Ihmiset
Ninan Enkelitehdas pyörii välillä ”kolmea vuoroa” vinttihuoneessa Pietarsaaressa: ”Oman yrityksen kautta on helpompi jakaa luomisen tuloksia”
Nina Thomén teki käsityöharrastuksestaan yritystoimintaa.
Käsityöyrittäjä Nina Thomén kietaisee nahkaessun päälleen, nostaa Killi-kissan pois työpöydältä, valitsee passelin työkalun, istahtaa puutuolilleen, tarttuu hopealankaan ja aloittaa uuden avaimenperän kokoamisen. Tähän malliin tarvitaan myös posliinihelmiä ja, totta kai, enkelinsiivet kun enkelitehtaassa kerran ollaan.
Enkelitehdas syntyi yrityksenä vuonna 2021, kun pietarsaarelainen käsityöharrastaja halusi suurelle mielenkiinnon kohteelleen väylän, jota kautta olisi selkeämpää toimia, harjoittaa myyntiä laajemmin ja saada tekemistään paremmin esille. Aiemmin hän tapasi lahjoittaa likimain kaiken, mitä teki sitä mukaan, kun erilaisia tuotteita koruista tauluihin syntyi.
Päivätyö löytyy Torp Frysin konttorista Kolpista. Enkelitehdas pyörii satunnaisemmin, joskus kaksi tuntia viikossa, sitten ”kolmea vuoroa” viikonloppuna varsinkin joulumyyjäisten lähestyessä.
– Oman yrityksen kautta on helpompi jakaa luomisen tuloksia. Yrittämiseni on edelleen hyvin pienimuotoista eikä firmalla olekaan tarkoitus lyödä rahoiksi. Myynti on itseasiassa niin vähäistä, etten ole arvonlisäverovelvollinen, Nina Thomén mainitsee.
”Pidän enkeleistä hahmoina. Idea, mitä suojelusenkeli edustaa, on kaunis”.
Enkeleihin hänellä ei ole henkilökohtaisesti erityistä suhdetta.
– Pidän enkeleistä hahmoina. Idea, mitä suojelusenkeli edustaa, on kaunis.
– Avaimenperä lähti takavuosina huomiosta, että minusta Pietarsaaren liikenteessä jokaisella pitää olla suojelusenkeli jossain muodossa, Thomén toteaa.
Intohimona on vanhasta uuden luominen, omaksi ja muiden iloksi. Myös pakkausten suunnittelu ja toteutus ovat omaa käsialaa.
– Olen pienestä pitäen ollut hirveän kiinnostunut tekemään käsillä, jo lapsena piirsin ja maalasin vaarin kanssa tauluja.
Kierrätys on sydämen asiana. Aina Thomén innostuu siitä, miten kirppiksiltä löytyy materiaali taivaan ja maan väliltä, ja vieläpä hullun halvalla. Värjätyssä rikkinäisessä lasivadissakin hän näkee aarteen.
– Päässä vaan sinkoilee ja lyö kipinöitä, kun suunnittelen, mitä kaikkea voisi tehdä.
Kaikkea mahdollista ja vähän mahdotontakin ainesta pitää arvatenkin päästä kokeilemaan.
– Tykkään työstää niin lasia, kiviä kuin puutakin. Haluan valmistaa pientä, nättiä ja oman näköistä. Hyvältä tuntuu, jos muutkin niistä pitävät.
”Päässä vaan sinkoilee ja lyö kipinöitä kun suunnittelen mitä kaikkea voisi tehdä”.
Yrittäjänä helpointa on veto ja draivi, vaikeinta hinnan määrittäminen – mitä toinen voisi tuotteesta maksaa, Thomén kokee.
Vinttihuoneessa syntyy paljon muutakin kuin enkeliaiheisia tuotteita. Esimerkiksi pipoavaimenperän Thomén esittelee koonneensa vessapaperirullan rimpsusta, villalangasta ja pumpulitollusta. Ilmakuivattu massa muotoutui jäätelöavaimenperäksi. Näyttävä, puuhelmistä koottu kattovalaisin odottelee loppusilausta. Thoménin kauniilla käsialallaan kirjoittamia erilaisia juhlapyhä- ja onnittelukortteja on valmiina laatikossa, joukossa graafisella ohjelmalla tehtyjä tauluja Pietarsaaren vanhoista rakennuksista.
Kaksi posliinipäistä enkelinukkea katselee sivupöydältä. Ne ovat täydellisen muodonmuutoksen kokeneita kirppislöytöjä, joiden takkuisista tukista aiheutui ensin päänvaivaa.
– Löysin Googlesta vinkin ja laitoin ohjeen mukaan nuket päät alaspäin likoamaan pyykin huuhteluaineeseen moneksi päiväksi. Sitten kampasin varoen.
Kotiteollisuuden ystävät r.y:n käsityöläispuodin tiskin takaa Nina Thoménin tapaa kerran kuukaudessa. Hän istuu myös yhdistyksen hallituksessa. Puoti on yksi myyntikanava omille tuotteille, joiden hän kuvaa olevan tarjolla kymmenien muiden joukossa.
– Ylipäätään käsillä tehtyä arvostetaan.
Etenkin villasukilla riittää menekkiä. Ei niille turhaan ole puodissa omaa huonetta myyntitilana.
