Paikallisuutiset

Facepaimenet saavat voimaa toisistaan – Pietarsaarelaiset-ryhmän ylläpito käy työstä, mutta siitä ei ole cv-merkinnäksi

Paikalliset puskaradiot eli facebook-ryhmät ovat arkipäivää eri paikkakunnilla. Pietarsaareenkin kytköksissä olevissa ryhmissä on valinnanvaraa. Kanavat ovat suosittuja ainakin jäsenmääränsä perusteella.

Mutta mitä kuuluu niille, jotka uhraavat aikaansa ja voimiaan paimentaakseen katrastaan? Pietarsaarelaiset / Jakobstadsbor -ryhmässä on reilut 6 100 jäsentä, joista toki valtaosa tyytyy seuraamaan katseella päivityksiä. Tykätyimmät julkaisut keräävät 500–600 peukkua.

Ryhmän perusti vuonna 2015Ayda-Asiye Meskanen, ja varsin pian hän sai mukaansa ylläpitäjäksi ystävänsäAnnika Suojoki-Klötzigin. Ryhmän ylläpidossa on ollut vaihtuvuutta, mutta nämä kaksi veteraania ovat pysyneet. Kolmantena moderaattorina on tällä hetkellä Jaakko Kuusisto.

Lohjalla asuvaa Aydaa ja Saksassa asuvaa Annikaa on hieman haastavaa saada saman pöydän ääreen, joten mennään siitä missä aita on matalin: toteutetaan jututus chattaamalla viestipalvelu Messengerissä. Lajityypillistä käyttäytymistä, voisi joku sanoa.

Pietarsaarelaiset / Jakobstadsbor -ryhmä sai alkunsa vuonna 2015, jolloin ette olleet lähelläkään tapahtumapaikkoja. Mikä saa poismuuttaneen perustamaan ja ylläpitämään Pietarsaarelaiset -ryhmää?

Ayda: Kaupunkiryhmä joka oli jo olemassa rajoitti keskustelua. Poisti ja esti jäseniä, niin se ärsytti.

Annika: Jos ei vastaus miellyttänyt yypeetä sai lähteä.

Ayda: Päätin siinä ärsytyksessä perustaa ryhmän jossa saa asiallisesti keskustella! Eikä ladata vaan historiallisia kuvia.

Et asunut paikkakunnalla, mutta olit utelias tietämään mitä siellä tapahtuu?

Ayda: Kyllä! Rakas synnyinkotini oli siellä, samoin äiti! Ja iso määrä ystäviä, sukulaisia, kummilapsia ja omien lasten kummeja.

Annika: Mun vanhemmat ja mun ystävät. You can leave jeppis but jeppis does not leave you.

Olette siis viisaampia Jeppiksen asioista ryhmässä kuin ilman ryhmää?

Ayda: Kyllä mä sanoisin että joo!

Annika: Ryhmä on parhaimmillaan tosi kotoinen.

Ayda: Tietää milloin koirankakat on tulleet lumen alta esiin ja monta muutakin asiaa.

Mistä saatte voimaa? Ettehän te vastoin tahtoanne kuuntele paikkakunnan mielensäpahoittajia 24/7?

Annika: Hyvä kysymys. Toisistamme.

Ayda: Välillä on kyllä voimat totaalisen loppu.

Annika: Pari kertaa on tehnyt mieli heittää pyyhe kehään.

Ayda: Joo. Ei tätä yksin jaksais.

Annika: Aydaa ja mua tää ryhmä on kyllä lähentänyt potenssiin sata.

Onko teillä päivystysvuorot?

Annika: Ei ole vuoroja, se päivystää, kuka ehtii. Kommunikoimme omassa ryhmässämme. Emme tee mitään drastista ilman toisten mielipidettä ensin.

Ayda: Tuossa loppuvuodesta oli tilanne että oltiin kahdestaan Annikan kanssa ylläpidossa. Eikä saatu uusia yypeitä vaikka yritettiin. Silloin muutenkin oli paha hetki ryhmässä. Paljon hyökkäyksiä jne. Mietittiin jo koko ryhmän sulkemista.

Annika: Mutta sain kuulla että moni on sanonut että ihanan selkeä ryhmä. Tosin eipä noita kehuja pahemmin ryhmään tule.

Ayda: Juu, kehuja tulee ehkä 1/10, kuraa 9/10.

Minkä tyyppistä on ylläpitäjän saama kura, ja kuinka paljon sitä tulee?

Ayda: Kura tulee siitä että ollaan liian tiukkoja.

Annika: No sellasta että luullaan olevamme jotain parempaa, ei ymmärretä huumoria, ollaan nipottajia.

Ayda: Jos esimerkiksi sallittaisiin kaikki hyvän päivän toivotukset ja kuvat omien pihojen kukkapenkeistä, ryhmä täyttyisi joka päivä niistä ja informatiivisuus laskisi.

Annika: Ja ihmiset ovat niin herkkiä että jos on poistettu aloitus niin sitä tullaan huutamaan ja tyyliin miks tää kun tuo ei ym.

Ayda: Hauskinta on kun saadaan paskaa tuutin täydeltä vaikka aloittaja itse olis poistanut sen.

Annika: Ja vaikka tietävät säännöt niin silti vaan yhä uudelleen postataan asian vierestä ja sit taas valitetaan joukolla muualla kun poistettiin.

Ayda: Joskus harmittaa, kun ryhmäläiset eivät tietenkään näe sitä kaikkea, mitä me ylläpitäjät nähdään. Vaikkapa törkeimpiä kommentteja jotka ollaan ehditty poistaa. Tai rikoksissa, esim. kuolemantapauksissa, omaisten yksityisviestejä, joissa pyytävät että heidän rakkaansa kuolemaa ei käsiteltäisi ryhmässä. Tai yöllisiä, todennäköisesti vahvassa humalatilassa kirjoitettuja avautumisia, jotka ollaan ehditty poistaa.

Paljonko aikaa kuluu ryhmän paimentamiseen? Mistä se on pois?

Ayda: Välillä ihan liikaa... Varsinkin silloin kun Facebookin ylläpidon työkalut oli alkeelliset. Nykyään saa mm. sanahälytyksiä ryhmään. Sinne itse syötetty pahimpia sanoja.

Eli te listaatte kimpassa kiellettyjä sanoja ja tankkaatte niitä jonnekin, mistä tulee sitten häly. Mieltäylentävää puuhaa?

Ayda: Just näin!

Annika: No ei se nyt ole aina mieltäylentävää, mutta ehkä sitten näin monen vuoden jälkeen on tullut tietty "velvollisuudentunne" ryhmää kohtaan.

Annika: Sitten on moderointihälytys kirosanoista ihan sen vuoksi että usein kun joku kiroilee se on vihainen jostain.

Ayda: Pitää olla oikea sanamuotokin että hälytys tunnistaa.

Ayda: Välillä annetaan kirosanojen olla, jos teksti noin niinkuin muuten on ihan ok.

Ryhmässä on yli 6000 jäsentä, mikä tarkoittaisi lähes kolmannesta Pietarsaaren asukkaista tai enemmän, kuin RKP:llä, demareilla ja perussuomalaisilla oli kuntavaaleissa äänestäjiä yhteensä. Mistä näitä ryhmäläisiä riittää?

Ayda: Ryhmäläisiä on ympäri maailman. Entisiä, nykyisiä, kaupungissa asuvia, ympäristökunnissa asuvia ja kaupungissa työssä käyviä jne.

Annika: Mutta näistä tuhansista on vain murto-osa aktiivisia ja niistä ehkä 10–20 jatkuvasti....

Ayda: Mehän nähdään työkaluista ryhmäläisten asuinpaikka, ikä, sukupuoli ym.

Annika: Samoin näkyy jokaisen postauksen tavoittavuus.

Teillä on kuutisen vuotta kokemusta jeppisläisestä keskustelukulttuurista. Onko siinä tapahtunut mitään kehitystä ja jos on, niin mihin suuntaan?

Ayda: Mielestäni tasaantunut ja ehkä jopa muuttunut säyseämmäksi. Pahimmat ja rajattomimmat keskustelut käydään muissa ryhmissä.

Annika: Joo, kun ylilyönneistä on seuraamuksia.

Ayda: Ryhmään pyrkii muuten koko ajan ihmisiä jotka eivät sinne kuulu. Nytkin katsoin että hylätty yli 20 pyrkimistä. Suuri osa on ulkomaisia botteja. Tai rikoksen tapahduttua kaupungissa, uteliaita ja osa toimittajia.

Annika: Siksi meillä on ne liittymiskysymykset.

Olette onnistuneet kurinpidossa?

Ayda: Ainakin kohtalaisesti.

Annika: Jos tulee ns. epäilyttävä aloitus, panen seuraamisen päälle, että saan ilmon joka kommentista.

Ayda: Ylläpitäjät kun voivat joutua vastuuseen lain vastaisten kirjoitusten sallimisesta, niin siksikin ollaan näissä tiukkoja.

Pietarsaareen pitäisi saada tuhatkunta uutta eri töiden tekijää saman tien. Kaupunkia markkinoidaan jopa "maailman parhaan elämänlaadun" tyyssijana. Välittyykö tämä mielikuva Pietarsaarelaiset-ryhmän kautta?

Ayda: Kieliriita nousee esiin. Ja huonot terveyskeskus/sairaalakokemukset. Jos joku harkitsisi kaupunkiin muuttoa, niin varmasti miettis toisen kerran kun ryhmästä näitä lukee.

Annika: Parhaimmillaan ryhmässä huomaa, että erikieliset elävät mukavasti yhdessä.

Ayda: Toisaalta upea luonto ja muut palvelut nousee usein positiivisesti ryhmässä esiin. Niin ja roskakävely keväällä oli ihan huippu idea joka veti mukaan kaikki. Puolueista riippumatta.

Annika: Kyllä se mun mielestä välittyy, kun osaa suodattaa negatiiviset kommentit. Monet kehuu omaa kaupunkiaan paljonkin.

Voisitte itsekin asua Pietarsaaressa. Mikä estää?

Ayda: Mies ei vois saada sieltä töitä, koska ei hallitse ruotsia. Harkittiin sinne muuttoa aikoinaan.

Annika: Siis mä muuttaisin heti takaisin, jos voisin. Mutta perhesyyt estävät. Ehkä eläkkeellä.

Ayda: Samaa miettinyt. Enkä mä ehkä haluais mun ammatissa toimia niin pienessä kaupungissa kuin Jeppis. Nyt voi auttaa ja hoitaa tuntemattomien ihmisten asioita.

Pitäisikö someen saada alkolukko?

Ayda: Pitäis!

Annika: Kyllä.