Kolumnit

Puolivalmiista maailmasta: Tolkun johtaja saa paikan

Kirjoittaja on ihastunut maailmankaikkeuden ihmettelemiseen.

Niin koittaa pian aika, jolloin maatamme ei enää johdakaan koko kansan Sauli. Seuraava aikakausi alkaa viimeistään 14.2., kun mahdollisen ja todennäköisen toisen vaalin tulos vahvistetaan.

Ehdokkaista kukaan ei näytä olevan siinä määrin ylivoimainen, että toiselta äänestyskierrokselta vältyttäisiin. Ja mikäpäs siinä, tulee ainakin jännitystä koko rahalla.

Monet meistä toki luulevat tietävänsä lopputuloksen jo nyt. Matkaan liittyy kuitenkin vielä monia vaiheita ja finaaliin pääsevillä ehdokkailla on hyvin aikaa tötöillä saavutettu kannatuksensa.

Viime vaaleistakin jäi mielikuva, että kun Sauli siirtyy eläkkeelle, seuraava koko kansan hahmo on jo selvillä. Pekkahan se sieltä karauttaa Mäntyniemeen ja laittaa kiukaan lämpenemään. Ei se taaskaan aivan näin yksioikoista ollut. Kisaan ilmoittautui muuan Aleksanteri, joka on kiilannut useissa gallupeissa Pekan edelle. Johtokaksikon takana vaanivat huutoetäisyydellä myös Jussi ja Olli.

Tuli valituksi sitten kuka tahansa, seuraavakin presidenttimme näyttäisi olevan tolkun tyyppi. Ei tarvitse pelätä, että potentiaalisista voittajaehdokkaista kukaan olisi Suomelle epäedullinen vaihtoehto.

Tässä suhteessa elämme jonkinlaisessa lintukodossa, toisin kuin esimerkiksi itänaapurissa, jossa presidentti jatkaa seuraavalle kaudelle käytännössä omalla ilmoituksellaan. Tällainen ”vaalijärjestelmä” muistuttaakin enemmän diktatuuria kuin demokratiaa.

Vastakkaisella ilmansuunnalla vaalien pääehdokkailla taas on jo sen verran kilometrejä mittarissa, että koko vaalit alkavat näyttämään vitsiltä. Kumpikin ehdokas on syntynyt 1940-luvulla, ja jos et tiennyt, niin siitä on jo tovi aikaa. Tuolla vuosikymmenellä saatiin päätökseen talvi- ja jatkosota, käytiin Nürnbergin oikeudenkäynnit ja keksittiin kuplavolkkari. Jotain hieman tuoreempaa vuosikertaa kaivattaisiin vallan kahvaan.

Tulevaisuus näyttää presidenttimme osalta kannustavalta.

Liekö sitten ikä syynä, mutta herrojen julkiset esiintymisetkään eivät mene aivan jokaisella otolla tuubiin. Kaksikko näyttää kilpailevan lähinnä siitä, kumpi sotkee puheissa enemmän henkilöitä ja asioita. Mielenkiinnolla toki odottelemme, mitä Yhdysvalloilla on tarjottavanaan Bidenin ja Trumpin jälkeen.

Palataksemme lintukotoomme, tulevaisuus näyttää presidenttimme osalta kannustavalta. Vaikka historiamme ainoa varmuus on ollut epävarmuus, myös käsillä olevien epävarmuustekijöiden keskelle on lohdullista saada vakaa ja kansainvälinen johtohahmo.

Ei muuta kuin uurnille ja vaalikahvien kautta kohti toista kierrosta!