Urheilu

Vimpelin pesäpalloilmiö tarjoaa mallioppimisen paikan – runsaan tunnin ajomatkan päässä Pietarsaaresta operoi urheiluseura, joka on päivittänyt itsensä 2020-luvun haasteisiin

Kristian Sundqvist

Kun Pietarsaaren Keskuskentän kulmalta ottaa suunnaksi Vimpelin pesäpallopyhätön Saarikentän pitää perille päästäkseen ajella 85 kilometrin matka ja käyttää vilkkua neljä kertaa.

Matka ei noin ilmaistuna ole kummoinen, mutta urheilukulttuurisesti katsoen ja monilla muillakin aspekteilla arvioiden on etäisyys pitkä. Uskaltaapa veikata, että suurin osa FF Jaron kotiotteluiden yleisöstä ei ole koskaan ollut maksullisessa pesäpallo-ottelussa ja harva vimpeliläinen pesisfani ikinä vierailee Jaron kotimatsissa.

Niinpä PS teki viime perjantaina tutkimusretken vimpeliläiseen pesäpalloilmiöön.

"Tietysti menestys ruokkii ilmiötä. Tälle kaudelle tavoite on ainakin neljän joukkoon." Jukka-Pekka Kujala Vimpelin Vedon toiminnanjohtaja

Kolmentuhannen asukkaan Vimpelin keskustaajaman pääkadun reunamailla seisovat käytännössä vierekkäin pitäjän merkittävimmät nähtävyydet eli pyöreä puukirkko ja Saarikenttä. Jälkimmäisestä katsoen heti kadun toisella puolella sijaitsee Vimpelin Vedon toimisto.

Sisälle käydessään ei tosin astu toimistotilaan, vaan erinomaisesti varusteltuun fanituotekauppaan. Tavara on edustavaa, laadukasta ja ajankohtaista; löytyy jopa ViVe-logolla varustettuja kasvomaskeja.

Kassalla myydään paitsi fanituotteita, kaulakoruja ja hunajaa niin myös lippuja illalla pelattavaan miesten pääsarjaotteluun Pattijoen Urheilijoita vastaan.

– Nyt koronan aikaan olisi hyvä, että liput ostettaisiin etukäteen, mutta siinä on monella vielä opettelemista, hymyiliTiina Kangasaho tiskin takaa.

Kangasahon huomiosta huolimatta lompsi lipunostajia paikalle säännöllisen epäsäännöllisesti. Osa hankki lippuja sukulaisilleen tai kavereilleen. Vedon verkkatakkiin sonnustautunutMarkku Lassila laski lipunmyynnissä avustaneenIida Rannanpään kanssa leikkiä karkin syömisestä.

Kun toimiston seinänaapurissa toimivaan kahvila-konditoriaan aukeavasta väliovesta leijailee tuoreen kahvin tuoksu on moisessa tilanteessa helppo tuntea olevansa järviseutulaisen pitäjäyhteisöllisyyden ytimessä. Yhteisöllisyydellä on Vimpelissä Vedon sinivalkoiset värit ja seurahenki toimii kunnan markkinointivalttina.

– Illan peliin on tulossa pääkaupunkiseudulta ihmisiä, jotka eivät ole koskaan ennen käyneet Vedon ottelussa. He siis matkustavat paikalle tätä elämystä varten, kertoi Kangasaho.

Kaikki näyttää ja kuulostaa liki liian hyvältä ollakseen totta. Vedon toiminnanjohtajaltaJukka-Pekka Kujalalta pitää heti kärkeen kysyä, paljonko seuralla on velkaa. Vastaus eli ei euroakaan on pietarsaarelaisen jalkapalloihmisen korviin sekä vavahduttava että kadehdittava.

– Sponsorituloja meillä on noin 300 000 euroa ja otteluiden lipunmyynti sekä ravintolamyynti tuovat noin 200 000, Kujala listaa.

Kaikkiaan Jymyn edustuspesäpallossa pyörähtää noin 600 000 euron liikevaihto eli toiminta on osapuilleen samassa mittakaavassa kuin Jarolla jalkapallon toiseksi korkeimmalla sarjatasolla.

Kujala muistuttaa, että aina ei vimpeliläisessä pesäpallossa ole seilattu yhtä kirkkailla vesillä. Koko laji oli 1990-luvun lopun vedonlyöntiskandaalin aikaan henkitoreissaan. Järviseudulla mietittiin jopa epäpyhää allianssia eli ViVe:n ja Alajärven Ankkurien yhdistymistä.

– Yhteisöllisyys nosti silloin päätään ja vimpeliläiset keräsivät hädän hetkellä 350 000 markkaa seuralle, Kujala muistelee.

Vuonna 1934 perustettu Veto pelasi skandaalin jälkeen aikansa toiseksi korkeimmalla sarjatasolla, mutta nousi takaisin ja voitti vuonna 2010 ensimmäisen Suomen mestaruutensa 45 vuoteen. Sitä seurasi peräti viisi peräkkäistä hopeasijaa ja vuonna 2016 sekä 2017 mestaruudet.

Viime vuonna Vimpeli voitti runkosarjan, mutta kaatui semifinaalivaiheessa Joensuulle.

– Tietysti menestys ruokkii ilmiötä. Tälle kaudelle tavoite on ainakin neljän joukkoon, toiminnanjohtaja Kujala puntaroi.

Perjantain ottelua edeltävässä ottelussaan Veto oli hävinnyt sarjajumbo Siilinjärvelle, joten kotijoukkueella oli Pattijokea vastaan niskassaan tiettyjä paineita.

Kilpailullisessa joukkueurheilussa on kaiken ytimessä Ottelu. Maksullisessa tapahtumassa (liput Vedon kotipeleihin maksavat 20 euroa ja kausikortti 240 euroa) katsojilla on lisäksi kaikki oikeus arvioida tapahtumaa maksavan katsojan näkökulmasta.

Miltä Vimpelin Vedon ottelutapahtuma näyttää ja tuntuu ja mitä katsojille on tarjolla?

Kahvila-ravintola sisätilassa sekä pieni, mutta sateelta suojassa oleva fanituotekioski ovat tärkeitä juttuja. Perjantain ottelun aikana oli kaksitoista astetta lämmintä ja tuuli vihmoi kalseaa vettä, joten Saarikenttä pääsi näyttämään miten pärjää moisessa kesäkelissä.

Katsomoa valitettavasti vaivaa monien suomalaisten jalkapallokatsomoidenkin helmasynti. Rakennuksen lippa saattaa olla arkkitehtonisesti ajatellen sievä, mutta katsojien sateelta suojaamisen kannalta puutteellinen. Takaseinältä avoin rakenne sopisi sekin paremmin Välimeren maihin kuin Pohjanmaalle.

Joukkueet saapuvat Vimpelissä kentälle reippaan marssimusiikin tahdissa juuri kuten Jaron otteluissa 1980-luvulla tehtiin. Kappaleena on elokuvasta Kwai-joen silta tunnettu brittiarmeijan Colonel Bogey March.

Vimpelin ja Pattijoen - josta pesäpallon perinnetapoja noudattaen esimerkiksi sarjataulukossa käytetään myös nykyisen kotikuntansa eli Raahen nimeä - kohtaamisessa rakentui oikeaa perjantai-illan huumaa, kun kotijoukkue nousi lopulta voittoon supervuoroparissa. Ensimmäisen eli sen vieraiden viemän jakson jälkeen olivat tunnelmat apeahkot.

Saarikentän kuppi-istuimilta löytyy Vedon pelatessa myös pietarsaarelaisia. Vuodesta 1979 lähtien kaupungissa asuneiltaTapio jaTuula Lehtolalla on nimetyt kausikorttipaikkansa suoraan kotipesän takana ja sateelta kohtuullisesti suojassa.

– Aika monta vuotta olemme käyneet pelejä katsomassa, he muistelivat yhteen ääneen.

Lehtolat ovat molemmat järviseutulaisia, Tuula Kortesjärveltä ja Tapio Vimpelistä. Kesäpaikka heillä on Kortesjärven Purmojärvellä, josta on Saarikentälle leppoisa matka.

Pietarsaaren kuningaslajia eli jalkapalloa vastaan lehtoloilla ei ole mitään, mutta peleihin ei ole vuosikymmentenkään mittaan tullut lähdettyä.

– Ei se vaan vissiin koskaan tarttunut. Pesäpalloa sen sijaan olen nuorempana pelannutkin, Tapio Lehtola mietti.

Perjantain ottelun lopputulosta hän suostui kysyttäessä veikkaaman.

- 2-1.

Niinhän siinä kävikin, kunhan kaksi tuntia ja 20 minuuttia oli kulunut ja tunteetkin moneen kertaan kuumenneet niin kentällä kuin monien katsojien parissa.

Saarikentällä nimittäin yhä huudetaan niin tuomarille kuin vastustajallekin eikä huutelijoita katsota paheksuvasti.

Etenkin syöttötuomari sai kuulla kunniansa todellisten vintage-kettuilujen muodossa, kanatkin kun kuulemma munivat vain kerran päivässä, mutta tuomari paljon useammin.

Kirosanoja eivät huutelijat kuitenkaan viljelleet, joten leppoisan perhetapahtuman henki säilyi. Ikiaikainen uhkaus tuomarin uittamisesta jätettiin tekemättä.

Pietarsaaren jalkapallostadionhankkeessa aiotaan katsomot rakentaa niin lähelle kenttää kuin säännöt sallivat. Saarikenttä on hyvä paikka käydä toteamassa, miksi tuo on niin hyvä ajatus. Läheisyys luo tunnetta, joka sitouttaa kaikenikäisiä.

Perjantain otteluun olivat korona-rajoitukset asettaneet tuhannen katsojan yleisökaton, mutta Saarikentällä on play off -otteluissa välillä ollut yleisöä enemmän kuin Vimpelissä asukkaita.

Hyvin pian taiston Saarikentällä tauottua on Vimpelin keskustan perjantai-ilta hyvin hiljainen. Ensi viikolla on kuitenkin taas kaksi kotiottelua ja lopulta syyskuussa ovat edessä ne pudotuspelit. Niiden päätteeksi, noh, kuka tietää?

Vimpelissä joka tapauksessa tiedetään, että heillä on Veto. Ja tiedetään, että Vedosta Vimpeli tiedetään koko Suomessa. Moinen tilanne olisi massiivinen voimavara monelle suuremmallekin kunnalle.