Pääkirjoitukset

Toimitellen: Kynä pysyy jeppisläisten kädessä

Kirjoittaja on Pietarsaaren Sanomien päätoimittaja.

Joltain rintamalta loskaiseen Pietarsaareen pilkahtelee aurinkokin. Otetaan esimerkiksi vaikka kirjallisuus, ja erityisesti suomenkielinen sellainen.

Tiistain uutinen oli pietarsaarelaislähtöisen Ville Mäkipellon ja tutkija-kirjoittajakumppaninsa Paavo Huotarin kirjallaan Sensuroitu pokkaama ehdokkuus kuluvan vuoden tietokirjallisuuden Finlandia-palkintoon. Jo ehdolla olo valtakunnan arvostetuimmassa kirjakisassa on aikamoinen tunnustus, varsinkin kun teologian tohtori on ensi kertaa pappia kyydissä tietokirjailun saralla.

Tällä Mäkipelto toistaa niin ikään Pietarsaaren suomenkielisistä piireistä ponnistaneen Anna Kirveennummen (ent. Toivanen) 22 vuoden takaisen tempun. Tuolloin Kirveennummi oli juuri Tieto-Finlandiaehdokkaana Riitta Räsäsen kanssa kirjoittamansa Suomalainen kylä kuvattuna ja muisteltuna -teoksen myötä.

Pietarsaarelaistaustaisilla suomenkielisillä kirjailijoilla on ollut aivan viime vuosina reippaasti nostetta. Tommi Liimatta kirjoitti kaksikin huomiota kerännyttä Jeppis-järkälettä lapsuusvuosistaan.

Suomeksi kirjoittavat ovat nyt nosteessa.

Villy Lindfeltin esikoisdekkari Miltä tuntuu tappaa sai erinomaisia arvosteluja, ja Ville Verkkapuron vuodentakainen Pete on tapaus lajissaan, voittaen äskettäin muun muassa Pohjalaisen kirjallisuuspalkinnon.

Pietarsaaren ruotsinkielinen kirjallisuusgenre on ollut vahvaa aina kansallisrunoilija J.L. Runebergista asti, mutta vasta aivan viime vuosina suomeksi kirjoittavat ovat nousseet laajemmin seuraamaan Kaarlo Haapasen 1970–1980-luvuilla asettelemaa polkua. Eri tyyleillä, tarkoituksilla ja näkökulmilla, mutta ilmeisen korkealla taiteellisella ja tieteellisellä tasolla. Näin sitä pitää!