Paikallisuutiset
Kukkakaupan ovi käy elämän suruissa ja iloissa: Timo Pynttäri on viihtynyt kukkakauppiaana 30 vuotta
Pietarsaari
Kesäinen, räiskyvä kukkaniitty, asiakas ohjeistaaTimo Pynttäriä. Kukkakaupan pitäjä tietää heti, miten kimpun saa näyttämään toiveiden mukaiselta. Eikä kolmenkymmenen yrittäjävuoden kokemuksella Pynttäri ihmettele sitäkään, että kyse on värikkäästä kukkavihkosta hautajaisiin.
Hän on pannut merkille myös, että korona-aika on ylipäätään saanut ihmiset haluamaan enemmän väriä erilaisiin kukkakimppuihin ja maljakkoon perinteisen valkoisen sijaan.
– Neilikasta, joka ennen miellettiin hautajaiskukaksi, on tullut oikea trendikukka. Se onkin hieno kukka, josta löytyy montaa eri väriä.
Neilikka kuuluu amarylliksen kanssa myös yrittäjän omiin mielikukkiin kun ennen hän suosi kodissaan valkoisia kukkia ja orkideoita.
– Näin maku voi muuttua, Pynttäri hymyilee.
Pikkujoulun paikkeilla tuli kuluneeksi kolmekymmentä vuotta siitä kun Timo Pynttäri avasi 25-vuotiaana Kukka/Blomstudio Noir Cavallieren Perämiehenkadulla "pyöreästä kulmasta" vuokraamissaan liiketiloissa. Osoite on pysynyt samana.
Mieli oli alkujaan vetänyt taidealalle, jolla tulevaisuus ja elanto vaikuttivat kuitenkin kovin epävarmalta. Päätös ei ole kaduttanut kun floristiikan linjat käyneenä puutarhurina saa käyttää taiteellistakin puolta päivittäisessä työssään.
Kukkakaupan ovi käy elämän suruissa ja iloissa kuten ennenkin. Jotain on myös muuttunut.
– Voi sanoa, että eri tilaisuuksissa, häistä hautajaisiin kasteesta ylioppilasjuhliin, käytettävät kukat ovat muuttuneet simppelimpään suuntaan. Enää ei ole niin mahtipontista.
– Hääkimput ovat pyöreitä. Kukaan ei halua pitkää, roikkuvan mallista kimppua. Kirkkokoristelu on käytännössä jäänyt pois.
– Hautajaisissa on pitkään ollut pääosin kukkavihkoja perinteisen seppeleen sijaan. Tuhkahautauksessa lasketaan yksi ruusu kukkatervehdyksenä.
– Kastepöytää juhlistetaan pienellä pyöreällä kimpulla ja kahvipöytää sitten isommalla.
– Ylioppilasta kaukaisimmat sukulaiset onnittelevat yhdellä ruusulla, lähimmät perinteisellä 10-12 ruusun kimpulla.
Vuosi rytmittyy kukkasesonkien mukaan, mikä tuo vaihtelua työhön.
– Parhaillaan on marjaoksien ja leikkoamarylliksien aikaa, lähempänä joulua käynnistyy pitkälle kevääseen jatkuva tulppaanikausi. Hyasintti muuten mielletään Euroopassa kevätkukaksi kun Suomessa se liitetään vahvasti vain jouluun.
Huhtikuu tuo helmihyasintit, krookukset, narsissit. Toukokuu on ruusukuukausi. Kesää ilostuttavat monenlaiset kesäkukat, joiden lakastuttua syksy tuo kanervat, havut, näyttävät ulkoistutukset.
Korona rajoituksineen on tietenkin vaikuttanut liiketoimintaan enemmän ja vähemmän. Pynttäri kuvaa kuinka häitä on jouduttu lykkäämään jopa useaan otteeseen tai häitä ei ole voitu pitää suurelle vierasjoukolle.
– Hautajaisissa vieraiden määrää on rajoitettu minimiin.
Yrittäjä kuvaa, että ensimmäisenä koronavuonna meni paremmin kun silloin toitotettiin muistamaan pieniyrittäjää. Myynti oli jopa parempi kuin tavallisesti.
– Toinen koronavuosi on ollut yrittäjän näkökulmasta huonompi. Tällä hetkellä en uskalla tehdä kovin kauaskantoisia suunnitelmia.
Yksinyrittäjän ilonaiheisiin kuuluu kanta-asiakasjoukko. Monista asiakkaista on tullut enemmän kuin hyvänpäivän tuttuja vuosien mukana.
– Työn sosiaalinen puoli onnistuu piristämään marraskuisenkin maanantain.
Miinuspuolelle 55-vuotiaana yrittäjänä Pynttäri laittaa välillä ympäripyöreiksi venähtävät työpäivät. Hän onkin hiljentänyt tahtia, jotta voisi toimia rakastamallaan alalla vielä useita vuosia tai ainakin yli kuusikymppiseksi - ei kuitenkaan seitsemänkymppiseksi.
– Pidän liikkeen sesonkien ulkopuolella nykyään kiinni sunnuntaisin.
Sesonkina kuten jouluna ja muina juhlapyhinä yrittäjä varautuu tekemään kaupassaan pitkää päivää tuttuun tapaan maanantaista sunnuntaihin.
– Takavuosien "ennätystä", 54 työtuntia putkeen, en kuitenkaan lähde edes unissani tavoittelemaan, Timo Pynttäri naurahtaa.
Timo Pynttäri, 55
Kotoisin Vetelistä, muutti 19-vuotiaana Pietarsaareen.
Opiskeli puutarhuriksi/floristiksi Kempeleessä.
Avasi Kukka/Blomstudio Noir Cavalliere -kukkakaupan 30 vuotta sitten. Liike toimii yhä samassa paikassa Perämiehenkadulla.
Haluaa työskennellä rakastamallaan alalla yli kuusikymppiseksi.
Harrastukset: kulttuuri laidasta laitaan, espanjan kielen opiskelu ja uutena lajina lavatanssi.
Perhe: vaimo, 3 aikuista lasta ja Aldo-koira.