi-illan ensimmäinen havainto Palokunnantalon ovella oli, että kylläpä tänne tulee porukkaa. Teater Jacob ei koskaan näyttele tyhjälle salille. Jokainen näytelmä on niin ison ponnistuksen takana, että se on ansainnut yleisönsä aina.

Näytelmän juoni on alussa petollisen yksinkertainen. Kolme naista perustaa kesäkahvilan. Ensimmäinen osio pähkäillään hyllyjen järjestelyjä ja työvuoroja, vaan pinnan alla kytee paljon isompia asioita. Sukupolvet eivät ymmärrä toisiaan ja sukupuolet vielä vähemmän. Naiset ja miehet elävät samassa maailmassa, mutta ajatukset ovat kuin eri planeetalta. Törmäyksiä syntyy pienissä ja valtavan suurissa asioissa.

Näytelmä viedään läpi viiden naisen ja viiden miehen voimin. Tai tekisi mieli sanoa, että mukana on kalkkiksia ja kaksi teiniä, joilla vielä on toivoa. Näytelmä on naisten, mies astuu näyttämölle vain myrkyttääkseen ilman. Hienoin roolihenkilö on Ossi (Martin Wiik). Nykyään puhuttaisiin autismin kirjosta. Reppana, jolle on annettu kyky nähdä kaikissa ihmisissä palava tuli.

Näyttelijäkaarti on asiansa osaavaa. Repliikit ja kohtauksesta toiseen siirtyminen sujuvat. Erityismaininnan ansaitsevat näyttämön nuoret kyvyt. Lo ja Rasmus (Elvira Sundkvist ja Mattias Löv) selvästi viihtyvät näyttämöllä. Hienoa työtä! Ilmassa on nuoruuden uskoa ja innostusta mutta myös ääretöntä raivoa. Aikuisten pöljyys räjäyttää teinin pään.

Minä pitkään, pysyvään parisuhteeseen uskova jouduin pariin otteeseen pyörtämään mielipiteeni. Pitkä, onnellisen näköinen parisuhde voi olla myös täysi helvetti.

Gunni (Pia Spandauw) on yksi kioskin yrittäjistä. Mies (Dan-Anders Wentus) pitää hommaa täysin turhana. Vaimohan on aina saanut kaiken, mitä on pyytänyt, kunhan pyyntö on hyvin perusteltu. Gunnin epätoivo käy katsojan luihin ja ytimiin. ”Millä minä kerron tuolle, että haluan oman elämän.” Miehen vankka mielipide vaimosta avioliiton tuhoajana tyrmistyttää.

Mommin (Lilian Nyfors) ja Moffin (Guy Björklund) onnellinen, elinikäinen avioliitto vetää sanattomaksi. Mommi löytää kahvilasta mieleistänsä juttuseuraa ja yhteislaulu tekee hyvää suomenruotsalaisen sielulle. Vaan kun Moffi, tuo määrätietoisuuden ja pärjäämisen ruumiillistuma ei ole saanut ruokaa koko päivänä.

Voiko Pietarsaaren suomenkielinen, takkuisesti ruotsia osaava nauttia Teater Jacobin esityksestä? Ymmärtääkö siellä edes mitään? Myönnettävä on, ettei ymmärrys ollut täydellistä mutta riittävää.

Stürmerin teoksessa on hirveän paljon tekstiä ja hienoja yksityiskohtia. Sen sanoma on 50 vuotta sitten kirjoitettua, mutta aika ei ole ajanut sen ohi, valitettavasti.

Menkää ihmiset teatteriin.

P.S. Googlen kertomaa: Wava Stürmer on Kongossa syntynyt suomenruotsalainen kirjailija, sanoittaja ja naisasianainen. Itse muistan hänet mm. Fäbodan puolustajana, kun 90-luvulla taas kerran pelastettiin tuo meidän kaikkien yhteinen luontoparatiisi isommalta rakentamiselta.