Kulttuuri

Naisia ja paskiaisia: Wava Stürmerin 70-luvun tutkielma sukupuolirooleista ensi-iltaan Pietarsaaressa

Teater Jacob tuo Palokunnantalolle ”Så som elden” -näytelmän.

Mikä on muuttunut 50 vuodessa? Paljonkin, mutta mitä kuuluu tasa-arvolle ja käsitykselle miehen ja naisen suhteesta ja rooleista?

Kysymyksiä ja vastauksia esittää nyt Teater Jacob tulevan lauantain ensi-illallaan Så som elden.

Wava Stürmerin kirjoittama näytelmä löytää vasta nyt tiensä Teater Jacobin ohjelmistoon. Kirjailija Stürmer oli harrastajateatterin kunniajäsen. Hän kuoli melko tarkkaan vuosi sitten.

– Tuolloin meille oli selvää, että esitämme nyt hänen näytelmänsä ja osoitamme tällä tavoin kunnioitusta Wavalle, Teater Jacobin puheenjohtaja Gita Hassel kertoo.

Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että sisaryhdistys Pietarsaaren Näyttämö esitti saman tekstin suomeksi jo vuonna 1982, omissa 80-vuotisjuhlissaan.

Wava Stürmer kirjoitti Så som elden (Niin kuin tuli) -näytelmän Wasa Teaterille 1970-luvun lopussa. Sen jälkeen sitä on esitetty Svenska Teaternissa Helsingissä ja Ruotsissa.

Tapahtumat sijoittuvat pieneen rannikkokaupunkiin, jota ei suoraan nimetä, mutta tekstin viitteet riittävät kyllä hahmottamaan viitekehykseksi Pietarsaaren.

Lillemor Andersson-Kanckos esittää pääroolia Sonjana, joka päättää kahden ystävättärensä kanssa perustaa kesäkahvilan.

– Minulle on kunnia saada tehdä tämä rooli. Sonja on aika ristiriitaisessa tilanteessa konservatiivisten vanhempiensa ja teini-ikäisen, vapauteen pyrkivän tyttärensä välissä. Sonja on yksinhuoltaja, mikä ei vielä 70-luvulla ollut niin tavallista, Andersson-Kanckos sanoo.

Sonjan lapsen isä on lähtenyt läiskimään. Sonjan nykyistä miesystävää esittää näytelmän ohjaaja Anders Hassel, joka sai komennuksen rooliin pari viikkoa ennen ensi-iltaa alkuperäisen näyttelijän estyttyä.

– Häntä voisi kutsua tämän päivän termeillä tinderpettäjäksi. Tyttären poikaystävä on aikansa tuote. Hän on kasvanut siihen, että nainen on kotona ja mies kantaa perheen lompakkoa takataskussaan, Anders Hassel kertoo näytelmän mieshahmoista, jotka eivät juuri hatunnostoa ansaitse.

Koko roolituksesta ohjaaja tulee käyttäneeksi ytimekästä nimitystä ”kvinnor och skitstövlar”, joka suomentuu rimmaavasti muotoon ”naisia ja paskiaisia”.

Sonjan ystävättärillä on omat perheongelmansa. Toisen mies on kahlinnut tämän kotiin, toinen on työtön ja vailla omaa rahaa. Kesäkahvilan avaaminen tarjoaa naisille hetken vapautta ja myös taloudellista selkänojaa.

Anders Hasselin mukaan näytelmä kohdistaa valokeilan yksilöihin ja heidän kehitykseensä mieluummin kuin ajan kuvaukseen yhteiskunnallisesta näkökulmasta.

– Mutta mitään masentavaa tekstiä tämä ei ole. Näytelmä ei ole revyy eikä farssi vaan draama, jossa on myös iloa ja huumoria, Gita Hassel huomauttaa.

Ensi-ilta nähdään Palokunnantalolla lauantaina 11. marraskuuta klo 19. Esityksiä on seuraavina viikonloppuina aina 10. joulukuuta saakka.