Mielipiteet

Helinä Sipisen mielipidekirjoitus: Kestäviä kouluratkaisuja?

Kirjoittaja on Pro Pietarsaaren kaupunginvaltuutettu.

Pietarsaaren kaupunginhallitus päätti 5.6. esittää, että valtuusto osoittaa uuden alakoulun suunnittelumäärärahan ruotsinkielistä koulua varten. Samalla kaupunginhallitus päätti esittää, että jatkossa Itälän ja Länsinummen koulun oppilaat sijoitetaan Länsinummelle.

Päätös ei sinällään ole huono, onhan sen puolesta viime päivinä esittäneet vetoomuksensa niin opettajat kuin lasten vanhemmatkin. Päätös on paras mahdollinen ajatellen niitä esityksiä, joita kouluratkaisuksi on viime aikoina ollut tyrkyllä. Ehkäpä näin oli tarkoituskin.

Esitin kaupunginhallituksen kokouksessa suunnittelumäärärahan osoittamista Pursisalmen alueelle suomenkielisille 0-5-luokkalaisille rakennettavaa koulua varten. Syitä esitykseeni oli useita.

Ensimmäisenä syynä oli suomenkielisten ryhmien aiempi yksimielinen toive suomenkielisen yhtenäiskoulun rakentamisesta Pursisalmen tontille, koska voimassa oleva asemakaava sen mahdollistaa. Toisena syynä esitykseeni oli viime viikolla ryhmien edustajien kesken käyty keskustelu, jonka tuloksena oli, että Pursisalmelle rakennettavalla suomenkielisellä, 0-5- luokkien koululla saattaisi olla mahdollisuus toteutua.

Toiveet olivat hetken korkealla, kunnes seuraavana päivänä julkaistussa esityslistassa esitettiin suomenkielistä alakoulua hieman epämääräisesti Etelänummenkoulun ”läheisyyteen”.

Johtopäätökseni esityksen luettuani oli, että jossakin muualla oli yhteiskokouksen jälkeen käyty muunlaista keskustelua. Kaupunginhallituksen kokouksessa sain käsityksen, että jatkokokousta oli pidetty muutaman ryhmän kesken myös vielä ennen maanantain kaupunginhallituksen kokousta. Viisi valtuustoryhmää jäi paitsi näistä jatkokokouksista.

Vailla mahdollisuutta osallistua suljetun piirin keskusteluihin, minulla ei luonnollisesti ollut etukäteen mahdollisuutta keskustella oman ryhmäni jäsenten kanssa asiasta. Mielestäni olisi pitänyt osoittaa avoimuutta ja informoida kaikkia ryhmiä näistä jatkokeskusteluista ja mahdollisista uusista esityksistä. Lisäksi olisi ollut aiheellista selvittää, miksi viime viikon keskustelujen herättämä toiveikkuus muuttui suureksi pettymykseksi vain yhdessä yössä.

Lopputulema noista suljetun piirin keskusteluista lienee ollut sama kuin aiemminkin, että Pursisalmi on liian arvokas tontti uhrattavaksi lasten tarpeisiin Pietarsaaressa, kunnassa, jossa hiljattain on tehty aloite liittymisestä lapsiystävällisten kuntien verkostoon.

Alkuperäisen esityksen mukaista, suomenkielisen 0-5-luokkien koulun rakentamista Etelänummen ”läheisyyteen” en luonnollisesti ollut valmis hyväksymään.

Pursisalmen alueelle sijoitettu alakoulu olisi antanut kaikki mahdollisuudet siihen pitkäjänteiseen ja kestävään kouluratkaisuun , jota alkuperäinen koulutyöryhmä peräänkuulutti työhön ryhtyessään.

Omasta mielestäni Pursisalmen alue olisi ollut paras vaihtoehto ajatellen sekä alueen sijaintia, koulumatkojen turvallisuutta sekä tontin suomia mahdollisuuksia jatkossa myös yläluokkien sijoittamiseksi samalle alueelle siinä vaiheessa kun Etelänummen koulun saneeraus tulee ajankohtaiseksi ja/tai kun pienevien ikäluokkien koot sitä mahdollisesti edellyttävät.

Tontille olisi ehkä voitu sijoittaa tiloja myös uusia varhaiskasvatusryhmiä varten. Lisätilojen tarve on noussut esiin aivan viime aikoina. Toisin sanoen Pursisalmen alueelle sijoitettu alakoulu olisi antanut kaikki mahdollisuudet siihen pitkäjänteiseen ja kestävään kouluratkaisuun , jota alkuperäinen koulutyöryhmä peräänkuulutti työhön ryhtyessään.

Ehkä joitakin samoja mahdollisuuksia löytyy myös Länsinummen tontilta. Onko ratkaisu yhtä pitkäkestoinen kuin olisi ollut Pursisalmen vaihtoehto, jää nähtäväksi. Positiivista on se, että koulussa ainakin on hyvät ja riittävät sisä- ja ulkotilat oppilaiden ja henkilökunnan tarpeisiin.

Harmillista on, että Länsinummen koulu on suhteellisen kaukana kaupungin itäosista. Tällä saattaa olla vaikutusta mahdollisten tulomuuttajien halukkuuteen asettua asumaan kaupungin itälaidalle suunnitelluille uusille asuinalueille. Koulumatkan pituus ainakin vaikeuttaa alueen markkinointia lapsiperheille.

Kieltämättä harmittaa, että teemme yhtäällä hienoja yhdyskuntasuunnitelmia ja asemakaavoja, mutta toisaalla taas lyhytnäköisiä päätöksiä, jotka saattavat vesittää muut, hyvätkin hankkeet.