Paikallisuutiset

Elina Klötzig, 16, tuli äidin jalanjäljillä Saksasta viideksi viikoksi Pietarsaaren lukioon – "Suomessa on rennompaa"

Elina Klötzig, 16, Barmenin kylästä läntisestä Saksasta halusi tietää millaista on käydä suomalaista ja vieläpä samaa lukiota Pietarsaaressa kuin oma äiti aikoinaan.

Millaista olisi käydä suomalaista - ja vieläpä samaa - koulua Pietarsaaressa kuin oma äiti aikoinaan, pohdiskeli 16-vuotias Elina Klötzig alkuvuodesta kotonaan Barmenin kylässä läntisessä Saksassa Jülichin kaupungin alueella.

Ja eikun tuumasta toimeen: Annika-äiti, syntymänimeltään Suojoki, otti yhteyttä vanhaan opinahjoonsa, johon Elina-tytär toivotettiin avosylin tervetulleeksi. Kielikään ei ole ongelma viiden viikon visiitille Pietarsaaren lukiossa, sillä suomi on perheen toinen kotikieli.

Takana on kolme viikkoa ja edessä vielä kaksi viikkoa koulunkäyntiä Pietarsaaren lukiossa. Aika on Elina Klötzigin mielestä kulunut kuin siivillä niin koulussa kuin vapaalla eikä koti-ikäväkään paina kun saa asua mummi-Annelin ja muffa-Marcuksen luona.

Pietarsaaren lukiossa Elina Klötzig käy ensimmäistä luokkaa, joka vastaa kotipuolessa Barmenissa kymmentä luokkaa. Hän kertoo, että Saksassa koulu aloitetaan noin kuusivuotiaana ja koulua kestää yhdeksästä kahteentoista vuotta. Julkiset koulut ovat maksuttomia. Lisäksi löytyy maksullisia yksityisiä kouluja.

– Meidän koulussa Barmenissa on yhteensä noin 800 oppilasta. Oppilaat ovat iältään 12-18 -vuotiaita.

Eroja suomalaisen ja saksalaisen koulun välillä ei Elina Klötzigin tarvitse kauan pohtia. Suomessa on ensinnäkin rennompaa. Saksassa on stressaavampaa ja suorituspainotteisempaa.

– Pitää tehdä lyhyessä ajassa paljon. Opettajia tulee ehdottomasti teititellä eikä kännyköitä sallita oppitunnilla ollenkaan. Jos jää kiinni puhelimen käyttämisestä oppitunnin aikana siitä tulee suuri asia. Opettaja ottaa kännykän heti pois ja takaisin sen saa vasta koulunpäivän päätyttyä, Elina Klötzig kuvailee.

– Kouluruokailua on, mutta ilmaiseksi ei saa koulussa mitään syömistä. Esimerkiksi ateria maksaa 4 euroa. Useimmilla oppilailla onkin omat eväät mukana. Ateria tulee varata päivää ennen, mutta keittiöstä voi käydä samana päivänä kysymässä onko ylimääräistä annosta.

Opettajia tulee ehdottomasti teititellä eikä kännyköitä sallita oppitunnilla ollenkaan.

Oppiaineissakin maiden välillä on eroja.

– Saksassa lukiossa ei lueta filosofiaa, psykologiaa eikä terveysoppia, mutta pedagogiaa opiskellaan.

Oma mieliaine on englanti.

– Itse tykkään eniten englannista kun niillä tunneilla saa kirjoittaa omia tekstejä. Matikka kemia ovat minusta vaikeita ja biologia on hirveän monimutkaista.

Eurooppalaisen lauhan talven Elina Klötzig vaihtaisi mielellään maalaukselliseen suomalaiseen lumimaisemaan.

– Jülichissä on joskus pakkasta ja voi sataa luntakin, joka pysyy yleensä vain päivän maassa.

Talven pimeyden hän kokee raskaaksi Suomessa. Siitäkin on kokemusta, sillä perhe viettää Pietarsaaressa perinteisesti joka toisen joulun.

– Joulu on ihana juhla, mutta lyhyt päivän aika Suomessa on tuohon vuodenaikaan tosi raskasta. Tuntuu, että koko ajan väsyttää eikä huvita tehdä mitään. Kesällähän on sitten kuin vastapainoksi pitkiä öitä.

Joka kesä ollaan nimittäin mökillä Vexalassa eikä yötön yö lakkaa ihastuttamasta.

Kokemukset lukion ja asuinpaikan väliaikaisesta vaihtamisesta ovat vastanneet odotuksia.

– Olen oppinut uusia asioita, olen saanut uusia ystäviä, suomen kieleni on entisestään vahvistunut eikä aika ole tullut kertaakaan pitkäksi.

Kävely jäällä kuuluu suuriin elämyksiin.

– Kävimme mummin kanssa kahdesti Mässkärissä. Oli mahtavaa mennä sinne jäätä pitkin. En ole ennen kokenut mitään vastaavaa, Elina Klötzig ihastelee.

Vapaahetkiä ovat ilostuttaneet myös muun muassa kaksi Kokkolan kamariorkesterin konserttia, joista käytiin nauttimassa yhdessä Anneli-mummin kanssa. Ohjelmassa on vielä Abba-ilta Pietarsaaren Paviksella ennen paluuta koti-Saksaan. Kreikkalaistyylisen musiikki-illallisen lomassa YA:n opiskelijat tulkitsevat legendaarista ruotsalaisyhtyettä, jonka kappaleista monet ovat sattumoisin myös Elina Klötzigin mieleen.

Oman tulevaisuuden osalta lukion jälkeen on vielä paljon auki. Kun hän valmistuu Gymnasium Haus Overbach -lukiosta kahden vuoden päästä on välivuoden pitäminen päällimmäisenä mielessä.

– En kuitenkaan usko, että haluan pysyä Saksassa. Voisin sitten muuttaa muualle opiskelemaan, ehkä tänne Suomeen. Journalismi kiehtoo minua ja voisi hyvin ajatella työtä median parissa, hän kertoo.

Kotona Barmenissa opiskelijaa odottavat vanhempien lisäksi isoveli-Mikko, villakoira Samu sekä modernin jazztanssin harrastus.