Kolumnit

Linda Lindroosin kolumni: Uusi vuosi ja uudet kujeet

Kirjoittaja on matkailu- ja kulttuurialan moniosaaja, joka havainnoi maailmaa avoimin mielin.

Nyt pitää taas muutaman kuukauden opetella kirjoittamaan oikea vuosiluku, mikä ainakin minulle on yleensä hankalaa niin kauan kun aivot eivät vielä ole nyrjähtäneet tämän vuoden puolelle. Minulle tosin on jostain syystä käynyt niin, ettei aivoni ole muistaneet vaihtaa vuosilukua pandemian jälkeen ja mielestäni viime vuonna elettiin vielä vuotta 2020. Niinhän sitä sanotaan, että ajankulu vain kiihtyy mitä vanhemmaksi tulee, mutta en minä silloin nuorempana käsittänyt, että neljä vuotta voi noin vain humpsahtaa ohi vuodessa!

Uutena vuotena on tapana myös tehdä lupauksia tulevalle vuodelle. Menneinä vuosina olen kuitenkin ollut huomaavinani kritiikkiä tätä tapaa kohtaan. Monet sanovat, että eivät varmasti lupaa mitään ja ihan turha se on lupailla, kun ei niitä kuitenkaan pidetä. Ja onhan se niinkin, että monet lupaavat vuodesta toiseen samoja asioita niissä kuitenkaan onnistumatta. Olen itsekin luvannut vaikka kuinka monta kertaa laihtua ja olla superhyvässä fyysisessä kunnossa ensi vuoteen mennessä, mutta arvatkaapas mitä? En ole pitänyt lupaustani. Ihan yhtä pullukka olen kuin ennenkin.

Olen kuitenkin myös onnistunut lupauksissani. Eräänä vuonna lupasin olla kokonaisen vuoden ilman karkkia ja kuinkas kävikään? Se ei ollut edes vaikeaa. Ensimmäisten kahden viikon ”vieroitusoireiden” jälkeen en juurikaan ajatellut asiaa ja vuosi sujahti karkittomana ohi ihan huomaamatta. Ja tiedättekö, marjat ja hedelmät maistuivat sinä vuonna ekstrahyviltä ja makeilta, kun en muuten mussuttanut makeisia. Luulen, että olisi ollut fiksua jatkaa samalla linjalla ja tehdä saman tien sama lupaus seuraavallekin vuodelle, mutta se jäi tekemättä.

Eräänä toisena vuonna taas lupasin itselleni tehdä jotain sellaista mitä en ole koskaan ennen kokeillut vuoden jokaisena kuukautena. Laadin itselleni listan yksinkertaisista ja helposti toteutettavista asioista, joita en syystä tai toisesta ollut koskaan tehnyt. Tämäkin lupaus toimi ja sen vuoden aikana tein tosi paljon hauskoja juttuja. Kävin ihan ensimmäistä kertaa elämässäni keilaamassa, kokeilin suppailua ja hurahdin avantouintiin. Keilaamisesta ei tullut tapaa, mutta avannossa käyn suhteellisen säännöllisesti edelleen ja suppilaudan ostin itselleni viime kesänä.

Joinakin vuosina en ole luvannut mitään sen kummempaa kuin että olen kiltti itselleni, enkä vaadi itseltäni liikaa. Tämä ei itseasiassa ole helppo lupaus pitää, mutta kovin hyödyllinen sellainen.

Kyseisen uuden vuoden lupauksen jälkeen olen pyrkinyt myös muulloin tekemään ja kokeilemaan minulle uusia asioita, mutta ainoastaan jos ne ovat helposti ”käden ulottuvilla”. Hurjia määriä rahaa en halua käyttää, enkä lisätä stressiä yrittämällä keksiä toinen toistaan hurjempia juttuja. Vaihtelu kuitenkin virkistää vaikkei se ole mitään extremeä vaan sopii hyvin oman mukavuusalueen sisäpuolelle.

Joinakin vuosina en ole luvannut mitään sen kummempaa kuin että olen kiltti itselleni, enkä vaadi itseltäni liikaa. Tämä ei itseasiassa ole helppo lupaus pitää, mutta kovin hyödyllinen sellainen. Usein suoritamme elämäämme, olemme vaativia ja jopa ilkeitä itseämme kohtaan ja puhumme itsellemme paljon rumemmin kuin mitä ikinä uskaltaisimme tai edes haluaisimme muille puhua. Se miten kohtelemme itseämme, on kuitenkin tosi tärkeää ja vaikuttaa omaan olemiseemme hurjan paljon.

Valitse siis tänä vuonna edes joskus itsesi ja aidot tunteesi mieluummin kuin että laitat muiden odotukset omien toiveidesi edelle tai mietit mitä muut tästä ajattelevat. Mitä jos tekisit tämän vuoden ”laihduttamis- ja lupaan parantaa tapani” tai ”menestyn ja saavutan kaikki toiveeni” -lupausten sijaan sellaisen lupauksen, että teet jotain uutta ja kivaa, mutta silti helppoa ja saavutettavaa, jotain mitä oikeasti haluat kokea ainaisen suorittamisen sijaan. Hidastetaan elämää ja nautitaan vähän. Vuodet kuluvat muutenkin liian nopeasti. Ensi vuonna voi sitten suorittaa, jos vielä haluaa.