Paikallisuutiset
Puutöitä isältä, tauluja tyttäreltä Galleria Brunon näyttelyssä: Pännäisissä esillä Bo Lillqvistin ja Camilla Fagerholmin taidetta
Pedersöre/Pännäinen
Kulttuuritalo Axissa sijaitseva Galleria Bruno ilostuttaa kävijää isän ja tyttären yhteisellä taidenäyttelyllä.
Pedersöressä asuvaltaBo Lillqvistiltä on esillä vitriinissä puuveistoksia minityökaluista kukkapöytään, pietarsaarelaiseltaCamilla Fagerholmilta kolmekymmentä tussipiirrosta, joista enemmistö on mandalan innoittamia.
Taipumus ja tunteen veto taiteelliseen ilmaisuun on kulkenut suvussa, sillä Bo Lillqvist sai puutöistä aikoinaan mallia omalta isältään. Tytär Camilla Fagerholm kiittelee puolestaan saaneensa hyvän taiteellisen pohjan lapsuudenkodistaan. Kiinnostus luomiseen on itse asiassa tarttunut jo neljänteenkin sukupolveen.
– Myös poikani piirtää ja maalaa, Camilla Fagerholm iloitsee.
Uusien töiden valmistumisen tahti on 72-vuotiaalla Bo Lillqvistillä vähän hiipunut neljässä vuosikymmenessä. Yhtenä syynä on pula pahkasta.
– Isoa pahkaa on vaikea löytää. Itselläni on pikkuisen metsää, mutta sieltä on hyvät yksilöt loppu koivuista, Lillqvist naurahtaa.
Työt syntyvät myös männystä, kuusesta tai lepästä.
Pahkan käyttämisen osalta kyse on pitkäjänteisestä puuhasta. Sen pitää näet antaa kuivua rauhassa, muuten tulee halkeamia. Kuivumiseen menee helposti seitsemän, kahdeksan kuukautta.
– Kuorimisen jälkeen laitan pahkan sahanpuruihin, missä se saa sitten hiljalleen kuivua, Lillqvist kertoilee.
Taidonnäytteiden joukossa on erilaisia kulhoja, rukinlapoja, ihmishahmoja sekä muun muassa eläinaiheisia kohokuvia. Onpa yhteen puutauluun ikuistunut tupainteriööri aikojen takaa; isä soittaa penkillä haitaria, poika istuu potalla äidin kirnutessa voita takan edessä.
Vaikka takana on satoja ja taas satoja veistotunteja, jaksaa koko prosessi materiaalin löytymisestä muodon saamiseen asti kiehtoa edelleen.
– On kertakaikkisen mielenkiintoista suunnitella mitä kaikkea puusta voisikaan tehdä. Usein idea on valmiina itse materiaalissa.
Yksityiskohtia pursuavat tussipiirrokset saavat Camilla Fagerholmin sydämen laulamaan ilosta. Mitä enemmän yksityiskohtia, sitä parempi, hän kokee.
Innoitusta taulujen aiheisiin hän kertoo saavansa ylipäätään kaikkialta ja kaikesta, missä liikkuukin.
– Teoksen ei tarvitse esittää mitään jo olemassa olevaa ja tiettyä asiaa. Pidän abstraktismista. Mielelläni teen useamman samanlaista taulua, mutta eri väreillä, jolloin teoksen atmosfääri muuttuu. Sama taulu mustavalkoversiona näyttäytyy erilaisena kuin runsailla väreillä.
– Paperilla ja tussilla saa ihmeen paljon aikaan. Kannattaa kokeilla, Camilla Fagerholm kannustaa.