Paikallisuutiset
Kulttuurikaksikko asettuu Keravalle – Lisen Sundqvist ja Päivi Jokitalo jättävät Pietarsaaren 11 vuoden jälkeen: "Meissä molemmissa asuu tietty uteliaisuus".
Pietarsaari on kohtaamassa aivoviennin nurjan puolen. Kaksi hyvin profiloitunutta kulttuurin ja yhteiskunnan toimijaa pakkaa huonekalunsa ja muuttaa Keravalle. Päivi Jokitalo jaLisen Sundqvist ovat lähes 11-vuotisen Pietarsaaressa asumisensa aikana tulleet tutuiksi ja tunnetuiksi tahoillaan. Kulttuuri ja politiikka ovat innoittaneet pariskuntaa myös aktiiviseen keskusteluun asioiden tilan kehittämiseksi.
Vajaan viikon kuluttua 120 neliömetriä lähes 200-vuotiaassa Pietarsaaren keskustan puutalossa vaihtuu 81 neliöön upouutta keravalaista asumisoikeusasuntoa.
– Jotenkin korona-aikana tuli sellainen fiilis, että voisi olla helpompaa jäädä eläkkeelle yhdeltä työnantajalta sen sijaan, että heitä on 40–50 vuodessa, Päivi Jokitalo avaa lähdön syitä.
Kulttuurin ja erityisesti kirjastoalan moniottelija on pysynyt kaiken aikaa työn syrjässä kiinni, joskin freelancerin ja kouluttajan pätkähommat ovat valaisseet tulevaisuutta aina korkeintaan puoli vuotta eteenpäin. Projektikohteet ovat sijainneet ympäri Suomea.
Hän pestautui Keudaan eli Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymään opettajaksi puolisen vuotta sitten.
– Minulla on siellä pieni kolmen hengen tiimi, jotka ovat ihan mahtavia tyyppejä. Olemme viihtyneet Pietarsaaressa tosi hyvin. Mutta kyllähän me molemmat olemme tietyllä tavalla väliinputoaja-ammattilaisia täällä. Osaamisellemme ei ole aivan löytynyt sellaista käyttöä kuin olisimme toivoneet. Elämä olisi ollut ehkä helpompaa, kun myös töitä olisi ollut lähempänä, Jokitalo summaa.
– Olen opiskellut folkloristiikkaa ja kirjallisuustiedettä. Tarjolla on ollut projektihommia, mikä sinänsä on ollut mielenkiintoista. Olen ollut aika tyypillinen kulttuurialan joka paikan höylä, Lisen Sundqvist kertoo.
– Jossain vaiheessa projektit rupeavat tuntumaan siltä, että joka toinen tai kolmas vuosi pitää keksiä pyörä uudestaan.
Sundqvist valmistui keväällä Noviasta kuvataiteilijaksi. Työpaikkaa hänellä ei etelässä toistaiseksi ole, mutta hän kuvaa itseään hybridiksi, joka voi tehdä sekä omaa taiteellista että hallintotyötä, mistä hänellä on myös pitkä kokemus.
Sundqvist lähti mukaan paikallispolitiikkaan vasemmistoliiton riveissä vuonna 2017. Menossa on nyt toinen kausi Pietarsaaren kaupunginvaltuustossa. Se jää muuton takia kesken.
– Olen aina ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, aika pitkään aktivistipohjalta. Kun muutimme tänne, oli hankalaa löytää ihmistä jota voisi äänestää. Ajattelin, että minäkin voin joko valittaa tai sitten lähteä itse mukaan katsomaan, miten homma toimii.
Hän lähti mukaan politiikkaan oppiakseen. Varsinkin sosiaali- ja terveyspalvelut kiinnostivat.
Päätöksenteko Pietarsaaressa toimii hänen kokemuksensa mukaan melko hyvin.
– Populismia arkipolitiikassa ei ole ainakaan kovin paljon. Jokainen kyllä ymmärtää, että meidän pitää tehdä yhteistyötä saadaksemme palvelut toimimaan.
– Toinen asia on, onko sitten liikaa konsensusta. Keskustelua voisi olla enemmän.
Asioilla ei ole taipumusta kehittyä, jos vuodesta toiseen vallitsevaa yksituumaisuutta ei silloin tällöin haasteta.
– Ennen pandemiaa oli avoimia keskusteluja kaupunkilaisten, virkamiesten ja poliitikkojen välillä, ja se toimi hyvin. Asukkailta pitää kysyä aktiivisesti, mitä mieltä he asioista ovat, Lisen Sundqvist sanoo.
Poliittinen osallistuminen saattaa hyvinkin jatkua Keravalla.
– Aion olla [puolueen] paikallisosastossa mukana ja katsoa miten asiat sielläpäin toimivat. Samalla on mahdollisuus tutustua uuteen paikkaan ja uusiin ihmisiin.
Päivi Jokitalo laati jokunen vuosi sitten Pietarsaaren kaupungille kulttuuripoliittisen ohjelman. Aika pian sen valmistumisen jälkeen iski korona, joten käytännön toteuttaminen jäi odottamaan tulevaa. Ohjelmaa on kuitenkin päivitetty tällä välin.
Kulttuuritarjonnasta Pietarsaaressa ei ole puutetta. Jokitalon mukaan sisältöjä tuotetaan paikkakunnan kokoon nähden epätavallisen paljon, ja kaupungin roolina voisi olla toimia koordinaattorina eri tekijöiden välillä.
– Miten kaupunki ottaa kopin yhdistysten, järjestöjen ja yksittäisten alan toimijoiden yhteistyöstä ja tekee asiat helpommiksi, jotta saadaan ihmisten osaaminen esille ja kaikkien käyttöön. Ja kielirajojen yli, koska näissä asioissa sillä on hyvin vähän merkitystä.
Jokitalon mielestä olisi hyvä olla jonkinlainen yhteistyöelin, jossa eri toimijat olisivat tietoisia toisistaan, ja joka kokoontuisi jossain muodossa säännöllisesti. Tällöin kaikki tietäisivät missä mennään, ja päällekkäisyyksiltä vältyttäisiin.
Pietarsaari edustaa äänekoskelaissyntyiselle Päivi Jokitalolle kauneutta, virkeyttä ja viihtyisyyttä.
– Täällä tapahtuu, ja ihmiset ryhtyvät toimeen. Jos jotain ei ole saatavilla, se pistetään pystyyn. Kaupungissa on aktiivinen henki. Eikä missään ole niin kaunista kuin täällä, sekä rakennetun ympäristön että luonnon puolesta. Välimatkat ovat pienet, ja kaikki tarpeellinen löytyy. Ei tarvitse mennä ostoksille Kokkolaan tai Vaasaan.
Lisen Sundqvist katselee syntymäkaupunkiaan, ja kauan myös muualla asuneena kiinnittää huomiota yhteen seikkaan.
– Helposti huomaan, että katse on tosi paljon suunnattu länteen. Suomenkielistä Suomea ei tunneta kovin hyvin, monelle maailma loppuu Purmolla. Näin itse ruotsinkielisenä olen sitä kyllä ihmetellyt, etenkin jos kulttuurialaa katsoo.
– Suomenkielisellä puolella Pietarsaarta tunnetaan liian huonosti siitä syystä, että täältä ei osata katsoa kielirajan yli, Päivi Jokitalo lisää ja toivoo viestinnän ulottamista totuttua kauemmas.
Lähtö tuntuu molemmista haikealta, joskin se avaa samalla uusia mahdollisuuksia.
– Onhan jännää aloittaa tässä iässä jotain uutta, Jokitalo sanoo.
– Meissä molemmissa asuu tietynlainen uteliaisuus, Sundqvist kuittaa.
Päivi Jokitalo on toiminut useiden vuosien ajan Pietarsaaren Sanomien kolumnistina. Hän jatkaa kirjoittamistaan lehteen muuton jälkeenkin.