Kolumnit

Tony Syrjäsen kolumni: Kremlin kesäteatteri esittää: Esitykset peruttu

Kirjoittaja on ihastunut maailmankaikkeuden ihmettelemiseen.

Huh huh, mikä juhannus. Torstaina odoteltiin koko päivän sitä virkistävää sadetta, joka katkaisisi parin viikon piinaavan helleputken, mutta jonka alkamista ennusteissa siirrettiin myöhäisemmäksi uudestaan ja uudestaan, koko illan tunti kerrallaan. Tihkuinen ripottelu saapui lopulta kyllä, mutta vasta juuri silloin kun sitä ei enää tarvittu eli aattona.

Yllätykset eivät toki jääneet tähän. Joku pukeutui Himoksen festivaaleilla Boratilta nyysittyihin uikkareihin ja Kalajoen juhannusfestivaalit peruttiin yllättäen. Tarkempien tutkimusten jälkeen voitiin todeta, että Boratilta kähvelletyt uikkarit olivat kopiot eikä Kalajoen varsinaisia festivaaleja peruttu, vaan jokin sivutapahtuma.

Mutta sitten alkoivatkin varsinaiset juhannustanssit. Jevgeni Prigozhinin hallinnoimat Wagnerin joukot tupsahtivat Venäjän Rostoviin ilmoittaen hallitsevansa kaupungin sotilaskohteita. Prigozhinilla oli mennyt lopullisesti vati nurin Venäjän sotilasjohdon kanssa. Merkkejä tästä oli ollut jo pitkään, mutta sen jälkeen kun Venäjän armeija oli Prigozhinin mukaan hyökännyt Wagnerin kimppuun, padot murtuivat muuallakin kuin Kahovkassa.

Juhannusilmassa viuhui solkenaan vastaamattomia kysymyksiä. Mitä jos Jevgeni onnistuu projektissaan? Mitä jos tästä kehkeytyy kunnon sisällissota?

Seurasi jäsentenvälinen sananvaihto. Jevgeni oli sitä mieltä, että nyt muuten vaihdetaan Venäjän sotilasjohto ja Vladimir sitä mieltä, että kapina on puukonisku Venäjän selkään ja petturit eliminoidaan. Jevgeni ei tästä liiemmin hätkähtänyt, vaan marssitti joukkonsa kohti Moskovaa. Julkisuuden välityksellä sanansäilää heilutelleet entiset kaverukset esittivät ehdottomia lausuntoja eikä anteeksiannolle ollut sijaa.

Kun Wagnerin kolonnat lähestyivät pääkaupunkia eikä retoriikka ottanut laimentuakseen, alettiin olemaan aidosti jännän äärellä. Kuten sanonta kuuluu: mitä sakeampi kokki, sen useampi soppa.

Juhannusilmassa viuhui solkenaan vastaamattomia kysymyksiä. Mitä jos Jevgeni onnistuu projektissaan? Mitä jos tästä kehkeytyy kunnon sisällissota? Mihin Putin lähti ja miksi Valko-Venäjän presidentti Lukashenka näytti ottavan jalat alleen ja siirtyneen Turkkiin? Mitä tapahtuu, jos Wagner saa hallintaansa Venäjän ydinaseet? Prigozhin on kuitenkin ollut sitä mieltä, että jos Ukrainan sota on tarkoitus voittaa, Venäjästä on tehtävä enemmän Pohjois-Koreaa muistuttava sotilasvaltio. Ja mitä siitä kaikesta olisi voinut seurata?

Vaikea arvioida, mutta ehkä onneksi vallankumous sammui tällä kerralla Moskovan porteille. Nähtävästi on niin, että pitkä duuniviikko ja kuumat oltavat sammuttavat juhannuksena innokkaana alkaneen kapinan niin saunassa kuin Venäjällä. Tästä seuraa aina vähemmän niin järveen kuin kivääriin hukkuneita.

Samaan aikaan kun Venäjällä ihmeteltiin käsille räjähtänyttä katastrofia, sen armeija suoritti ohjusiskun Länsi-Ukrainaan, josta Ukraina sai torjuttua ainoastaan jokaisen ohjuksen. Toisaalla Ukrainan armeija taas vapautti alueita Donetskissa, jotka olivat olleet Venäjän hallussa vuodesta 2014 asti.

Vaikka Venäjän johto selvisi tällä kerralla neuvottelemalla, näytelmän kaikkia sivuja ei ole suinkaan vielä luettu eikä käsikirjoittaja itsekään tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Mestaristrategistina pidetty Putin ei ole ollut sulkakynän varressa enää pitkään aikaan ja vain voimistuva kaaos näyttää olevan varmaa.

Jotkut ehtivät spekuloimaan myös sillä, että kyse oli pelkästä teatterista. Wagnerin työväen teatterin käsikirjoituksesta on ehkä aikaista antaa lopullista analyysia, mutta se on varmaa, että Kremlin kesäteatteri ei julkaise koskaan näytelmää, jossa tsaari näyttää entistä heikommalta. Mitä enemmän välikohtauksia tulee, sitä selvempää on myös venäläisille, että keisarilla on kyllä vaateita muttei vaatteita.