Paikallisuutiset

Musiikkikeskuksen jäämistölle etsitään uutta kotia: Yli 90 vuodessa varastoon ehti kertyä yhtä ja toista

Pietarsaari

Musiikkikeskuksen toiminta loppui kokonaan sen jälkeen, kun omistaja Håkan Lillqvist kuoli huhtikuussa 80-vuotiaana. Jo vuosia sitä ennen liike oli auki vain tilauksesta.

Håkan Lillqvistin poikaDan Lillqvist pohtii nyt, mitä tehdä musiikkiliikkeelle. Tai oikeammin, hän etsii ostajaa Musiikkikeskuksen soittimille, radioille, nauhureille ja varaosille, siis koko varastolle.

– Myymälän tiloista pitää maksaa vuokraa joka kuukausi, joten tavarasta olisi hyvä päästä eroon ennen syksyä. Juuri nyt kaikki tuntuvat olevan kesälomilla, mutta otan tarjouksia vastaan. Jonkin verran kyselyjä myymälän irtaimistosta on jo tehty.

Ainakin satunnaisen vierailijan näkökulmasta Musiikkikeskuksen jäämistöstä voisi rakentaa erilaisia osakokonaisuuksia kaupattavaksi. Näyteikkunassa on vähää vaille kokonaisen torviseitsikon puhaltimet, hanurikokoelmakin voisi kiinnostaa jotakuta, samoin kitarat. Vanhat radioputket ja muut varaosat voisivat olla oma kokonaisuutensa, samoin C-kasetit sekä vinyylilevyt ja savikiekot.

– Asun ja työskentelen Vaasassa, joten minulla ei ole aikaa ryhtyä myymään varastoa pala kerrallaan, Dan Lillqvist sanoo.

– Sitä paitsi olen sopinut sisareni kanssa, että irtaimisto myydään kokonaisuutena.

Irtaimiston myyminen osina vaatisi myös tiettyä asiantuntemusta.

– Minä olen insinööri. Joku toinen varmaan tietää, mistä löytyvät tällaisen tavaran jälleenmyyntimarkkinat..

Mistä kukaan tietäisi tehdä tarjouksia Musiikkikeskuksesta?

– Kun kaupan tilanteesta ilmestyi lehtijuttu, muutama henkilö kiinnostui. Ja viime vuosina olen koonnut erilaisia kontakteja, tätähän saattoi odottaa.

Musiikkikeskuksen perusti Håkan Lillqvistin isoisä Arne Lillqvist vuonna 1928 ja se pysyi saman suvun hallussa yli 90 vuotta. Aluksi liike toimi Isollakadulla, Kauppakujalle muutettiin 1940.

Dan Lillqvistillä on omakohtaisiakin muistoja myymälästä.

– Pikkupoikana 1970 -luvulla olin muutaman joulunalusajan täällä auttamassa. Kauppa kävi silloin hyvin, pasaasissa soivat joululaulut ja minä pakkasin asiakkaiden joululahjoja aamusta iltaan. Joululaulukasetti on tallella vieläkin.

Håkan Lillqvist etsi liikkeelleen ostajaa jo toistakymmentä vuotta sitten.

– En ole varma, oliko hän tuolloin tosissaan, Dan Lillqvist tuumii.

– Vasta kun hänen kuntonsa heikkeni, myynti tuli oikeasti ajankohtaiseksi.

Myynti-ilmoitus ilmestyi kaupan oveen keväällä 2018.

Kauppa vaikuttaa olleen edesmenneelle omistajalle jopa elämäntapa, vaikkei hän viime vuosinaan odotellut asiakkaita tiskin takana. Miehen sai paikalle soittamalla ovessa olleeseen numeroon.

Håkan Lillqvist otti kaupan hoitoonsa 1970 -luvulla sen jälkeen, kun isänsä sai aivohalvauksen.

Nykytilassaan Musiikkikeskus on varsin ahtaan oloinen. Vahvistimia, radioita ja soittimia on käytävilläkin.

Tavaravalikoima ei ole musiikkialan uusinta uutta. C-kasettia käyttävät moniraitanauhurit näyttävät olevan valikoiman moderneinta antia. Nuorin kuluttajasukupolvi tuskin enää tunnistaisi C-kasettia.

Valikoiman pysyvyydellä on ollut etujakin. Eräässä vaiheessa vaikkapa vinyylilevysoittimen neuloja ei juuri muualta löytänyt.

– Ei isä tilannut uusia tuotteita enää vuosiin, Dan Lillqvist sanoo.

– Esimerkiksi keräilijöille tai vanhojen radioiden korjaajille löytyy monenlaisia varaosia. Ja luulen, että joukossa on todella vanhaa, siis antiikkiarvoista tavaraa. Paha kyllä varastoluetteloa ei ole, tuotenimikkeet olivat vain isän päässä.

Musiikkikeskuksen jäämistöstä löytyy joitakin vuosikymmenien takaisia mainosjulisteita. Niilläkin on kuulemma keräilijänsä.

Yli 90 -vuotiaan myymälän poistuminen katukuvasta on tavallaan haikeaa.

– Ajat muuttuvat, Dan Lillqvist toteaa.

– Nettikauppa yleistyy. Aikoinaan tässä liikkeessä korjattiin radioita, senhän takia täällä on vielä varaosia. Muutama kuvaputkikin löytyy kellarista.

Nykyään elektroniikkaa ei pääsääntöisesti korjata. 1950- ja 1960 -luvuilla Musiikkikeskus toimi myös valokuvausliikkeenä, joka kehitti asiakkaiden filmejä. Iso tapaus kuuluu olleen, kun liikkeen näyteikkunaan asetettiin televisio, jota ihmiset saattoivat katsella kujalta.