Kolumnit

Tony Syrjäsen kolumni: Kesällä voi kuohua muuallakin kuin samppanjalasissa

Kirjoittaja on ihastunut maailmankaikkeuden ihmettelemiseen.

Vaalikevät koitti, uusi hallitus muodostettiin ja päästiin toteuttamaan hallituspuolueiden arvojen mukaista politiikkaa. Ei kun hetkinen, tuo oli jostain toisesta todellisuudesta, palataanpa tähän ainoaan tunnettuun todellisuuteen. Siinä kävi niin, että vaalikevät koitti, hallitus muodostettiin ja sitten alettiin ihmettelemään, millainen hallitus meillä oikein on, keitä ja millaisia arvoja siihen kuuluu.

Politiikasta ei tarvitse olla kovinkaan kartalla tietääkseen, että vasemmistohallituksen aikana oppositio päivittelee lepsua talouspolitiikkaa ja sen hintalappua, kun taas oikeistohallituksen aikana leikitään, ettei vähäosaisten vähästäkin vähentämiselle olisi hintalappua, joka lankeaa tulevien polvien piikkiin. Heikommassa asemassa olevien tilanteen edelleen heikentäminen lisää esimerkiksi väistämättä köyhyyteen liittyvää rikollisuutta, eikä senkään sotkun siivoaminen ole valtiolle ihan halvinta hommaa.

Uuden hallituksen muodostamisen jälkeen emme kuitenkaan päässeet nauttimaan perinteisestä vastakkainasettelusta. Otsikot täyttyivät sen sijaan hallitukseen yhdistetyistä rasismikohuista. Oli epäilyttäviä vaalinumeroita, pesukarhuja, natsifiilistelyä, vähemmän anonyymejä nettikirjoituksia, tekstiviestejä ja rasistista retoriikkaa.

Yllättävää tässä kaikessa oli, että se tuli joillekin yllätyksenä. Rasismi on tietenkin ilmiö, jota ei ole mitään syytä hyväksyä ja josta on hyvä pitää meteliä, mutta siinä, että perussuomalaisiin on kerääntynyt Suomen ennakkoluuloisin ja maahanmuuttajiin kielteisimmin suhtautuva kansanosa, ei voi olla kenellekään mitään yllättävää. Tästä seuraava automaattinen lopputulema on, että puolueen kannattajissa ja aktiiveissa on väistämättä myös rasistiselle maailmankuvalle flirttailevia henkilöitä ja osa heistä nousee Eduskuntatalolle asti. Taivas on sininen ja sitä rataa.

Kesätuulen mukana tuomissa kohuissa alkoi siksi olemaan vähän tekemällä tehdyn makua. Suomen kansa päättää vaaliuurnilla, millaiset arvot ja tavoitteet me valitsemme. Jälkeenpäin on turha vaatia anteeksipyyntöjä puolueilta ja sen edustajilta siitä, mitä he ovat edustaneet jo kauan ennen vaalejakin ja miksi heitä on äänestetty. Sama kuin vaatisi Sanna Marinia pyytämään anteeksi, kun tuli taas ajettua heikompiosaisten asiaa.

Kesätuulen mukana tuomissa kohuissa alkoi olemaan vähän tekemällä tehdyn makua. Suomen kansa päättää vaaliuurnilla, millaiset arvot ja tavoitteet me valitsemme.

Ja mitä arvoa edes on pakotetulla anteeksipyynnöllä? Kun Einari leipoo Kasperia kolviin välitunnilla ja opettaja vaatii pyytämään anteeksi, niin lähteekö anteeksipyyntö yleensä vilpittömistä motiiveista vai tilanteen luomasta pakosta? Miten tämä eroaa siitä, että anteeksi pyydetään pelkästä julkisesta paineesta, vieläpä heti sen jälkeen, kun on todettu, että anteeksi ei muuten aleta pyytelemään?

Perussuomalaiset eivät kuitenkaan ole hallituksessa syyttä suotta. Se elää ja hengittää maahanmuuton epäkohdista ja haasteista, eikä niitäkään kannata sivuuttaa olankohautuksella. Puolue on menestynyt, koska mikään muu puolue ei ottanut aiheeseen liittyvää ilmatilaa hallintaan ja antanut vaihtoehtoa niille äänestäjille, jotka pitävät ilmiöön liittyviä kysymyksiä relevantteina. Juuri tätä on toimiva demokratia.

Kesän kuohujen jälkeen pääsemme vihdoin seuraamaan myös perinteisempää poliittista teatteria. Oppositiolla on grilli kuumana kesät talvet ja hallitus yrittää vääntää kaasuhanaa pienemmälle aina kun kaverin silmä välttää. Enää odotellaan, että tuo eräskin täysin turha sota loppuisi ja maailman taloustilanne kohenisi – olisi helpompaa niin hallituksessa kuin muuallakin.