Paikallisuutiset

Pietarsaaren nuorisotyö sai alueellista tunnustusta

Seepra-autoilu ja harrastamisen Suomen malli palkittiin. Töitä nuorison parissa on enemmän kuin ehditään tehdä.

Pietarsaaren nuorisotoimessa oli tammikuun puolella iloista porukkaa. Suupieliä veti hymyyn kaksikin ulkopuolelta saatua tunnustusta hyvin sujuvista nuorisohankkeista.

– Varmaan puhun kaikkien suulla jos sanon, että jollain lailla tällaisiin töihin on kutsumus siinä missä joihinkin muihinkin. Koska eihän tänne kukaan palkkojen takia tule, projektikoordinaattori Miia Knif sanoo ja heläyttää naurun päälle.

– Ainakin omalta osaltani voin sanoa, että tunnustus ja kiitos lisää työmotivaatiota. Hirveän iloinen yllätys, hän jatkaa.

Kokkolassa vietettiin tammikuussa toista kertaa Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan yhteistä nuorisotyön gaalaa. Pietarsaaren liikkuva nuorisotyö, kotoisammin Seepra-auto, sai ”muun nuorisotoiminnan” alueellisen ykköspalkinnon. Kategoriassa oli eniten ehdokkaita, joten pokaali ja kunniakirja maistuvat Tupakkamakasiinin väelle.

– Uskon, että osaksi palkinto tuli siitä, että tämä on yhteistyöhanke. Liikumme Pietarsaaren lisäksi myös Pedersöressä, Luodossa ja Uudessakaarlepyyssä Seepra-autolla. Suunnittelemme ajoja yhdessä ja kuntien nuorisovaltuustot ovat mukana siinä, nuorisopalvelupäällikkö Tiina Höylä-Männistö kertoo.

Seepran väreihin maalattu matkailuauto liikkuu viikonloppuisin ja iltaisin paikoissa, joissa nuoret viettävät luontaisesti aikaansa. Mukana olevat nuorisotyöntekijät ja vapaaehtoiset tapaavat nuoria, tarjoilevat kahvia ja mehua ja keskustelevat heidän kanssaan mieltä askarruttavista aiheista.

– Yritämme olla yhtä paljon eri paikkakunnilla. Nuoret soittavat meille ja pyytävät meitä eri paikkoihin, Seepra-vastaava koordinaattori Hanna Sporish kertoo.

Seepra starttasi viime vuoden toukokuussa. Siitä vuoden loppuun se tavoitti yli 1400 nuorta. Keskimäärin ajokertaa kohden kohtaamisia oli 43.

Monella nuorella näkyy aikuisen puute. Tullessaan autoon he ovat yllättävän avoimia, istahtavat penkille ja antavat tulla kaikki mitä heillä on sydämellään.

Liikkuvan nuorisotyön konsepti nojaa myös vapaaehtoisiin. Heistä ei ole ollut runsaudenpulaa. Nuorisotoimi esittääkin avoimen kutsun kaikille, jotka kokevat voivansa olla silloin tällöin mukana Seepra-kiertueilla.

Mieluiten vapaaehtoisen tulisi olla parikymppinen tai yli, yläikärajaa ei ole. Oma mielenkiinto ja halu edistää nuorten hyvinvointia sekä elämänkokemus pätevöittävät tehtävään. Jokainen vapaaehtoistyöntekijä kurssitetaan aiheeseen.

– Monella nuorella näkyy aikuisen puute. Tullessaan autoon he ovat yllättävän avoimia, istahtavat penkille ja antavat tulla kaikki mitä heillä on sydämellään, Höylä-Männistö kuvailee.

Vapaaehtoisuus ei tarkoita jatkuvaa sitoutumista toimintaan. Kukin voi itse määritellä, miten usein lähtee mukaan.

Pietarsaaren Suomen malli -harrastustoiminta palkittiin niin ikään samoilla vaiheilla. Tunnustuksen myönsi Keskipohjanmaan Liikunta ry. eli Kepli.

Pietarsaaren kouluilla on toiminnassa nelisenkymmentä kerhoa, jotka on pyritty toteuttamaan oppilaiden toiveiden mukaan. Toiminta on suunnattu 3.– 9. luokkien oppilaille.

– Sanoisin, että olemme aika hyvin vastanneet siihen, mitä meiltä on toivottu. Meillä on kuntosalia, keilausta, espanjankurssia ja vaikka mitä, Miia Knif sanoo.

Maantiede asettaa omat reunaehtonsa sille, mitä missäkin alakoulussa pystytään harrastamaan. Esimerkiksi Itälän koululaisille on hankalaa järjestää Tellus- ja uimahallikäyntejä ilman kyyditystä – mikä on tietenkin järjestäjien toiveissa.

Harrastamisen Suomen mallia tarjotaan oppilaalle tunti viikossa koulupäivän yhteydessä. Pietarsaaressa on onnistuttu saamaan verraten hyvin esimerkiksi urheiluseuroista ihmisiä kerhonvetäjiksi. Toisaalta lisävoimille ei tässäkään tapauksessa sanota ei.

– Tuntimäärä ei ole kovin valtava, yhdestä neljään tuntia viikossa, Miia Knif kertoo.

Samaan aikaan kun Pietarsaaren nuorisotoimi kahmii palkintoja työstään, sen on säästettävä jostakin muiden hallintokuntien mukana. Tälle vuodelle säästöjä pitää kertymän 65 000 euron edestä.

– Budjetissamme on oikeastaan vain palkkarahat ja Tupakkamakasiinin vuokra. Vain palkoissa voimme säästää, Tiina Höylä-Männistö sanoo.

Käytännössä se tapahtuu tarkastelemalla määräaikaisten työsuhteiden jatkoa tapaus kerrallaan. Koulunuorisotyö on alue, josta voidaan joutua tinkimään.

– Rehtoreiden mukaan oppilaiden huonovointisuutta ei ollut koskaan heidän aikanaan niin paljon kuin nyt. Tämä on aika huolestuttavaa, erityisnuoriso-ohjaaja Kenneth Huumarsalo kertoo.

Jos nuorisotyöntekijät saisivat jostain riittävästi rahaa toteuttaakseen kaiken sen mitä haluaisivat, mihin he satsaisivat?

– Muuttaisimme rahan ihmisiksi, etsivään harrastustoimintaan. Sinne laittaisin ihan hirveästi porukkaa lisää, Miia Knif tuumii.

– Musiikin harrastajana kehittäisin sitä touhua enemmän jollain tavalla, Kenneth Huumarsalo sanoo.

Myös kaikille lapsille ja nuorille avoin matalan kynnyksen liikunta tavalla tai toisella saa kannatusta satsauksen kohteena.

Pietarsaari on saamassa pitkän odotuksen jälkeen ns. ankkuritoiminnan käyntiin. Siinä poliisin, nuorisotoimen ja sosiaalitoimen edustajista koostuva tiimi alkaa käsitellä tapauksia, joissa nuori syyllistyy rikkeisiin.

Aloitusajankohta on toistaiseksi avoin.