Paikallisuutiset

Keräilijä Aja Lund tekee tavaroistaan taidetta: Huomaamattomat esineet heräävät taiteilijan kosketuksesta eloon.

Pietarsaari

Ei niinkään taideharvinaisuuksia, uniikkia posliinia, ainutlaatuisia ensipainoksia tai signeerattua designlasia kuin melko arkisia, taiteilijan kosketuksesta eloon huomaamattomuudesta heränneitä esineitä.

Valokuvaaja ja taiteilijaAja Lund lähestyy keräilyä esineiden arkisen merkityksen kautta, katsomalla niitä laatikon ulkopuolelta. Olen keräilijä - haluan lisää -näyttelyssä on mm. käyttöesinekokoelmia laidasta laitaan. Näyttely koostuu 99 teoksesta, installaatioista erilaisiin tauluihin, julisteisiin sekä valokuviin.

– Asuimme lapsuudessani maalla eikä tavaraa ollut suuremmin saatavilla, mikä toisaalta ruokki ahkerasti omaa mielikuvitusta. Edelleen on hauskaa ja inspiroivaa puhaltaa eloa aivan tavanomaiseen asiaan tai esineeseen, johon kukaan ei muutoin kiinnitä juuri yhtään mitään huomiota, Lund kuvaa.

Esimerkiksi käy vaikkapa vuosipäivyri leipäpussin sulkijoista. Vain muutama päivämäärä puuttuu.

– Vieressä on kynä, jolla kävijä voi halutessaan merkitä itselle tärkeän päivän. On kiehtovaa seurata millaiseksi kartta muodostuu.

Keräily on Aja Lundin kohdalla paitsi taide- myös taitolaji. Tuntosarvet on hyvä pitää esillä ja hoksottimet hereillä. Koskaan kun ei tiedä, missä törmää johonkin härpäkkeeseen, joka on käyttökelpoinen sellaisenaan, josta voisi kehitellä jotain yksinään tai osaksi suurempaa.

– Liikun paljon eri paikoissa ja eteen tulee kaikkea mahdollista kivaa tavaraa. Toki myös liikkeen kautta minulle tarjotaan kaikenlaista, mutta yritän pitää putiikin ja oman keräilyni erillään.

– Kyse on usein pikkusummista, mutta toki niistä kertyy matkan varrella yhteen laskettuna isompi rahamäärä.

Jo pienenä Aja Lundin hyppysiin tarttui kaikkea maan ja taivaan väliltä; kiviä, teepusseja, postimerkkejä, serviettejä. Ja tapa on toden totta säilynyt.

Näyttelyssä on katseenvangitsijoiden joukossa mm. isoja tuppoja Aja Lundin omia kiehkuroita. Komean kasan ensimmäiset suortuvat ovat aina kahdenkymmenen vuoden takaa.

– Suihkussahan irtoaa aina hiuksia, joten aloin parikymppisenä ottaa omia hiuksiani talteen. Nuorempana niitä irtosi vähemmän ja ne olivat vaaleampia. Iän mukana, elämäntilanteiden muuttuessa ja stressin kasvaessa hiuksia näköjään irtoaa enemmän ja ne ovat myös tummentuneet, Lund esittelee lasikuvun sisällä olevia kutrejaan.

Maaliskuun näytteilleasettajalla ei ollut vaikeuksia täyttää Pietarsaaren museon ruhtinaallisia, neljänsadan neliön, näyttelytiloja Tupakkamakasiinilla.

– Haluan tehdä lisää ja enemmän - olenhan keräilijä, Aja Lund nauraa.

Pilke silmässä hän sanoo näyttelyä työstäessään ja kootessaan välillä yllättyneensä itsekin mitä kaikkea kodin kätköistä löytyikään.

– Ei ihme, että on ollut välillä vähän ahdasta.

Toiveena onkin löytää kodin ulkopuolelta työhuone, jota voisi käyttää paitsi työskentelyyn myös esineistön säilytykseen.

Viime keväänä valokuvaajaksi valmistunut Aja Lund aikoo jatkossa jakaa aikansa Pietarsaaren keskustassa sijaitsevan Lundagård -putiikin ja taiteellisen toiminnan kesken.

– Svenska kulturfondenin apuraha päättyy tässä kuussa. Jatkan uusien materiaalien kanssa työskentelyä, keräilyä ja asian esille tuomista eri tavoin.

Yksi merkittävä virstanpylväs on nyt saavutettu.

– Olen saanut kirjani ja ison näyttelyn valmiiksi, Aja Lund iloitsee.