Viihde

Pasi Kupila muistelee kauhun hetkiä: - Tavaroita ulos juostessa sydänalaa riipaisi hätä ja pelko, että palaako koko elämäntyö hetkessä poroksi

Pasi Kupila vetää Junghansin vanhan keraamisen keittiökellon käyntiin. – Tulipalosta alkoi jollain tavalla uusi aika. Omaisuus oli vaarassa tuhoutua palossa.
Pasi Kupila vetää Junghansin vanhan keraamisen keittiökellon käyntiin. – Tulipalosta alkoi jollain tavalla uusi aika. Omaisuus oli vaarassa tuhoutua palossa. Kuva: Pirkko Högkulla

Pietarsaari

Tulipalo oli sulkea Emman aarrearkun syksyllä. Keräilytavaraliikettään Etelä-Kivilösissä perheen autotallissa pitäväPasi Kupila muistelee kuinka hänen kuitenkin onnistui naapurien avustuksella pelastaa tavarat.

Autotallissa sijaitsivat seinänaapureina liiketila ja pannuhuone, jossa tulipalo syttyi 2. syyskuuta.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Tapansa mukaan Kupila oli käynyt syyskuisena aamuna sytyttämässä tulen puupannuun ja käynyt myöhemmin tarkistamassa, että hyvin palaa.

– Vähän ajan päästä kävin taas varmistamassa. Avasin luukun ja ehdin todeta, että on vaan kumman mustaa, kun luukusta roihahtikin valtavat lieskat kattoa kohden. Hyppäsin sivuun ja ovesta ulos. Pari kertaa vielä räjähti. Pannuhuoneen ulko-ovi oli jäänyt rytäkässä auki ja hälytyskeskuksen ohjeistuksen mukaan kävin laittamassa oven kiinni. Palo tukehtuikin, mutta tuli oli ehtinyt levitä välikattoon. Ilmiössä on kuulema kyse savukaasuista, matalapaineesta ja happisysäyksestä.

Kupila kertaa miten räystäslaudoista löivät puolentoista metrin lieskat toisella puolella rakennusta. Pian naapurit riensivät apuun. Vesiletkua esiin ja tallille vettä. Juostiin myös liikkeen sisältä tavaralaatikoita ulos turvaan.

Väliseinässä oli määräysten mukaisesti palo-ovi.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

– Väliseinä ja palo-ovi olivat pelastajia. Ne estivät tulen leviämisen liikkeeseen ja muualle rakennukseen. Pannuhuoneen siipi meni kokonaan uusiksi ja kärsihän liikkeenkin puoli savu- ja vesivahingoista.

– Onni onnettomuudessa oli, että meillä on myös maalämpö. Maalämpökaappi säilyi vahingoittumana ja lämpöä riittää tällekin talvelle.

Tavaroita ulos juostessa sydänalaa riipaisi hätä ja pelko, että palaako koko elämäntyö hetkessä poroksi.

– Sain pelosta lisää voimia toimia. Jos liike tavaroineen olisi tuhoutunut, en olisi voinut jatkaa. Tällaista määrää kun ei koota aivan hetkessä.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Työhön tarttuminen ja tapahtumasta avoimesta puhuminen olivat jälkikäteen katsottuna parasta terapiaa.

– Palo oli perjantaina, tiistaina oltiin Habitaressa.

Sitten tiskattavana oli 140 muuttolaatikollista tavaraa.

– Tiskikone lauloi viikkokaupalla, osa piti pestä käsin.

Pinnat katosta lattiaan ja eristevillat on uusittu myös liikkeen puolella. Väliseinä jätettiin pois, mikä toi tilaan avaruutta, Kupila esittelee.

Tapahtuma nousee välillä pintaan, mutta ei enää hallitse ajatuksia eikä aiheuta unettomia öitä toisensa perään.

– Tulesta tuli alussa paniikkikohtauksia. Oli pakko mennä pois elävän tulen ääreltä.

– Puupannu ollaan jätetty kokonaan pois. Eikä sisällä polteta kynttilöitä. Takka on ja sitä käytetään. Se on jotenkin varmempi elementti.

Yksi unelma täyttyi tammikuussa 2019 oman osto- ja myyntiliikkeen avaamisen myötä. Toinen marraskuussa 2022 kun voitiinkin viettää ilmeensä uudistaneen liikkeen avajaisia.

– On elämä ennen ja jälkeen tulipalon, Pasi Kupila kokee.

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä