Paikallisuutiset

Heikki Vehosalmi tempaisi ja kirjoitti ylioppilaaksi 80-vuotiaana – "Minua kiinnosti tietää, mitä tämän päivän ylioppilailta vaaditaan ja millaista opetus on"

Ylioppilaaksi 80-vuotiaana? Juuri tällaisen tempunHeikki Vehosalmi tämän vuoden keväänä teki ja hänestä tuli samalla näiden kirjoitusten iäkkäin ylioppilas koko Suomessa.

Monille pietarsaarelaisille on Heikki Vehosalmi tuttu nimi, asuihan mies kaupungissa noin kolmenkymmenen vuoden ajan ja vaikutti yrityselämän lisäksi myös kuntapolitiikassa ja kansalaisjärjestöissä.

Palataan Pietarsaaren kohta, mutta aloitetaan ilmiselvällä kysymyksellä. Salon lukion aikuislinjalle ja valkolakkiin noinkin kypsässä iässä, miksi ja miten ihmeessä?

– Olisin nuorena halunnut kadettikouluun, mutta se jäi kun olisi pitänyt olla ylioppilas. Niinpä ajattelin, että nyt kun luin ylioppilaaksi, niin voin jatkaa sinne kadettikouluun.

"Kiinnosti tietää, mitä tämän päivän ylioppilailta vaaditaan."

Hassuttelut sikseen, mikä oli todellinen syy?

Puhelimitse tavoitettu Vehosalmi vakavoituu ja sanoo osapuilleen samanikäisenä hiljattain ylioppilaaksi kirjoittaneen ystävänsä esimerkin vaikuttaneen. Lisäksi taustalla piili puhdas uteliaisuus.

– Minua kiinnosti tietää, mitä tämän päivän ylioppilailta vaaditaan ja millaista opetus on.

Historiaa elämänsä varrella mielellään vapaa-ajalla lukeneen Vehosalmen mieltä lämmitti erityisesti se, millaista alan opettaminen nykyään on.

– Ei enää ole vuosilukujen pänttäämistä, vaan on opittava ymmärtämään asioiden syy-yhteyksiä. Niin kuuluukin olla, ei niillä knoppitiedoilla itsessään mitään tee.

Lukion aloittamisessa oli Vehosalmen mukaan aluksi pientä pirunkuria ja kokeilunhalua, mutta homma muuttui pian vakavaksi ja tavoitteelliseksi valkolakin metsästykseksi.

Viime vuoden syksynä aloitetut ylioppilaskirjoitukset menivät Vehosalmelta paineitta läpi yhtä ainetta lukuun ottamatta.

– Äidinkielestä tuli A [alhaisin hyväksytty arvosana]. Olenhan minä elämäni varrella kirjoitellut kolumneja sun muita, mutta tuntui, että ei löytynyt aihetta, josta kirjoittaminen olisi tuntunut luontevalta. Lisäksi analysoitavaksi tullut runo ei oikein kolahtanut.

Aineista helpoin oli ruotsin kieli, jonka hallinnasta Vehosalmi kiittää Pietarsaaren aikojaan. Hän tuli kaupunkiin vuonna 1971 Pohjanmaan Trikoon myyntitöihin. Myöhemmin mies toimi parinkymmenen vuoden ajan yrittäjänä PT-neuleessa.

Pietarsaaresta Vehosalmelle on jäänyt lähinnä positiivisia muistoja.

– Pietarsaaren suomenkielinen yhteisö otti muualta muuttaneet aikoinaan todella hyvin vastaan, muistelee Vehosalmi viiden vuosikymmenen takaisia aikoja.

Jeppiksen asioita Vehosalmi seuraa yhä sen verran, että suomenkielisen väestön voimakas kutistuminen on hänellä tiedossa.

– Nuoret suomenkieliset muuttavat Pietarsaaresta pois eivätkä palaa, hän tiivistää.

Vehosalmi pyrki antamaan omaa panostaan Pietarsaarelle esimerkiksi valtuustotyön kautta. Hän oli välillä kokoomuksen ainoa pietarsaarelaisvaltuutettu.

– RKP:n ylivalta vastaan kova vasemmistolaisuus, Vehosalmi määrittää Pietarsaaren perinteisen poliittisen kentän, jossa suomenkielisellä porvarillisuudella on ollut niukasti tilaa ja kannatusta.

Myös veteraanityö on ollut pitkään Vehosalmen sydäntä lähellä ja sitä hän on jatkanut kotiseudullaan Salossa.

– Se työ tosin muuttuu hyvin pian perinnetyöksi, kun veteraaneja ei enää ole.

Tietynlaista elävää perinnettä Heikki Vehosalmi harrastaa myös musiikin parissa, hänen käsissään kun soi haitari. Soittamiseen liittyy vielä yksi elinikäisen oppimisen yksityiskohta.

– Olen soittanut pienestä pitäen, mutta nuotit ehdin opetella vasta aikuisiällä.